Ikääntyneiden palvelut aiotaan laittaa saman organisaation alle koko Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Hyvinvointialueen ikäkeskus tuottaa palvelut kaikkiin alueen kuntiin vuoden 2023 alusta lähtien. Siihen saakka kunnat tuottavat palvelut järjestämällä ne itse tai ostopalveluna.
Käytännössä palvelut yhtenäistetään. Tämä tarkoittaa muun muassa samanlaisia perusteita sille, kuinka ikäihmisille myönnetään kotihoidon palvelua, asumispalveluita tai omais- ja perhehoitoa. Yhtenäiset perusteet toteutetaan kaikilla hyvinvointialueilla.
Kunnissa on eroja palveluiden järjestämisessä. Pohjois-Savossa eniten eroa on siinä löytyykö kunnalta kevyempää palveluasumista iäkkäille, joilla ei ole vielä tarvetta siirtyä kotoa ympärivuorokautiseen hoitoon.
Myös kotihoidon puolella on erilaisia linjauksia. Kuuluuko siihen esimerkiksi asiakkaan kodin siivoamista. Siivouksessa tapahtuu yhtenäistäminen jo lainkin puolesta. Laki muuttuu ensi vuoden alussa ja siivous kuuluu kotihoitoon, jos asiakas sitä tarvitsee.
Asiakasmaksut samat kaikille, mutta suuria muutoksia ei ole luvassa
Palveluiden myöntämisperusteiden lisäksi asiakasmaksut ovat tulevaisuudessa samat kaikille. Tällä hetkellä harkinnanvaraisissa kuten esimerkiksi turvapalvelujen, ateriapalveluiden tai päivätoiminnan maksuissa on paikkakuntakohtaisia eroja. Suurin osa maksuista on määritelty kuitenkin asiakasmaksulaissa, joten ne määräytyvät lain mukaan.
– Pääsääntöisesti hinnat tulevat pysymään samansuuntaisina ja suuria muutoksia asiakkaille ei tule, arvioi hyvinvointialueen ikääntyvien palveluiden vastuuvalmistelija ja Varkauden kaupungin palvelualuepäällikkö Reetta Kettunen.
Uudistuksen valmistelu on vielä kesken. Alkuvuoden aikana ikäihmisiltä kysytään, mitä mieltä he ovat nykyisistä palveluista ja mitä kehittämisehdotuksia heillä on niiden suhteen. Aluevaltuusto linjaa lopulliset tavoitteet.
Yhdeksi tavoitteeksi on linjattu tukea ikääntyneiden kotona asumista mahdollisimman pitkään. Tällä hetkellä moni asuu kotonaan kotihoidon tai kotiin vietävien tukipalvelujen avulla.
Kotihoidon yleisimmät syyt: lääkehoito, hygienia ja säännöllinen ruokailu
Varkautelainen kahdeksankymppinen Matti Vepsäläinen on tyypillinen esimerkki kotona asuvasta ikäihmisestä. Vepsäläisen luona käy hoitaja aamuin ja illoin. Päivällä hänelle soitetaan. Pääasia on seurata, että hän ottaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Hänellä on ollut ongelmia muun muassa sydämen kanssa ja takana on iso leikkaus.
Vaikka Vepsäläinen ensin vastusti kotihoidon käyntejä, nyt hän myöntää, ettei pärjäisi ilman.
– Kyllä minulla joka päivä joku näistä hommista unohtuisi ilman apua, hän toteaa.
Yleisimmät syyt kotihoitajan käynnille ovat lääkehoito, hygienia ja säännöllinen ruokailu. Hankalia tilanteita syntyy, kun asiakas ei suostu yhteistyöhön. Syynä tähän on usein muistisairaus.
– Asiakas saattaa esimerkiksi ilmoittaa, ettei lähde suihkuun ja siinä tilanteessa täytyy neuvotella, yli 30 vuotta kodinhoitajana työtä tehnyt Jaana Siekkinen kertoo.
Apua hoitaja saa muun muassa silloin, kun vanhus on on kaatunut. Hoitajat lähtevät paikalle myös tilanteessa, kun asiakkaan turvapuhelin ilmoittaa hänen kaatuneen. Avuksi lähdetään vaikka kesken toisen vanhuksen käynnin. Päivät saattavat venyä, mutta vastuuta jaetaan työkavereiden kesken.
