Raavas, lihaksikas, kädet tatuoitu mies istahtaa tuoliin tiilirakennuksen kolmannessa kerroksessa. Hän nauraa, nauraa niin hersyvästi, että se täyttää koko valtavan tilan ja vie valtaosan hänen puheestaan.
Istuja on Vesa Parvinen. Galleristi, yrittäjä, Kouvolan Kuusankoskella toimivan Taideruukin kantava voima.
Vesa Parvisen isä oli Taideruukin viereisellä Kymin tehtaalla töissä, kuten lähes kaikki täällä. Siksi myös pojalla ajatus vei alun perin sinne suuntaan.
Kunnes isä iski realismin pöytään.
Parvinen ehdotti isälleen, että menisi Kymin ammattikouluun ja siitä paperitehtaalle töihin, oli isän vastaus selvä: “Jos haluat itsellesi melko vakaan ansion ja tulon, hae tehtaalle töihin. Mutta jos haluat itsellesi elämän, lähde pois.”
– Kai minä olen saanut elämän, mutta onhan se elämä paperimiehilläkin, nauraa Parviainen.
Parvinen oli päättänyt, että armeijan jälkeen hän opiskelee papiksi, kellosepäksi tai asianajajaksi.
Mihinkään niistä hän ei päätynyt. Opiskelupaikka löytyi Hämeenlinnan opettajainkoulutuslaitoksesta.
– Pääsin sinne, kun osasin laulaa niin hyvin. Se ei ollut kutsumusammatti, kertoo Parvinen.
Hän valmistui opettajaksi ja palasi takaisin Kuusankoskelle, joka vielä silloin oli oma itsenäinen kaupunkinsa. Vuosia Vesa Parvinen oli opettajana ja myöhemmin rehtorina Pilkanmaan koulussa. Rehtorin virka hänellä on siellä vieläkin – tosin pariin vuoteen hän ei ole sitä hoitanut.
Ihastui sotkuiseen huoneeseen
Vielä 2000-luvun alussa nykyisen Taideruukin rakennus oli metsäyhtiö UPM:n varastona.
Kun UPM ei sitä enää tarvinnut, vuokrasi silloinen Kuusankosken kaupunki siitä tiloja pienyrittäjille ja kädentaitajille.
– Silloin tämä sai nimen Taideruukki.
Alue oli kuitenkin suljettu. Ei siis ihme, että toiminta aika nopeasti hiipui. Uudestisyntyminen tapahtui vuonna 2012
– Se oli onnenkantamoinen ja sattumien summa. Kouvolalainen valokuvaaja Minna Metsärinne pyysi minua mukaansa katsomaan täältä itselleen valokuvastudiota.
Niinpä Vesa Parvinen lähti mukaan. Alueen silloinen isännöitsijä esitteli heille Parvisen mukaan “sottaisia, likaisia ja rojuja täynnä olevia tiloja”.
– Kun näin siellä yhden syrjässä olevan huoneen, ajattelin, että jos Minna ei sitä ota, niin minä otan. Perustan sinne pienen taidegallerian, meni sitten syteen tai saveen, kertoo Parvinen.
Niin hän sai kymmenisen vuotta sitten 40 neliömetrin liiketilan, jossa möi suomalaisten kuvataiteilijoiden ja kuvanveistäjien taidetta. Ovet olivat auki pari kertaa viikossa.
Kohta sen jälkeen Parvinen sai puhuttua itselleen viereisen sadan neliömetrin huoneen näyttelytilaksi. Sinne hän halusi järjestää itse oman taidenäyttelyn siitä huolimatta, ettei hänellä ollut mitään kokemusta taidenäyttelyistä tai taiteesta.
Kädessä olleet kuvioinnit eivät yhtään helpottaneet aloittelevan galleristin orastavaa uraa.
– Minulla oli 20 vuoden kuntosalitausta ja joskus on tullut sotkettua käsivarretkin tatuoinneilla. Menin kysymään taiteilijoilta, että tuletko pitämään galleriaani näyttelyä. Ne katsoivat ensin, että tuo on joku roisto, joka ryöstää heidät, kertoo Parvinen.
Ensimmäinen näyttely oli ainakin pieni menestys.
Mutta jos ensimmäinen näyttely olisi mennyt mönkään ja unelma taidegalleriasta jäänyt toteutumatta, oli vuokranantajalla jo ehdotus: perusta rengashotelli.
