Sopimuspalokuntien pitää lappilaisehdokkaiden mielestä saada lisää vastuuta ja myös rahaa pelastuslaitoksilta. Tätä mieltä on neljä viideosaa Ylen vaalikoneeseen vastanneista Lapin aluevaaliehdokkaista.
Sopimuspalokuntien roolin kasvattamiselle on vankka tuki kaikissa puolueissa. Lapissa sopimuspalokuntien vahvistamista kannatetaan hieman enemmän kuin Suomessa keskimäärin.
Pohjoisessa sopimuspalokunnilla on jo nyt poikkeuksellisen suuri rooli. Lapin pelastuslaitoksella on tällä hetkellä sopimus 32 vapaaehtoisen palokunnan kanssa. Ne hoitavat yli puolet alueen pelastustehtävistä, ja monilla pienillä paikkakunnilla kaiken. Viime vuonna tehtävämäärä kasvoi, etenkin luontomatkailun suosiosta seuranneet maastopelastustehtävät.
Lapin pelastusjohtaja Markus Aarto ei pidä mahdollisena, että sopimuspalokuntien vastuuta eli työmäärää Lapissa enää lisättäisiin.
– Minun on hyvin vaikea nähdä, että roolia voisi Lapissa enempää kasvattaa. Väkimäärä on kuitenkin rajallinen ja jo nyt tehtävämäärät ovat varsin isoja. Etenkin harva-alueiden sopimuspalokunnat ovat täystyöllistettyjä.
Tilanne on toinen kaupungeissa, joissa ammattihenkilöstö hoitaa lähes kaiken. Aarto ajattelee, että siellä sopimuspalokuntien roolissa voi olla kasvattamisen varaa.
Rahasta Aarto toteaa, että kalusto on paikoin niin rapistunutta, että rahaa todella tarvittaisiin. Hän arvelee, että uudesta kalustosta olisi sopimuspalokunnille paljon enemmän iloa kuin siitä, että palokunnille maksettavia vuosikorvauksia nostettaisiin. Vuosikorvaus on suuruudeltaan kymppitonnin molemmin puolin.
– Meillä on sopimuspalokuntia, joilla on melkein 40-vuotias kalusto. Jos se saataisiin vaikka 20-vuotiaaksi, se olisi iso parannus, Aarto toteaa.
"Vapaapalokunta on kuin toinen perhe"
Ala-Kemijoen vapaapalokunnalla on Muurolassa viisi vuotta sitten valmistuneet tilat, joihin vapaapalokunnan päällikkö Mika Teräsniska on tyytyväinen. Käytössä on paloautojen lisäksi niin moottorivene, mönkijä kuin moottorikelkkakin.
Uuden paloaseman myötä myös vapaaehtoisia on ollut helpompi saada mukaan, eikä Muurolassa kärsitä miehistöpulaa, kuten monissa pienissä ja ikääntyvissä vapaapalokunnissa. Hälytyksiä on vuosittain 60–80. Eniten työllistävät liikenneonnettomuudet, mutta myös rakennuspalot ja maastopalot.
Vaativimpiin sammutus- ja pelastustehtäviin tarvitaan hyvää kuntoa, mutta töitä riittää Teräsniskan mukaan kaikenkuntoisille.
– Jos ei pysty ihan ykkösnyrkin tehtäviin, niin huoltoon ja isoissa tehtävissä myös muonitukseen tarvitaan porukkaa. Jokaiselle on tehtävää, Teräsniska toteaa.
Hän mainitsee, että "omakin vatsa on kasvanut" sen verran, että savusukellukset ovat jääneet nuoremmille ja parempikuntoisille. Savusukelluksia tekee esimerkiksi metsurina palkkansa ansaitseva Tapio Salmikivi. Hän innostui harrastuksesta aikoinaan isoveljien vanavedessä.
– Pikkupoikana sitä ihaili ja ajatteli, että minunkin pitää päästä mukaan.
Palokuntaharrastus on pitänyt otteessaan myös Saarenkylän vpk:n hälytysosastossa toimivan Jenni Rautavaaran. Takana on 20 vuotta palokuntatoimintaa. Kiireisimpiä ovat kesän maastopaloviikot. Silloin keikka voi kestää kellon ympäri.
– Enää ei osaisi ajatella elävänsä ilman tätä. Porukassa on tosi hyvä yhteishenki, se on ikään kuin toinen perhe, Rautavaara sanoo.
Lapin vakinaiset palokunnat sijaitsevat Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Näissäkin kaupungeissa toimii lisäksi sopimuspalokuntia. Pelastustehtävien johdossa on yleensä vakinaista henkilökuntaa.
Löydät lisää uutisia ja voit osallistua keskusteluun aluevaaleista Lapin vaaliteltalla.