Hyviä uutisia naurun ystäville. Teatterikorkeakoulussa on parin vuoden sisällä nähty poikkeuksellisen paljon huumoria.
Koulussa on tehty lopputöitä, joiden viritys on vähintäänkin tragikoominen: on Emil Kihlströmin Punchlinea (2020), Liila Jokelinin Leipuriakatemiaa (2021) ja Ella Kähärän Liikunnan iloa (2020).
Ja lisää on luvassa. Veikka Heinosen lopputyö Kaksi sisarta on lajityypiltään komedia. Se saa ensi-iltansa Lahden Vanhassa Jukossa maaliskuussa.
– Vielä muutama vuosi sitten komediaan suhtauduttiin kenties niin, että se on jotain viihdettä ja pelleilyä ja sen rinnalla on olemassa vakava ja syvällinen taide eli draama, sanoo Teatterikorkeakoulun dramaturgian ja näytelmänkirjoittamisen lehtori Tuomas K. Timonen.
Parin vuoden sisään nähdyt lopputyöt edustavat suoranaista huumoriryntäystä, sillä Timosen laskujen mukaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana puhdasta komediaa ei tehty juuri lainkaan dramaturgian ja näytelmäkirjoittamisen lopputyönä.
Vaikuttaa siis siltä, että asenteet ovat muuttumassa ja komediasta on tullut mahdollista, luvallista jopa arvostettua.
– Jos joku kirjoittaa komedian, selän takana ei jupista, että “se ei ollut oikeaa taidetta”, Timonen sanoo.
"Haluamme ironisoida kaikkea"
Mikä selittää alalle valmistuvien näytelmäkirjailijoiden kiinnostusta lajityyppiin? Kysytään heiltä itseltään.
– Tunnistan omassa sukupolvessani sen, että haluamme ironisoida kaikkea. Me emme pysty seisomaan vakavasti minkään takana, Veikka Heinonen sanoo.
Heinosen mielestä näin on siksi, että maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi ja pirstaleiseksi, että siitä on vaikea saada kiinni. On helpompaa vetää itseltään jo valmiiksi matto alta.
– Jos sanoo, että asia on näin, siihen on tosi helppo tarttua, ja väittää, ettei se ole niin. Mutta jos asian ironisoi, eikä ole sataprosenttisesti tosissaan, siihen on vaikea tulla väliin, Heinonen havainnollistaa.
Katastrofaalinen häpeä naurattaa
Kirjoittamassan Kahdessa sisaressa Heinonen lähestyy Lahden doping-skandaalista seurannutta suomalaisen hiihdon “katastrofaalista häpeää” koomisessa valossa.
Lopputyö kertoo kahdesta sisaresta, joille hiihto on kuin uskonto. Lahden joukkokäry vie heidän elämältään pohjan.
– Kahdessa sisaressa nauretaan äärimmäisyyksille ja pakkomielteisyydelle, tässä tapauksessa pakkomielteelle hiihtoa kohtaan, joka on allegoria mille tahansa pakkomielteelle, Heinonen sanoo.
Myös Heinosen kandivaiheessa kirjoittama näytelmä Kovaa paskaa, oli komedia.
Se kertoi kolmen eri miessukupolven arvomaailmojen yhteentörmäyksestä.
Heinonen muistuttaa, että komediallisesta otteesta ei automaattisesti seuraa tyhjänpäiväisyys.
– Opiskelin aikaisemmin sosiologiaa ja minusta tuntui, että nauru ja komedia ovat todella hyviä välineitä käsitellä vaikeitakin aiheita. Nauru ei vähennä asioiden painoarvoa yhtään. Päinvastoin. Komedia tekee ne helpommin lähestyttäviksi, Heinonen sanoo.
Tulossa feminististä actionia
Samoilla linjoilla on Teatterikorkeakoulusta viime vuonna valmistunut Liila Jokelin.
– Komedia on yhteiskunnallinen väline ja älyllinen taitolaji, jossa tiivistetään ajattelua vitseiksi. Sillä voidaan kertoa jotain todella osuvaa.
Jokelin ohjaa parhaillaan ensimmäistä ammattiteatteriin kirjoittamaansa näytelmää. Action Hero on komedia, ja se saa ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa tänä syksynä.
Action Herossa kaksi nuorta henkilöä päättää kuvata viisikymppisen Rolfin takapihalla feministisen toimintaelokuvan. Työryhmä yrittää ajatella maailman uusiksi, mutta ryhmän jäsenet ovat kovin keskeneräisiä.
– Näytelmässä nauretaan muun muassa vallalle ja vallankäytölle. Siinä tarkastellaan koomisessa valossa myös sukupuolirooleja ja action-elokuvien kuvastoa, kliseitä ja arkkityyppejä, Jokelin luonnehtii.
Ei kädenlämpöiselle muumilaaksolle
Jokelin kertoo kirjoittavansa kärjistysten ja arkkityyppien kautta. Häntä kiinnostavat tabut ja asiat, joille ei saisi nauraa.
– Toki tässä on hyvä muistaa se kuuluisa representaation vastuu: Se, mille nauretaan, miksi ja ketkä nauravat, Jokelin sanoo.
Samaan aikaan, kun komedia elää uutta kukoistusta, on herätty tiedostamaan erilaisia valtarakenteita ja taustaoletuksia, jotka liittyvät siihen, miten asioita esitetään.
Kun Jokelin kirjoittaa, hän ei mieti representaatiota, vaan kirjoittaa asiat ulos ja luetuttaa sen jälkeen lopputuloksen muilla. Eräästä tekstistä hän pyysi kommentit viideltä ihmiseltä.
Yksi lukijoista oli sitä mieltä, että näytelmässä lyötiin alaspäin, naurettiin heikoille ja sorretuille. Jokelin kuunteli sitä yhtä ja mietti vielä kerran, kenen katsetta pitkin tekstissä mennään.
Hänen mielestään lopputuloksesta tuli parempi.
– En halua myöskään sensuroida itseäni liikaa, koska sitten ei voisi tehdä mitään tai kaikesta tulisi sellaista kädenlämpöistä muumilaaksoa.
Jokelin ajattelee, että huumori on yhteiskunnallista ja voimaannuttavaa.
– Huumori aiheuttaa ihmisissä välittömiä tunteita ja näyttää asiat todella tiivistettyinä: Tämä on hauskaa. Tämä on tärkeää. Ja tässä me ihmiset olemme ihan pihalla.
Veikka Heinosen Kaksi sisarta on ensi-illassa Lahden Vanhassa Jukossa 5.3. Esityksen ohjaa Esa-Matti Smolander.
Liila Jokelinin kirjoittama ja ohjaama Action Hero saa ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä 2022.
