Kaksikymmentä vuotta sitten Suomessa paukkui pakkanen ja kaupoissa sai maksaa kahdella eri rahalla.
Suomi otti euron käyttöön uudenvuoden juhlahumussa 2002. Leikkieuroja satoi Helsingissä taivaalta. Silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) pääsi käyttämään uutta valuuttaa ensimmäisten joukossa.
Niinistö osti euron kahvin, ja yhteisvaluuttaa vastaanottanut kutsuvierasjoukko hurrasi peliluola Casino Rayssä Helsingissä.
Markan vaihtaminen euroon oli hyppy tuntemattomaan tai huikean rohkea kokeilu.
Markoilla sai maksaa kaupoissa kahden kuukauden ajan, mutta jäähyväiset eivät jääneet siihen. Kansa laski uusia eurohintoja mummon markkoina vielä pitkään.
Ekonomistien mielipiteitä jakaa, onko euroalueeseen liittymisestä ja markasta luopumisessa ollut Suomelle enemmän hyötyä vai haittaa.
Korkman: Elämä olisi ollut helpompaa, jos valuutta olisi joustanut
Pitkän linjan talousasiantuntija Sixten Korkman rankkaa yhteisvaluutan saldon miinuspuolelle.
Ongelmana on ollut se, miten on voitu vastata Suomea koetteleviin talouden erityisongelmiin.
Korkman luettelee, että Suomi on kärsinyt 2000-luvulla Nokian romahduksesta, paperiteollisuuden näivettymisestä ja Venäjän-viennin vaikeuksista.
– Elämä olisi ollut helpompaa, jos Suomella olisi ollut oma valuutta, joka olisi joustanut, Korkman sanoo.
Markasta luopuminen tarkoitti luopumista devalvaatioista, joilla oli pidetty yllä Suomen teollisuuden hintakilpailukykyä.
Danske Bankin tutkimusjohtaja Heidi Schauman on Korkmanin kanssa eri linjalla. Hänen mukaansa eurosta on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.
Suurin etu on Schaumanin mukaan se, että euro on vakaa valuutta ja vakaampi kuin Suomen markka, mikä helpottaa yrityksiä. Valuuttariski suhteessa muihin euromaihin on kadonnut.
Korkman sanoo, että valuuttaepävarmuuden lakkaamisesta ovat hyötyneet selvimmin toisiin euromaihin vievät pienemmät yritykset.
Haittaa eurosta on Korkmanin mukaan ollut enemmän suurille vientiyrityksille, koska kilpailukyky heikkeni.
Ongelmien seurauksena oli "menetetty vuosikymmen", eli hitaan talouskasvun aika. Korkmanin mukaan on kuitenkin äärimmäisen vaikea sanoa, olisiko se voitu välttää, jos Suomi olisi pitänyt markan.
Osa yritysjohtajista suhtautui euroon etukäteen nyreästi. He eivät luottaneet siihen, että devalvaatioiden ollessa poissa pelistä ammattiyhdistysliike joustaisi, jos talous hyytyy.
Vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien vientiteollisuuden ongelmia on yritetty hoitaa palkkaratkaisuilla, tuottavuutta nostamalla ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana kilpailukykysopimuksella.
– Nyt joudutaan kysymään, vastaavatko työmarkkinainstituutiomme ja käytännöt vaatimuksia, joita eurojäsenyys asettaa. Siihen ei voi vieläkään antaa myönteistä vastausta, Korkman sanoo.
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta kiistää, että euro olisi ay-liikkeelle ja palkansaajille ikävä asia.
– Yhtä lailla valuutan devalvoituminen on palkansaajien kannalta ikävä asia. Se tarkoittaa, että palkansaajan ostovoima heikkenee, ainakin jos yrittää ostaa jotain ulkomailta, Kaukoranta sanoo.
Euroa myytiin matkailun helpottumisella, mutta käteinen jäi sivurooliin
Sekä Schauman että Korkman sanovat, että eurosta hyötyjiin kuuluvat kuitenkin Suomen kansalaiset. Tämä hyöty on ollut käytännönläheistä.
