Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut sotimisen lähemmäksi myös suomalaisten mieliä. Monelle ajatus sotimisesta on kauhistus ja asevelvollisuus Suomen puolustusvoimissa melkein välttämätön paha.
Mutta joillekin ajatus sotilasurasta on tavoite. Yksi heistä on helsinkiläinen Zane.
Hän kertoo menneensä ensin Ranskan Muukalaislegioonaan, mutta lähti sieltä parin viikon kokeilun jälkeen. Seuraavaksi hän matkusti Irlantiin yksityiseen sotilaskoulutukseen, jonka hän maksoi omista rahoistaan.
Sen jälkeen hän pestautui Ukrainan armeijaan ja kertoo palvelleensa Itä-Ukrainassa vuonna 2020.
Kun pian Venäjän hyökkäyksen alettua Ukrainan presidentti ilmoitti liikekannallepanosta, saapui kutsu myös Zanelle.
Nyt hänellä on edessään vaikea päätös: lähteäkö vaaralliselle matkalle, vai jäädäkö Suomeen.
– Se on hyvin hankala kysymys. Velvollisuushan se tavalla tai toisella on. Mutta siinä on riskinsä. On paljon mahdollista että palaan taistelemaan aseveljien ja -siskojen rinnalle. Mutta mikään ei ole varmaa vielä, Zane sanoo.
Nyt puntarissa on vaikeita asioita.
– Se minkälaiset arvet se voi jättää, jos menehdyn siellä. Mutta se on myös velvollisuus suojella Ukrainan itsenäisyyttä ja ihmisiä, jotka eivät pysty suojelemaan itseään.
Zane esiintyy tässä jutussa vain etunimellään turvallisuussyistä. Yle on nähnyt dokumentit, jotka varmistavat Zanen henkilöllisyyden ja että hän on Ukrainan armeijan palveluksessa. Myös hänen koko nimensä on Ylen tiedossa.
Mutta mikä saa ihmisen haluamaan sotilaaksi? Miltä tuntuu opetella tappamaan? Mistä tietää että on oikealla puolella? Ja miten sotiminen muutti käsitystä sodasta? Zanen vastaukset näihin kysymyksiin kuulet tästä audiohaastattelusta:
Zane on kertonut kokemuksistaan rintamalla myös aiemmin: