Antarktis – Etelämanner ja sen saaret – on ilmastonmuutoksessa kuin kanarialintu kaivoksessa, vertaa italialaisen Insubrian yliopiston ekologian apulaisprofessori Nicoletta Cannone Gizmnodo-lehdessä.
Viime vuosisadalla, jopa vielä 1980-luvulla, Britanniassa vietiin hiilikaivoksiin kanarialintuja, koska ne reagoivat herkästi häkään. Jos sitä oli ilmassa, lintu kuoli ja kaivostyöläiset olivat vaarassa.
Muutokset karun ja kylmän Antarktiksen niukassa kasvustossa ovat indikaattori siitä, mitä koko maapallolle on ilmastonmuutoksessa tapahtumassa.
Cannone johti italialais-brittiläistä tutkimusta, jossa tarkasteltiin Antarktiksen kahden kukkakasvilajin levinneisyyden muutoksia kuuden vuosikymmenen aikana.
– Niiden aineenvaihdunta on sopeutunut Antarktiksen ankaraan ilmastoon. Ne pystyvät yhteyttämään pakkasessa ja lumen alla ja aloittamaan uuden kasvun Antarktiksen pitkän talven lopulla, Cannone kertoo pienistä mutta sitkeistä tutkimuskohteistaan Gizmnodossa.
Tutkimuksen tulokset todistavat, että Antarktiksen ekosysteemin reaktiot ilmastonmuutokseen ovat nopeutuneet.
Vastaavaa on havaittu Euroopan vuoristoissa mutta ei koskaan ennen Antarktiksessa, Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.
Tutkimuksemme herättelevin tulos ei ole se, että jokin kasvi kasvaa aiempaa nopeammin, vaan se, että kasvuvauhti näyttää kiihtyvän. Meistä tuntuu, että siinä on jo ennakoitavissa keikahduspiste.
BAS:n ekologin Peter Conveyn kommentti New Scientist -lehdessä
Antarktiksessa on leviä, sieniä, jäkäliä ja sammaliakin mutta vain kaksi kukkivaa kasvia: etelämantereenlauha Deschampsia antarctica sekä Colobanthus quitensis, kohokkikasvi, jolla ei ole suomenkielistä nimeä.
Antarktiksen pinta-alasta vain prosentti käy kasvualustaksi. Sellaista tienoota on mantereen pohjoisimmassa osassa eli Antarktiksen niemimaan rannoilla sekä saarilla samassa suunnassa.
Tutkimuksessa verrattiin, miten D. antarctica ja C. quitensis levisivät Signyn saarella, Etelä-Orkneyn saaristossa vuosina 1960–2018.
Saaresta teki hyvän tutkimuskohteen Britannian antarktisen BAS-tutkimuslaitoksen asema, joka sinne avattiin jo 1940-luvun lopulla. D. antarctican ja C. quitensisin levinneisyydestä kertova aikasarja ulottuu 1960-luvun alkuun.
Runsaan kuuden kilometrin mittainen ja viiden kilometrin levyinen Signy on suurelta osin ikijään peitossa. Ilmaston lämpenemisen vuoksi Antarktiksen jääpeite on kuitenkin kutistumassa, ei vähiten leudolla luoteiskulmalla, jossa Signykin sijaitsee.
Tutkimuksen mukaan C. quitensis lisäsi kasvuaan vuosina 1960–2009 alle seitsemän prosenttia vuosikymmenessä, mutta vuosina 2010–2018 vastaava luku oli 154 prosenttia. D. antarcticalla muutos oli pienempi, vajaasta 21 prosentista viimeisen vuosikymmenen runsaaseen 28 prosenttiin.
Kasveja tallovien turkishylkeiden vähentymisen Signyn rannoilta arvioidaan olleen osasyy muutoksiin, mutta pääsyynä tutkijat pitävät kesien lämpötilan nousua.
Vuosina 1960–2011 Signyn keskilämpötila nousi 0,02 astetta vuodessa. Niitä seurasi neljän vuoden kylmempi jakso, mutta sitten käyrä kääntyi jyrkkään 0,25 asteen vuosinousuun.
Antarktiksen niemimaa on yksi planeettamme nopeimmin lämpenevistä alueista. Sen keskilämpötila on noussut miltei kolme astetta 50:n viime vuoden aikana.
Maailman ilmatieteen järjestö WMO
Antarktiksen kasvien leviäminen aiempaa laajemmalle alueelle voi vaikuttaa maaperän happamuuteen, bakteereihin ja sieniin ja samalla siihen, miten orgaaninen aine hajoaa, tutkimuksessa todetaan.
Sen mukaan maaperän kemialliset muutokset yhdessä ikijään hupenemisen kanssa uhkaavat Antarktista muutosryöpyllä, jolla olisi pysyviä vaikutuksia miljoonien vuosien eloonjäämiskamppailun synnyttämälle ainutlaatuiselle biodiversiteetille.
Tutkijat arvelevat, että Signyn D. antarctican ja C. quitensisin kasvun yltyminen on yleistettävissä Antarktisessa muuallekin, mutta sanovat, että jatkotutkimukset ovat paikallaan niin sen varmistamiseksi kuin tulevien vaikutusten ennakoimiseksi.
D. antarctica ja C. quitensis eivät ole ainoat kasvit, jotka Antarktiksessa vihertävät aiempaa enemmän. Viime vuosikymmenellä tutkijat jo havaitsivat, että Etelämantereen luoteisen niemimaan sammalet olivat riehaantuneet kasvuun.
Current Biology -lehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan vuosikasvu oli tarkastelujakson loppupuolella jo nelin- tai viisinkertaistunut aiemmasta yhdestä millimetristä.
Tutkijoiden mukaan nuo muutokset ovat luultavasti vasta alkua. Heidän päätelmänsä oli sama kuin tuoreessa kukkakasvitutkimuksessa: Antarktis on matkalla kohti mullistuksia niin biologialtaan kuin maisemaltaan.
Yksi tekijä, jolla on yhä enemmän vaikutusta Antarktiksen tulevaisuuteen, on sadanta. Etelämanner on maailman suurin aavikko. Siellä sataa saman verran kuin Saharassa.
Sateet ovat ilmastonmuutoksen vuoksi lisääntymässä ja muuttumassa aiempaa rankemmiksi, ennakoi Geophysical Research Letters -lehdessä viime keväänä julkaistu kansainvälinen tutkimus.
Siinä arvioidaan, että tämän vuosisadan lopussa Antarktiksessa sataa miltei kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin nykyisin. Se on synkkä ennuste jääpeitteelle, jota sade on omiaan sulattamaan yhä nopeammin. Koko ekosysteemille siitä uhkaa koitua yltyvä noidankehä.
Lue myös:
Tutkimuksen yllätystulos: Etelämantereella rehotti sademetsä
Valkokulmapingviinit valloittivat uuden saaren: Tutkijat pitävät merkkinä ilmastokriisistä