– Minä tein kolmen vuoden vuokrasopimuksen ja oli pakko miettiä, miten saada galleria kannattavaksi. En minä niitä renkaita olisi halunnut ruveta säilyttämään.
Nyt näyttelyitä on järjestetty kymmenen vuotta.
– Siitä se lähti. Sen jälkeen alkoi tulla muitakin yrittäjiä tähän taloon ja nyt tämä on täynnä.
Äkkiä alakerrasta alkaa kuulua basson jytke.
Taiteen ja musiikin keskus
Taideruukin toisessa kerroksessa Pato-klubilla Kouvolan lyseon lukion abien bändi striimaa parhaillaan esitystään Youtubeen.
Normaalioloissa siellä saattaisi olla valmistautumassa illan keikkaan mikä tahansa tunnettu suomalaisbändi tai artisti. Siellä voisi olla myös seminaari tai häät.
Vanha varastotila on Vesa Parvisen ja hänen ystäviensä käsissä muotoutunut liki 500 ihmisen juhlatilaksi, Pato-klubiksi.
Klubi on yksi osa Taideruukkia, joka kymmenessä vuodessa on kasvanut taiteen ja musiikin keskukseksi.
Jo Vesa Parvisen isä muistutti poikaansa siitä, että Kuusankoski ei ole mikään kuvataiteen ja kulttuurin kehto. “Voi olla vaikeata”, oli isä sanonut.
Jälleen Parvinen koki sen ikään kuin täkynä. Piti kokeilla, että voisiko kuitenkin onnistua.
– Olen aina ajatellut, että se joko onnistuu ja näytän epäilijälle, että hän oli väärässä. Tai jos se epäonnistuu, on sekin minulle onnistuminen: voin sanoa epäilijälle, että olit oikeassa.
Parvisen ajatukset ovat Taideruukkissa. Pienestä galleriasta on kasvanut valtava kokonaisuus.
Itseään Parvinen ei kuitenkaan halua korostaa. Hän muistuttaa, että hänen ympärilleen on tullut paljon osaavia ihmisiä, jotka osaavat äänitekniikan, mainostamisen ja muut tarpeelliset.
Yksi heistä on Risto Niinikoski, rumpali Egotripistä ja Vain elämää -tv-ohjelmasta.
– Risto on klubitoiminnan kummisetä. Hän sanoi, että kun bändi tulee, muista, että he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Ole vastassa ensimmäisenä ja lähde pois viimeisenä. Ihmisen kohtaaminen ratkaisee, kertoo Vesa Parvinen.
Jotta Taideruukissa ei olisi Parviselle tarpeeksi, on hän myös kuntosaliyrittäjä.
Siihen hän ajautui kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun oma selkä oli kipeä. Naprapaatti sanoi, että ala käydä kuntosalilla.
– Huomasin, että se on minun lajini. Kun aikani olin treenannut, sanoin salilla kavereille, että minusta tulee kehonrakentaja.
Kaverit purskahtivat nauruun ja sanoivat, ettei ikinä.
– Se oli taas minulle sellainen, että jos minulle noin sanotaan, niin minustahan tulee kehonrakentaja.
Lopulta tapahtui niin, että se kuntosali, jolla Vesa Parvinen kävi, tuli myyntiin. Hän osti sen ystävänsä kanssa.
Vesa Parvisesta huokuu myönteinen suhtautuminen elämään.
Luokanopettaja jakaa tietoa ja taitoa lapsille ja toivoo heille kaikille kaikkea hyvää, mutta sama ajatusmaailma vaikuttaa myös yrittämiseen.
– Jos voin tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat hyvää muillekin kuin minulle, on mielenkiintoista lähteä sellaiseen mukaan, kiteyttää Parvinen.
Ison ratkaisun edessä
Parhaillaan Vesa Parvinen on opintovapaalla peruskoulun rehtorin virastaan. Sitä ennen kului vuoden päivät virkavapaalla.
Lähiviikkojen aikana Parvisen pitäisi kertoa työnantajalleen, jatkaako hän opettajan tai rehtorin virassaan vai ryhtyykö kokopäiväiseksi yrittäjäksi.
Sitä hän kertoo puntaroivansa joka päivä.
–Huolimatta vaikeista ajoista olen nauttinut yrittäjän tietynlaisesta vapaudesta. Vaakakuppi on ehkä enemmän yrittämisen puolelle. Sanon viimeisen vastauksen sitten, kun esimieheni tulee sitä kysymään.
