Sellaisetkin talviurheilumahdit kuin Jamaica ja Nigeria ovat lähettäneet kelkkailujoukkueen talviolympialaisiin.
Talviurheilumaa Suomi on saavuttanut talviolympialaisten lähes satavuotisen historian aikana yli 450 mitalia, mutta yhtään kelkkailijaa Suomesta ei talvikisoihin ole lähetetty.
Suomen kelkkailuliitto päätti perustaa silloisen puheenjohtajansa Rein Esaulin johdolla ohjaskelkkailumaajoukkueen. Joukkueeseen rekrytoitiin syksyllä 2020 urheilijoita, joilla aiempaa lajikokemusta ei ollut.
Yksi kelkkailumaajoukkueen jäsenistä on Jämsän Längelmäeltä lähtöisin oleva Anni Valkeinen.
– Sen alkuhohdon jälkeen tämä alkaa jo pikkuhiljaa arkistumaan. Edelleen pidän lajista todella paljon, ja olen motivoitunut tekemään sen eteen, kertoo Valkeinen.
Heti syksyllä 2020 puheissa vikkui historiallinen olympaikka. Suomen kelkkailuliiton tavoitteena on saada kelkkailija vuoden 2026 talvikisoihin Italiaan.
– Ei se nyt hassumpi myyntipuhe ollut. Kyllähän se oli sellainen pieni kirvoke, että tässä olisi mahdollisuudet päästä olympialaisiin. Innostuin, että ehkä tässä olisi mulle sopiva laji. Aina olen tykännyt vauhdista, niin päätin sitten lähteä kokeilemaan, kertoo Anni Valkeinen.
– Kyllä meillä on vahva usko, että siellä nähdään vähintään yksi suomalainen kelkkailija, uskoo Suomen kelkkailuliiton puheenjohtaja Jani Tilvis.
Ensikosketus maailmancupiin loppuvuodesta
Yhtään kelkkailurataa Suomesta ei löydy, joten maajoukkueen niin sanottu kotirata löytyy Latviasta Siguldasta.
Kelkkailumaajoukkue aloitti lajiin tutustumisen jäähallissa. Ensi kosketus oikeaan kelkkaränniin otettiin Siguldassa jo vuoden 2020.
– Kyllä siinä adrenaliini virtasi ja nauru raikasi siellä rännissä kun mentiin. Heti sai sellaista innostusta tähän lajiin, että tämä on mun juttu. Kyllä se oli sanoin kuvaamatonta, muistelee Anni Valkeinen ensimmäisiä laskujaan Siguldan radalla.
Suomen joukkue leireilee Latviassa puolenkymmentä kertaa vuodessa.
– Näillä nykyisillä resursseilla ollaan käyty neljä kertaa. Jo olisi päästy käymään kahdeksan kertaa, niin olisi voitu kilpailla jo tällä kaudella, toteaa kelkkailuliiton puheenjohtaja Tilvis.
Kilpailukokemusta suomalaiskelkkailijoille ei vielä ole karttunut. Maailmancupin osakilpailuihin on tarkoitus osallistua kuluvan kalenterivuoden aikana.
– Itselläni tavoitteena on mennä loppuvuodesta Innsbruckin maailmancupin osakilpailuun mukaan, ja tammikuussa 2023 Siguldan osakilpailuun, pohtii Anni Valkeinen.
Maailman huippuihin saatu kosketusta Latviassa
Siguldassa harjoitellessaan suomalaiset ovat nähneet myös maailman huippujen toimintaa.
– Kyllähän se tuo perspektiiviä omaan tasoon, kun näkee miten maailman huiput menevät. Onhan se aivan eri asia kun katsoo heitä, mutta on se myös kannustanut, sanoo Anni Valkeinen.
– Kun näin aikuisella iällä aloittaa, niin ne refleksit ei tule niin luontaisesti. Jos kymmenen vuotiaana aloittaa, niin se laskeminen on luissa ja ytimissä. Tässä ollaan vähän takamatkalla, toteaa Valkeinen.
Suomen maajoukkue on kasattu aikuisiällä lajin aloittaneista urheilijoista, joten ensimmäisistä kilpailuista ei tuloksia haeta.
– Tavoitteena on vain päästä kisaamaan ja saada kokemusta ensi kaudella. Sen jälkeen katsotaan taas seuraavan kauden tavoitteet, kertoo Jani Tilvis.
Vuoden 2026 kisat käydään Italiassa Milanossa ja Cortinassa, sinne siis on tavoitteena saada mukaan suomalainen ohjaskelkkailija.
– Sinne pääsy vaatii harjoittelua, motivaatiota, resursseja ja laskuja. Laskuja se vaatii, summaa Anni Valkeinen.