Fuck Putin, lukee Venäjän suurlähetystön edessä olevaan metalliaitaan ripustetussa kyltissä. Moni on vihainen.
Aseistakieltäytyjä ja rauhanaktivisti Esa Noresvuo on hänkin osoittanut mieltään suurlähetystön edessä Helsingissä.
– Yhdessä muiden kanssa toimimalla ei jää yksin ahdistavien ajatustensa kanssa.
Noresvuo on ollut enemmän huolissaan kuin vihainen. Hän on tutustunut Baltic Glory -rauhanleireillä sekä ukrainalaisiin että venäläisiin aktivisteihin. Sodan syttymisen jälkeen hän on pitänyt heihin tiiviisti yhteyttä.
Harkovassa asuneet ystävät, ukrainalaiset rauhanaktivistit ovat paenneet pommituksia Länsi-Ukrainaan. Noresvuo kertoo, että Kiovassa asuva aktivistiystävä on aseistautunut varmuuden vuoksi.
– He hyväksyvät aseellisen puolustautumisen. Koettavat pärjätä siinä hirveässä tilanteessa.
Tämä voi kuulostaa omien periaatteiden hylkäämiseltä tosipaikan tullen, mutta poliittisen historian yliopistonlehtori Heikki Haara Helsingin yliopistosta on eri mieltä.
– Olisi utopistista ajatella, että valtioilla ei olisi oikeus puolustautua aseellisesti hyökkääjää vastaan. En usko, että Ukrainan oikeus puolustaa omaa kansallista suvereniteettiaan ja torjua hyökkääjä olisi ristiriidassa rauhanaktivismin kanssa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut Noresvuon muuttamaan ajatteluaan, vaikka hän uskoo edelleen aseettomaan toimintaan.
– Samat aktivismin muodot eivät toimi idässä ja lännessä. Uskoin aiemmin, että samat keinot toimivat kaikkialla. Enää en ajattele niin. Diktaattorin kanssa ei voi toimia niin kuin demokratiassa.
Pelon lietsonta on Putinin tavoite
Rauhanliiton sivuilla myynnissä olleet, Ukrainan lipulla ja rauhanmerkillä varustetut rintanapit myytiin sodan puhjettua saman tien loppuun. Siksi toiminnanjohtaja tekee niitä nyt lisää.
– Ihmisillä on vahva halu osoittaa tukea ukrainalaisille. Meille on tullut paljon yhteydenottoja kansalaisilta. On ehdotettu, että lähettäisimme rajan yli Venäjälle ilmapalloja, joissa olisi suomalaisten kirjoittamia rauhanviestejä, kertoo Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
Hän on iloinen, että tuhannet suomalaiset ovat osallistuneet sodanvastaisiin mielenosoituksiin. Silti hänestä tuntuu, että rauhanomaiset toimintakeinot on unohdettu sodan pelossa.
Venäjän uhasta puhuminen lisää polarisaatiota, sanoo Lodenius. Mitä pelottavampi vihollisesta tehdään, sen vähemmän on jatkossa tilaa rauhanomaisille ratkaisuille.
Poliittista historiaa tutkiva Heikki Haara on samaa mieltä.
– Liika pelon lietsominen ei ole hyvä ratkaisu. Sitä Putin juuri hakee uhkailemalla ydinaseilla, sanoo Haara.
Hänen mukaansa olisi tärkeää miettiä eri vaihtoehtoja kaikessa rauhassa ja hakea yhteisymmärrystä siitä, miten kansallista turvallisuutta ja rauhaa edistetään muuttuneessa tilanteessa parhaiten.
– Vastuu on erityisesti poliittisilla puolueilla, joiden pitäisi entistä avoimemmin keskustella maailmanpolitiikassa tapahtuneista muutoksista ja artikuloida kansalaisille niiden vaikutuksesta Suomen asemaan.
Tässä keskustelussa rauhanliikkeellä on oma tärkeä roolinsa. Rauhantyö ei ole vain mielenosoituksia kadulla.
– Julkaisemme esimerkiksi myös tutkimustietoa. Tuomme poliittiseen keskusteluun tietoa, joka edistää rauhaa, kuvaa Lodenius Rauhanliiton keinoja vaikuttaa.
Rauhanliitto: Nato ei ole rauhan tae
Lodenius kritisoi, miten asevarustelun kasvu on esitetty turvallisuutta lisäävänä asiana. Samoin sotilasliitto Nato on esitetty rauhantakaajana. Suomen Nato-keskusteluun Lodenius toivoo malttia.
– Ei ole helppoa kikkaa, joka automaattisesti takaisi, että kaikki tulevat puolustamaan Suomea. Lisäksi Suomi sitoutuisi Naton jäsenenä puolustamaan muita. Ei voi syödä kakkua ja samalla säästää sitä.
