– Jaoin nimmareita tunnin ajan. Tuntui, ettei se jono lopu koskaan.
Laulaja Viivillä on takanaan ensimmäiset keikat bändinsä kanssa, ja hän on aivan ymmällään saamastaan huomiosta. Hän ei voi käsittää sitä, että yleisö osaa hänen kappaleidensa sanat ulkoa.
Se ei ole kuitenkaan ihme, sillä Viivi Korhosen, 22, biisit kuten Lääke, USA ja Hyväuskoinen ovat olleet menestyneitä radiohittejä parin viime vuoden aikana.
Joulukuussa julkaistiin Emma-palkintojen ehdokkuudet, ja tulokasartisti Viivi nappasi niitä peräti viisi.
Moni kysyi tuolloin: kuka Viivi?
Lasten laulukilpailuista kohti levytyssopimusta
Savon murre paistaa läpi Viivin puheesta. Hän syntyi Turussa ja ehti asua hetken Sveitsissäkin, mutta kotipaikka on pieni Joroisten kunta Pohjois-Savossa.
Laulaja ei osaa täysin selittää, mistä innostus musiikkiin sai alkunsa. Hän vain tykkäsi laulaa ja kuunnella musiikkia.
– Se on pikkanen mysteeri, sillä yksikään sukulainen tai perheenjäsen ei ole musikaalinen. Varsinkaan isä, laulaja nauraa.
Ennen kaikkea Viivi piti esiintymisestä. Vanhemmat huomasivat tytön lahjakkuuden ja kysyivät, haluaako hän lähteä kokeilemaan lasten laulukisoja. Hän oli heti innokkaasti mukana.
Korhonen kilpaili esimerkiksi Staraoke-kilpailussa ja Lasten laulukilpailu Karusellissa. Kunnon näkyvyyttä hän sai 13-vuotiaana The Voice Kids -ohjelmasta, jossa hän sijoittui toiseksi Elastisen joukkueessa.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän muistelee, ettei esiintyminen tuolloin jännittänyt. Hän oli vain innoisaan, kun sai laulaa Lenni-Kalle Taipaleen johtaman ammattilaisbändin säestyksellä.
Paras kokemus Korhoselle oli päästä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä.
– Asuin silloin pienessä kylässä, ja olin toki musiikkiluokalla, mutta ei ollut juuri muita, jotka henkeen ja vereen halusivat laulaa. Oli siisti kokemus olla sellaisten ihmisten ympäröimänä.
Tunne artistiurasta vahvistui, kun Korhonen kävi kisojen jälkeen Kuopion musiikkilukiota. Samassa paikassa ovat opiskelleet Suomen ykkösartistit Jenni Vartiainen ja Paula Vesala.
Korhonen solmi levytyssopimuksen vuonna 2017, ja se tiesi muuttoa Helsinkiin. Siitä alkoi kolmivuotinen taival kohti esikoislevyä.
– Silloin aloin tehdä musiikkia entistä enemmän itse, ja yhtäkkiä siitä tuli koko elämä.
Fanituksen kolme vaihetta
Lapsena Viivi ihastui Idols-kisasta pinnalle nousseen Anna Abreun musiikkiin. Häntä viehätti tarttuvien kappaleiden lisäksi Abreun luontainen tapa esiintyä.
Anna Abreu oli Viivin ensimmäinen fanituksen kohde.
– Ajattelin, että tuollainen mä haluan joskus vielä olla.
Varhaisteininä hän alkoi fanittaa kanadalaispoppari Justin Bieberiä. Hän oli katsomassa artistia, kun tämä esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa Helsingin areenassa vuonna 2013.
– Luonnollisesti itkin siellä keikalla, laulaja nauraa.
Viivi oli katsomassa konserttia äitinsä ja kahden siskonsa kanssa. Kotimatkalla heidän oli pakko pysähtyä huoltoasemalla, sillä nuori fani ei ollut pystynyt syömään mitään koko päivänä aikana.
– Olin sanonut huoltoasemalla, että olen hengittänyt samaa ilmaa kuin Justin Bieber. Tämä on nykyisin yleinen vitsi meidän perheessä.