Kaikesta huolimatta Siekkinen ajattelee, että iäkkäälle koti on tuttu ja hyvä paikka asua. Kotia pitää myös muokata sopivaksi. Asumista helpottaa, kun esimerkiksi kynnykset on poistettu ja käytössä on turvapuhelin tai lääkeautomaatti.
– Ihminen on kuitenkin hoitaja ja teknologia on siinä hyvä lisä, hän toteaa.
Uusia asumismuotoja tarvitaan
Tulevaisuudessa oman kodin ja tehostetun palveluasumisen väliin tarvitaan erilaisia monimuotoisia asumispalveluja.
– Esimerkiksi silloin, kun asiakas ei tarvitse vielä ympärivuorokautista palveluasumista, mutta tarvitsee esteettömän ympäristön, vaihtoehtona voisi olla yhteisöasuminen, jonne kotihoito tuottaisi tarvittavat palvelut, Reetta Kettunen kertoo.
Sopivien kiinteistöjen löytymiseksi hyvinvointialueen täytyy tehdä kiinteää yhteistyötä kuntien kanssa.
Yhteisöllinen asuminen olisi myös yksi vaihtoehtoyksinäisyyteen. Kotona asumisen suurimmat haasteet ovat ikääntyneen kokema turvattomuuden tunne, yksinäisyys ja muistisairaudet.
– Sosiaalisten kontaktien lisäämiseen voisi hyödyntää vapaaehtoistyötä, Kettunen kertoo.
Mietinnässä on myös, kuinka omaiset saisivat pidettyä helpommin yhteyttä ikääntyneeseen. Erilaisia kanavia pitäisi pystyä hyödyntämään paremmin kaikkien, asiakkaan, omaisten ja henkilökunnan, välillä.
Varsinkin kauempana asuvat läheiset haluavat tietää, kuinka yksin kotona asuva vanhus voi. Tätä varten omaisviestintään tarvitaan helppokäyttöinen sähköinen kanava.
– Tähän ratkaisu voisi olla kouluista tutun wilma-sovelluksen tyylinen sovellus räätälöitynä tähän tarkoitukseen, Kettunen ehdottaa.
Vanhusneuvosto huolissaan teknologian neuvonnasta ja reuna-alueen palvelutasosta
Ikääntyneitä tavoitellaan kommentoimaan uudistuksia muun muassa vanhusneuvostojen ja eläkeläisjärjestöjen kautta. Varkauden vanhusneuvoston puheenjohtaja Kaisa Hartikainen-Herranen on seurannut tiiviisti ikäihmisten asioita jo omankin tilanteensa takia. Hänellä on viime vuoden loppupuolella omasta kodistaan palveluasuntoon muuttanut 105-vuotias isoäiti, jonka asioita Hartikainen-Herrasen 85-vuotias äiti on hoitanut.
Hartikainen-Herranen haluaa muistuttaa, kuinka esimerkiksi teknisten apuvälineiden haltuun saamiseksi iäkäs ihminen ja hänen omaisensa tarvitsevat riittävää neuvontaa.
– Niistä ei saa tulla syrjäytymisen riskitekijöitä, hän sanoo.
Tämän lisäksi hän on huolissaan siitä karkaavatko palveluasumisen paikat kauas ikäihmisen omalta kotipaikkakunnalta. Hän on pohtinut myös hyvinvointialueen reunalla asuvia ikääntyneitä.
– Toivottavasti heistä ei tule pelkästään etähoidettavia, Hartikainen-Herranen sanoo.
Mitä mieltä olet palveluiden ja maksujen yhtenäistämisestä? Voit kommentoida uutista 4.2. klo 23:een saakka.
Lue lisää:
Mari Leppäsen kolumni: Elämän arvaamattomuus ja hauraus ei ole poikkeustilanne
Uudet hyvinvointialueet tuovat tukun muutoksia, mutta moni tuttu asia myös säilyy – tässä tärkeimmät
Valtio säätelee hyvinvointialueiden rahahanoja – tuhlaileva alue voi joutua tarkkailuun