Moni Euroopan maa on kasvattamassa puolustusbudjettiaan. Myös Suomessa hallitus harkitsee puolustusmenojen kasvattamista.
– Kun voimapolitiikka on palannut kansainvälisiin suhteisiin, voi näyttää, että rauhanliike on naiivi ja utopistinen. Toisaalta nyt kun ydinaseiden käytöstä on alettu puhua, rauhanaktivisteilla on entistä tärkeämpi rooli tuoda esiin vaihtoehtoja kehitykselle, joka voi johtaa pahimmillaan ydinaseiden käyttämiseen, sanoo poliittisen historian yliopistonlehtori Heikki Haara.
Nykyisen rauhanliikkeen juuret ovat ydinsodan vastustamisessa.
– Rauhanaktivisteille ydinaseilla uhkailu ei ole yllätys. Myös Nato on sitä mieltä, että tarvittaessa ydinaseita voi käyttää ensiksi, toteaa Rauhanliiton Lodenius.
Verkkosivuillaan Nato kuitenkin kertoo, että ydinaseiden perustarkoitus on pelote ja että olosuhteet, joissa niitä saatettaisiin joutua käyttämään, ovat äärimmäisen kaukaiset. Nato sanoo, että sen lähtökohtia ovat rauhan säilyttäminen ja aggression ehkäiseminen.
Laura Lodenius kuuluttaa sen miettimistä, mikä edistää parhaiten rauhan säilymistä.
Lyhyessä ajassa Suomessa on luovuttu sellaisista periaatteista, joita on pitkään noudatettu. Aseiden vieminen sotaa käyvään maahan on tällainen esimerkki.
Rauhanliiton toiminnanjohtajasta on täysin ymmärrettävää, että Ukraina toivoo saavansa aseellista tukea. Hänen mukaansa asevientiin liittyy kuitenkin riskejä, joista ei ole julkisuudessa puhuttu.
– Olemme nähneet monessa konfliktissa, kuten Syyriassa ja Libyassa, kun on päätetty hätiköidysti viedä aseita, että ne ovat päätyneet sodan jälkeen ihan muualle kuin on tarkoitettu.
Sotaa voisi vastustaa tukemalla venäläisiä rauhanaktivisteja
Rauhanliiton toimiston lähellä Helsingin Itä-Pasilassa on Arndt Pekurisen puisto. Se on nimetty Suomen tunnetuimman aseistakieltäytyjän muistoksi.
Jatkosodan aikana syksyllä 1941 Pekurinen joutui rintamalle. Hänet teloitettiin, kun hän kieltäytyi tarttumasta aseeseen.
Viime kuukausina Venäjällä on keskustelu kuolemantuomion palauttamisesta. Tämän voi nähdä uhkauksena venäläisille aktivisteille, jotka vastustavat sotaa.
Rauhanaktivisti Esa Noresvuon mukaan hänen venäläisiä tuttaviaan on pidätetty, kun he ovat osoittaneet mieltään sotaa vastaan.
– Varmasti heidän tilanteensa muuttuu koko ajan kireämmäksi, kun sota jatkuu.
Venäjällä on pidätetty tuhansia sodanvastaisiin mielenilmauksiin osallistuneita. Venäjän johdon kontrolloima media leimaa sodan vastustajat omaa etuaan ajatteleviksi maanpettureiksi, joiden on parempi pysyä hiljaa tai lähteä kokonaan maasta.
Poliittisen historian yliopistonlehtori Heikki Haara sanoo, että yksi tapa vastustaa sotaa voisi olla Venäjän sodanvastaisen liikkeen tukeminen.
– Tätähän Putinin hallinto pelkää. He yrittävät väkivaltaisesti estää mielenosoituksia. Asialla on selvää poliittista painoarvoa, koska sitä kautta sotaa voidaan alkaa kyseenalaistaa myös laajemmissa kansanosissa. Sitä Putinin hallinto ei halua.
Rauhanaktivisti Noresvuo uskoo, että Putinia voi vastustaa myös rauhanomaisin keinoin.
– Toivon, että tuettaisiin ukrainalaisia sodanuhreja, kuten onkin jo tehty. Lisäksi toivon, että tuettaisiin myös venäläistä kansanliikettä. Nähtäisiin, että venäläiset eivät ole meidän vihollisiamme, vaan Putin on meidän yhteinen vihollisemme.
Juttua päivitetty 8. maaliskuuta 2022 kello 15:21: Täydennetty, että Natolle ydinaseiden tarkoitus on pelote.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 9. maaliskuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi:
Asiantuntija: "On Suomelta hyvin rohkea liike lähettää aseita Ukrainaan"