Lapin aluevaltuutettujen suuri enemmistö eli kolme neljäsosaa ei ole valmis tinkimään kotikuntansa palveluista, vaikka se olisi hyvinvointialueen etu. Ylen vaalikoneen tulos herättää kysymyksen, miten mahtaa näistä lähtökohdista onnistua yhteisen hyvinvointialueen luominen ?
Ranuan entinen johtava lääkäri, ranualaisten äänet tehokkaasti imuroinut Timo Peisa (kesk) sanoo, että hän ei kertakaikkiaan näe, miten Ranuan palveluiden karsiminen voisi olla Lapin etu.
– Mikään yleinen etu ei vaadi sitä, että meidän lähipalveluja ajettaisiin alas. Sen seurauksena tulisivat erittäin nopeasti nousevat matkakustannukset sekä ambulanssi- ja taksirallia. Olen myös aivan varma, että se osaltaan nostaisi sairastuvuutta.
Peisa sanoo, että hän ei puhu vain Ranuasta vaan pienistä kunnista ylipäätään. Hän tulkitseekin vastauksia niin, että valtaosa pitää toimivia lähipalveluita kustannustehokkaimpana tapana tuottaa hyvinvointia eikä kyse ole kiistoja enteilevästä kotiinpäin vedosta
– Pienten kuntien edustajat ovat täsmälleen samassa veneessä, tilanteet kunnissa ovat hyvin symmetrisiä.
Näin Ranualta komean äänisaaliin kerännyt Timo Peisa kuvaili tuntojaan vaali-iltana:
Äänestäjiin lupaus lähipalveluista vetosi. Vaalikoneeseen vastanneista lappilaisehdokkaista 40 prosenttia olisi ollut valmis joustamaan kotikunnan palveluista, mutta läpipäässeistä siis vain 25 prosenttia.
Samasta asiasta kertoo myös keskustan odotettua parempi valtakunnallinen menestys, toteaa kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Jenni Airaksinen. Keskustan keskeinen vaalilupaus oli terveysasema jokaisessa kunnassa.
"Kahden sairaalan malli oli hyvä markkinointitermi"
Lapin aluevaltuuston viidestätoista tinkimisvalmiista jäsenestä yksitoista oli Lapin kaupungeista, joissa palveluita ja mahdollista joustonvaraa tietysti on monin verroin enemmän kuin Ranuan kaltaisissa kunnissa.
Pellolainen Piia Kilpeläinen-Tuoma (vas.) kuuluu niihin aniharvoihin pienistä kunnista valittuihin, jotka kertovat olevansa valmiita tinkimään oman kotikunnan palveluista, mikäli Lapin yleinen etu sitä vaatii. Tästä huolimatta hän sai valtaosan äänisaaliistaan nimenomaan pellolaisilta.
– Tällä hetkellä meillä on esimerkiksi oma diabeteshoitaja niin Pellossa, Kolarissa kuin Ylitorniolla. Ajattelen, että olisimme valmiita tinkimään niin, että meillä ei ole kokoaikaista henkilöä ja hoitajan asiantuntemusta voidaan käyttää useammalla alueella.
Kilpeläinen-Tuoma ajattelee, että fokuksen pitää olla nyt siinä, mitä hyötyjä yhtenä alueena toimiminen antaa. Tästä näkökulmasta pitää katsoa myös erikoissairaanhoitoa.
– Kahden sairaalan malli täytyy säilyttää, mutta pitää myös miettiä mitä mahdollisuuksia hyvinvointialueena toimiminen antaa tehokkaaseen toimintaan, Kilpeläinen-Tuoma toteaa.
Aiemmin neuvottelut erikoissairaalan työnjaosta kahden sairaalan välillä eivät ole tuottaneet tulosta, eikä sellaista nytkään ole helposti nähtävissä. Aluevaltuustoon valittiin vankka joukko merilappilaisia, joille Länsi-Pohjan keskussairaalan puolustaminen oli vaalikampanjan ykkösasia.
– Tämä kahden sairaalan malli oli hyvä markkinointitermi ja se selvästi aktivoi sekä ehdokkaita että äänestäjiä. On hyvä, että tällainen teema otettiin käyttöön ja se tuotti hyviä tuloksia, toteaa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Martti Ruotsalainen.
Voittaako seutuajattelu maakunnallisen näkökulman?
Vaikka kotiinpäin vetämisen ja siltarumpupolitikoinnin riskejä ei voi täysin eliminoida, todennäköisempää on, että aluevaltuutetut omaksuvat alueellisen näkökulman. Yliopistonlehtori Jenni Airaksinen Tampereen yliopistosta toteaa, että näin kävi myös Kainuussa, jossa maakunnallista päätöksentekoa kokeiltiin menestyksellisesti 8 vuoden ajan.
– Hyvin suuri osa alueellisilla mandaateilla toimivista luottamushenkilöistä alkoi katsoa asioita huomattavasti isompana kokonaisuutena kuin oman kuntansa näkökulmasta.
Ärhäkkäästi oman kunnan palveluita puolustaviakin epäilemättä jää, ja heitäkin kannattaa kuunnella, Airaksinen sanoo.
– Mutta syntyykö matriisi, jossa poliittiset puolueet kohtaavat kuntapuolueet, siihen en usko.
Aluevaltuutettujen velvollisuus on katsoa alueen näkökulmaa siinä missä kansanedustajan velvollisuus on katsoa koko Suomen etua, yli oman vaalipiirin. Kansanedustajat ovat sen oppineet, joten mikseivät myös aluevaltuutetut.
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallituksesta asioita katsova Martti Ruotsalainen puolestaan arvelee, että Lapissa vallitsevaksi valikoituu seutunäkökulma, siis jotain kunnan ja alueen väliltä.
– Ehkä sellainen seutukunta-ajattelu tai palvelualueajattelu on pääsääntö, johon päätökset tulevat perustumaan. Lapissa tällaisia palvelualueita on viidestä kuuteen. Uskon kuitenkin, että päätöksenteko on jouhevaa riippumatta siitä, mistä kunnasta on kotoisin.
Soteuudistus ei ole saneerausohjelma, sen Jenni Airaksinen toteaa painokkaasti. Tarkoitus on parantaa palveluita, ja siihen on nyt mahdollisuudet. Joillain ne huonontuvat, mutta suurimmalla osalla niiden pitäisi parantua tai pysyä vähintäänkin ennallaan.
Tarkoitus on käyttää rahat parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisten hyvinvoinnin kannalta ja selvää on, että nykyinen malli ei ole paras mahdollinen.
– Ajatus siitä että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta mikään ei muutu, on absurdi, Airaksinen toteaa.
Lue lisää:
Lapin aluevaltuusto iäkkäämpi kuin maassa keskimäärin
Keskusta sai Lapissa vaalivoiton – toiminnanjohtaja: kaksi sairaalaa säilytetään