Musiikkimaku kypsyy iän myötä, joten seuraavaksi Viivi fanitti brittiartisti Ed Sheerania. Laulaja esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa Malmin lentokentällä kesällä 2019, ja Viivi oli tietenkin paikalla.
Hän jonotti kaverinsa kanssa 17 tuntia päästäkseen eturiviin. Tuolloin oli paahtava helle, joten Viivin selkä paloi pahasti, sillä hän oli unohtanut laittaa sinne aurinkorasvaa.
Artistien fanittaminen on jäänyt taka-alalle Viivin oman musiikkiuran myötä. Hän aikoo kuitenkin mennä katsomaan Ed Sheerania, jonka on tarkoitus esiintyä kesällä Olympiastadionilla.
– Sinne en kyllä aio jonottaa, vaan aion keplotella paikalle musiikkisuhteideni avulla.
Vertailua Behmiin
“En tiiä miten pääsen siit yli
Ku justhan kaikki oli meil niin hyvin
Etkö sä välitä vai mitä mä en ymmärrä?”
Näin Viivi laulaa kappaleella Hyväuskoinen.
Perjantaina julkaistavalla Parisuhdehautausmaa-esikoislevyllä artisti laulaa nimensä mukaisesti parisuhteen kiemuroista.
Hän pohtii kappaleissaan rakkautta, pettämistä ja jättämistä. Aina kaikki ei mene hyvin ja toisinaan vika on itsessä, toisinaan toisessa.
Viivi on tehnyt esikoislevyään tuottajiensa kanssa jo kolme vuotta. Hänen mukaansa albumia on tehty pieteetillä. Laulaja on harjoitellut laulamaan kappaleet etukäteen teknisesti oikein, mutta oikeaa tunnetta on etsitty studioäänityksissä.
– Jos se menee teknisesti oikein, niin se ei minulle riitä. Siinä pitää olla fiilis, joka säväyttää ja herättää tunteita.
Viivin kappaleista tulee mieleen toinen viime aikoina pinnalle noussut artisti Behm. Myös hänen biiseissään kerrotaan tarinoita parisuhteen hyvistä ja huonoista puolista.
Behm voitti viime vuonna seitsemän Emma-palkintoa, joten Viivi ei pistä vertailua pahakseen. Mutta hänen mielestään se ei ole ok, että usein nuoria naisartisteja verrataan helpommin toisiinsa kuin vastaavia miesartisteja.
– Se ei ole oikeudenmukaista. Siinä on naisartistien osalta eriarvoisuutta, että naisia verrataan toisiinsa ja miehiä ei. Miksi se on näin?
Tavoitteet korkealla
Viivi on tähän mennessä tottunut liikkumaan kaupungilla tavallisena korhosena ilman, että kukaan tunnistaa häntä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Hän on pian se artisti, joka on esillä joka paikassa.
Vaikka Viivi vaikuttaa herttaiselta naapurin tytöltä, hänestä löytyy yllättävää kilpailuhenkeä.
– The Voice Kidsistä jäi nälkä, että haluan tehdä omaa musiikkia ja uraa. Se on kantanut tähän päivään asti.
Viivi sanoo, että pieniä voittoja on tullut jo tähän mennessä, kuten Emma-ehdokkuudet ja esiintyminen ensi kesän Ruisrockissa.
Haaveissa on esiintyä vielä jonain päivänä Olympiastadionilla kuten Cheek. Aikaisemmin se oli vain unelma, mutta nyt ajatus ei tunnu enää utopistiselta.
Viivi jaksaa hämmästellä sitä, kuinka hän on lyhyessä ajassa noussut Suomen kiinnostavimpien artistien joukkoon.
– Se on sama kuin pelaisi jalkapalloa jossain Suomen divarissa ja yhtäkkiä sut pyydetään pelaamaan FC Barcelonassa.
Viivi on muuttumassa samanlaiseksi ihailun kohteeksi kuin Anna Abreu, jota hän fanitti lapsena.
– Apua! Tuntuu tosi oudolta ajatella tuolla tavalla!