Schauman sanoo, että euro luo helppoutta arkeen. Euromaissa näkee heti, mikä on lopullinen hinta.
– Kun menee Ruotsiin, niin ainakin minulta lapset kysyvät, mikä on tämä kummallinen valuutta, hän nauraa.
Euroa myytiin suomalaisille kaksikymmentä vuotta sitten sillä, että matkustaessa ei tarvitse enää vaihtaa valuuttaa. Viime vuosina käteistä ei ole kuitenkaan juuri tarvittu, koska maksut hoidetaan enimmäkseen kortilla.
– Yksi pieni yllätys on, että ollaan siirrytty niin pian pois käteisen käytöstä, Schauman sanoo.
Ilkka Kaukoranta huomauttaa, että hintojen läpinäkyvyys helpottaa silti paitsi matkailijaa niin verkkokaupasta ostajaa. Myös hän sanoo, että eurosta on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.
– Korkotaso on ollut aika lailla vakaa, inflaatio ei ole juuri heitellyt. Ihmisillä on voinut olla hyvä luottamus, että omien säästöjen ja oman rahan ostovoima ei heilahtele dramaattisesti, Kaukoranta luettelee.
Schaumanin mukaan myönteinen yllätys on se, että euromaiden yhteinen raha luo tunnetta yhteen kuulumisesta.
– Kun tulee vaikka Yhdysvalloista Saksaan, tuntuu melkein, että tulee kotiin.
Euroon on liittynyt myös turhia pelkoja. Kuten se, että yhteisvaluutta kiihdyttäisi inflaatiota. Toisin kävi.
Korkman: Euro pohjautui poliittiseen toiveajatteluun
Poliitikot perustelivat päätöstä euroalueeseen liittymisestä sillä, että se tuo Suomelle taloudellisia ja poliittisia etuja.
Taustalla oli myös pelko, että Suomi olisi markasta kiinni pitäessään jäänyt ulkopuolelle ja joutunut mukautumaan sisäpiirin päätöksiin, joilla Euroopan yhteistä talous- ja rahapolitiikkaa linjataan.
Suomen ajoi 1990-luvulla yhteisvaluuttaan pääministeri Paavo Lipponen (sd.), jonka mukaan kyseessä oli johdonmukainen jatko Suomen sodanjälkeiselle linjalle.
Korkmanin mukaan ajatus oli alun perin, että Suomi on Euroopan ytimessä myös turvallisuuspoliittisesti.
– Luulen, että moni ajatteli, että silloin ollaan kavereiden keskuudessa ja kaveria ei jätetä. Voi olla, että näin on. Sitä en ole oikea henkilö arvioimaan.
Korkman sanoo, että Suomella oli vain yksi vaatimus, kun Saksa ja Ranska riitelivät huippukokouksessa 1990-luvulla uuden valuutan nimestä.
– Suomen pääministeri sanoi, että kaikki käy paitsi rupla, Korkman naurahtaa.
Korkman toimi Lipposen pääministerikausien ja yhteisvaluuttapäätösten aikana EU:n ministerineuvoston talousosaston pääjohtajana.
Ilkka Kaukoranta korostaa, että euro on ollut ennen kaikkea poliittinen projekti. Tarkoituksena on Suomen pitäminen osana yhdistyvää Eurooppaa.
– Euro on tuonut vakautta ja meitä kiinteämmäksi osaksi Eurooppaa, mikä on meille myös taloudellisesti etu.
Myös Schauman muistuttaa, että Suomi ei liittynyt euroalueeseen ainoastaan sen takia, että se olisi taloudellisesti hyödyllistä.
– Halusimme olla osa Euroopan ydintä ja siinä olemme onnistuneet. Euro on antanut meille erilaisen position kuin vaikka Tanskalle ja Ruotsille, jos katsoo EU-näkökulmasta.
Korkman lataa, että euro pohjautui poliittiseen toiveajatteluun paljon enemmän kuin taloudelliseen realismiin.
