Ruokasalin nurkassa seisovan joulukuusen latva hipoo kattoa. Latvassa keikkuu perinteinen tähti. Oksilla roikuu kaloja, oikeita käpyjä ja värikkäitä palloja.
Useat koristeet on tehty käsin, selvästikin kauan aikaa sitten. Yläoksissa roikkuva valkea enkeli ja joulupukki kertovat 1900-luvun alusta.
Koristeet kuuluvat venäläiselle Wolkoffin suvulle, joka vaikutti Lappeenrannassa yli 150 vuoden ajan.
Kuusenkoristeita, kuten muitakin perheen lukuisia joulukoristeita pääsee ihailemaanLappeenrannan keskustassa sijaitsevassa Wolkoffin talomuseossa.
Kahden kulttuurin joulu
Wolkoffin kauppiassuku oli Lappeenrannassa erittäin tunnettu ja pidetty. Ensimmäisenä kaupunkiin muutti 1850-luvulla Ivan Wolkoff, maaorja ja talonpoika. Hän saapui Lappeenrantaan vaimonsa kanssa Keski-Venäjältä Jaroslavin alueelta paremman toimeentulon toivossa.
– Siihen aikaan täällä oli paljon venäläistä varuskuntaa ja tarvittiin muonittajia. Silloin oli myös hyvä sauma ryhtyä kauppiaaksi, kertoo Etelä-Karjalan museon museoassistentti Tuija Parjanen-Saborit.
Juuri niin teki myös Ivan Wolkoff.
Wolkoff oli paitsi kauppias, myös tunnettu puutarhuri sekä lähellä olevan linnoituksen kirkon isännöitsijä.
Nykyisin Wolkoffin perheen talo toimii museona. Seitsemän huoneisessa talossa on myös ravintola ja museokauppa.
Parjanen-Saborit on vetänyt kymmenen vuoden ajan opastettuja kierroksia talomuseossa. Joulukuussa museon väki kaivaa suvun joulukoristeet esiin ja kantaa sisälle aidon joulukuusen.
Wolkoffin perheen joulu koostui kahden kulttuurin tavoista. Ortodoksisen perheen jouluperinteisiin kuului muun muassa tiukka, kuukauden mittainen paasto ennen joulua.
Myöhemmin perhe omaksui myös suomalaisia tapoja. Jouluaterialla tarjottiin esimerkiksi kinkkua, lipeäkalaa ja riisipuuroa.
Kohtaamispaikka
Kierroksista on muodostunut monelle paikkakuntalaiselle tärkeä perinne.
– Moni on kaivannut ja kysynyt, koska kierroksille pääsee, Tuija Parjanen-Saborit sanoo.
Hänen mukaansa kierroksilla käy ihmisiä vauvasta vaariin. Paikallisten lisäksi myös kansainväliset matkailijat ovat löytäneet paikan.
– Joulun alla nousee pieni jännitys, että ketähän tapaan tänä vuonna. Vakioasiakkaat ovat sanoneet, että täällä talon hiljaisuudessa saa joulun sydämeen ja se pitää mielestäni paikkansa.
Parjanen-Saboritin mukaan talo on ennen kaikkea kohtaamispaikka, jossa ihmiset tekevät joulun tunnelman, eivät esineet.
– Ihmisillä nousee koulumuistoja mieleen omista askarteluista, kun he näkevät käsintehdyt koristeet. Monella on kaupunkijoulu ja kiirettä, joten täältä haetaan myös hiljentymistä.
