Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Ennen aluevaaleja kaikki Etelä-Karjalan pienet kunnat pelkäsivät jäävänsä ilman aluevaltuutettua. Ennakkoon käsitys oli, että Lappeenranta ja Imatra vievät kaikki paikat.
Tämä pelko tuli esille muun muassa Etelä-Karjalan vaalichateissa, sanomalehtien mielipidekirjoituksissa ja tiedotusvälineiden erilaisissa vaaleja käsittelevissä jutuissa.
Uhka oli todellinen, tunnustaa nyt vaalien jälkeen myös Lemin kunnanjohtaja Kati Rekola.
– Suurin pelko oli, että isojen kaupunkien edustajat rohmaisevatne paikat. Pahin skenaario on ohitettu näiden vaalien osalta, sanoo Rekola.
Kunnanjohtajan pelko ei käynyt toteen ja Etelä-Karjalasta tuli oikeastaan pieni harvinaisuus Suomen kartalla. Kaikkiaan 13 hyvinvointialuetta jäi sellaisiksi, joissa joku kunta jäi ilman edustajaa aluevaltuustoon. Etelä-Karjalassa on vähintään yksi edustaja joka kunnasta.
Näin 59 valittua valtuutettua jakautuvat kunnittain Etelä-Karjalassa:
Ääniharava Rautjärveltä
Rautjärveläinen terveyskeskuslääkäri Vesa Örmark (kesk.) keräsi aluevaaleissa 967 ääntä, mikä on viidenneksi eniten ääniä koko maakunnassa. Valtava äänimäärä tuonee hänelle myös merkittävän luottamustoimen tulevan valtuuston johdossa.
Vaikka Örmark on tyytyväinen omaan vaalitulokseensa, hän uskoo seuraavien vuosien olevan vaikeita.
– Tuntuu yhtä aikaa hyvältä, mutta toisaalta raskaalta, koska ei tule olemaan helppoa hommaa, sanoo Örmark.
Hän nostaa esille erityisesti kaksi ongelmaa: hoidon porrastuksen ja vanhusten hoidon.
Örmark kertoo, että ennen Eksoten aloittamista noin kymmenen vuotta sitten potilaat tulivat keskussairaalasta terveyskeskukseen jatkohoitoon heti, kun keskussairaalan lääkärit katsoivat, ettei erikoislääkäreiden hoitoa enää tarvita.
– Nyt meillä ongelma on se, että keskussairaala ja poliklinikka ovat täynnä sellaisia potilaita, jotka pitäisi hoitaa jossakin muualla kuin keskussairaalassa.
Vanhusten hoidossa on Örmarkin mukaan tehty virhe, kun laitospaikkoja on vähennetty nopealla aikataululla.
– Nyt meillä on satakunta ihmistä odottamassa laitospaikkaa. Ihmiset ovat huonommalla hoivalla kotona kuin laitoshoidossa. Kotihoitaja ei voi olla jatkuvasti kotona. Hoidon taso on heikentynyt, ja se pitää saada korjattua, sanoo Vesa Örmark.
Pieneltä listalta kaksi valtuutettua
Yksi vaalien yllättäjä lienee Pienten kuntien puolesta -niminen yhteislista. Siinä oli kuusi ehdokasta eri puolilta Etelä-Karjalaa. Heistä läpi meni kaksi.
Taipalsaarelta kauppias ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Heikki Niiva (Taipalsaari-liike) keräsi 436 ääntä ja Savitaipaleelta lääkäri Jouko Saramies puolestaan 835 ääntä.
Saramiehen äänet eivät tulleet vain Savitaipaleelta, sillä esimerkiksi Lappeenrannasta ääniä tuli noin 130.
Savitaipaleella Pienten kuntien puolesta -yhteislista keräsi enemmän ääniä kuin mikään muu puolue.
Lääkärinä Saramies tuntuu ajattelevan samalla tavalla kuin edellä kollegansa Vesa Örmark. Hoidon porrastus nousee hänen mukaansa tärkeimmäksi kuntoon saatavista asiaksi.
– Perusterveydenhuollon asema on heikentynyt. Hoidon porrastus ja lähipalveluiden saatavuus pitää olla kunnossa, kiteyttää Saramies.
Saramiehen mielestä keskussairaalassa hoidetaan nykyään sellaisia potilaita, joita voitaisiin hoitaa omalla terveysasemalla. Tämä on johtanut keskussairaalan turhaan kuormittamiseen.
– Turhat ja toistuvat käynnit keskussairaalassa on mahdollista saada vähenemään sillä, että on omalääkäri ja lähipalvelut toimivat, sanoo Saramies.
Äänestysprosentti pienten kuntien valtti
Aluevaalien äänestysprosentti jäi matalimmaksi Lappeenrannassa ja Imatralla, joissa se oli 45 prosentin tuntumassa. Sen sijaan maakunnan pienissä kunnissa äänestysprosentti nousi noin 50 prosenttiin ja reilusti sen ylikin.
Esimerkiksi Savitaipaleella kävi äänestämässä yli 55 prosenttia ja Rautjärvellä yli 56 prosenttia äänioikeutetuista.
Kun asukkaat äänestivät oman kuntansa ehdokasta, se takasi kuntaan valtuustopaikan.
Etelä-Karjalan pienille kunnille tuli yhteensä 15 valtuustopaikkaa ja kaupungeille 44 valtuustopaikkaa.
Kun valtuustopaikkoja on yhteensä 59, saivat pienet kunnat suurin piirtein sen määrän valtuutettuja, mitä niille suoraan asukasluvun perusteella voisi matemaattisesti kuvitella.
Oman lähipalvelun puolesta
Lappeenrannan naapurikunnassa Lemillä asukkaita on hieman vajaa 3 000. Kunnanjohtajana aloitti parisen kuukautta sitten Kati Rekola.
Lemiläisistä ehdokkaista aluevaltuustoon pääsi yksi edustaja, Suomen keskustan Anu Karhu.
Lemin kunnanjohtaja Kati Rekola on tyytyväinen edes yhteen valtuustopaikkaan.
– Minä olen kunnanjohtajana erittäin tyytyväinen, että olemme saaneet edustajan Lemiltä. Sehän ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, sanoo Rekola.
Äänestysaktiivisuus nousi Lemillä 50,4 prosenttiin. Rekola arvelee, että äänestäjät äänestivät paikallisten terveysasemien säilymisen puolesta.
– Varmasti tavallinen äänestäjä on ajatellut, että ratkaisut tehdään nimenomaan lähipalvelujen kautta. Pienten kuntien asukkaat haluavat niistä pitää kiinni.
Lähipalvelut ovat kunnanjohtaja Kati Rekolan mielestä myös olennainen osa kunnan elinvoimalle ja tulevaisuudelle. Hän kuitenkin ymmärtää sen, että raha on tiukalla joka paikassa.
– Vaalipuheissahan tätä ei kuultu, vaan rahaa tuntui olevan jaossa ihan hirveästi. Me tiedämme kyllä, että sitä ei ole. On ihan selvä asia, että joudutaan tekemään rakenteellisia muutoksia. Huoli meillä on ihan todellinen, sanoo Lemin kunnanjohtaja Kati Rekola.
Maakunta vai oma kunta?
Ruokolahden entinen kunnanjohtaja Antti Pätilä nousi kokoomuksen listoilta aluevaltuustoon. Nykyisin hän tosin asuu Lappeenrannassa.
Pätilä oli yllättynyt pienten kuntien saamasta valtuutettujen määrästä.
– Tiedotusvälineet sanoivat, että maakuntavaltuustosta tulee keskuskaupunkivetoinen. Toisin kävi. Tämä on aika yllätys, sanoo Pätilä.
Pätilä kertoo havainneensa äänestystuloksista, että moni kaupunkilainen äänesti pienessä kunnassa asuvaa ehdokasta.
– Tämä on sellainen viesti, että nämä eivät olleet kuntavaalit, vaan maakuntavaalit. Se tarkoittaa, että esimerkiksi imatralaiset tai lappeenrantalaiset odottavat, että koko maakunnan asiaa ajetaan, pohtii Pätilä.
Pätilän mielestä maakuntavaltuustolla on edessään monta isoa asiaa, joita ei voi päättää vain omaa kuntaansa tuijottamalla.
– On pakko katsoa kokonaisuutta ja aukoa solmuja, jotka vaikuttavat koko maakunnan ja myös oman kunnan palvelujen saatavuuteen, sanoo Antti Pätilä.