– Siitä ei tullut vakauden kotipesää, kuten kuviteltiin, vaan itse asiassa se aiheutti kriisiherkkyyttä ja valitettavasti jännitteitä pohjoisen ja eteläisen Euroopan välille. Ei ole mennyt kuin Strömsössä, Korkman pamauttaa.
Korkman sanoo kiusalliseksi ja tuskalliseksi asiaksi juopaa, joka on syntynyt yhteisvastuuta peräävän Etelä-Euroopan ja kansallista vastuuta vaativan pohjoisen välille.
Kreikan kriisi oli euron vaikein, ja uudet uhkat väijyvät
Historian ivaa on, että Suomi alkoi käyttää euroa ensimmäisenä EU-maana yhdessä Kreikan kanssa. Syynä tähän oli aikaero, jonka vuoksi raha tuli Suomessa ja Kreikassa käyttöön tuntia Manner-Eurooppaa aiemmin.
Sauli Niinistö vitsaili uudenvuodenyönä 2002 puhelimessa Kreikan valtiovarainministerille, että Suomi ja Kreikka voivat kokeneempina neuvoa kymmentä muuta euromaata rahan käytössä.
Hymy hyytyi vajaan kymmenen vuoden kuluttua, kun euro ajautui pahimpaan kriisiinsä, jossa koko valuutan olemassaolo oli vaakalaudalla.
Murheenkryyni oli Kreikka, joka tuli alun perin mukaan euroalueeseen kaunistelemalla taloustilastojaan. Kuplan puhkaisi Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi, jonka jälkimainingeissa Kreikan velkaongelmat kävivät ilmi.
Korkman sanoo, että kriisiherkkyys on yhä mukana eurossa. Kysymys on siitä, että euromailla on valtava velkavuori.
Korkman varoittelee tilanteesta, jossa keskuspankit hiljalleen inflaation kiihtyessä alkavat nostaa korkoja.
– Ans kattoo, kun EKP lopettaa hyperekspansiivisen rahapolitiikan ja valtiolainojen ostamisen markkinoilta ja nostaa jossain vaiheessa ohjauskorkoja. Silloin joudumme katsomaan, kuinka pärjäävät Kreikka, Italia ja muut maat, joiden kohdalla rahoitusmarkkinoiden luottamus vakavaraisuuteen ei ole aivan pulmaton.
Schauman sanoo, että euron tulevat, pahimmat uhkat liittyvät finanssipolitiikkaan, ylivelkaantumiseen ja siihen, puhalletaanko euroalueen sisällä yhteen hiileen.
Ekonomistit uskovat parempaan tulevaisuuteen
Korkman ja Schauman ovat kuitenkin toiveikkaita, että euron tulevaisuus on parempi kuin kriisien varjostama menneisyys.
Schauman sanoo, että joka kriisin kautta euro ja euroalue vahvistuu.
– Aina varoittelen, että riski euroalueen hajoamisesta on olemassa, mutta todennäköisin tie on, että meillä on euro käytössä todella pitkään. 20 vuoden kuluttua tällaisia haastatteluja ei ehkä edes tehdä, koska euro on niin tavallinen asia.
Korkman uskoo, että euroalue tulee toimimaan paremmin, koska ”lastentaudit” on kärsitty.
Hän toivoo Euroopan pankkiunionin uudistamista niin, että niin sanottua sijoittajavastuuta voidaan toteuttaa. Ne, jotka ovat ongelmia aiheuttaneet, pitää Korkmanin mukaan saada kärsimään se nahoissaan.
Korkman sanoo, että Pohjois-Euroopassa ei olla kuitenkaan vielä valmiita ottamaan viimeisiä askelia yhteiseen talletusvakuutusjärjestelmään. Pelkona on, että maksettavaksi voivat langeta Etelä-Euroopan pankkien luottotappiot.
– Olen toiveikas, että järjestelmä saadaan toimimaan niin, että se tyydyttää kansalaisia ja yrityksiä ja sen kanssa voidaan ilman murheita elää.
Lue lisää: