Ukraina on yllättänyt raivokkaalla vastarinnallaan Venäjän kaikilla rintamilla mutta on sodassa yhä selvästi altavastaaja. Propagandarintamalla niin sanotussa informaatiosodassa Ukraina sen sijaan on selvästi voitolla.
Venäjän informaatiovaikuttaminen ja propaganda ovat tuttu ilmiä jo vuosien ajalta. Venäjä ei tunne rajoja siinä, kuinka valheellisia väitteitä se voi esittää saavuttaakseen omat päämääränsä. Tässä jutussa käsitellään kuitenkin Ukrainan harjoittamaa informaatiovaikuttamista ja propagandaa.
Parasta tietoa sota-alueelta olisi journalistisella kritiikillä arvioitu tieto. Sotajournalismissa on kuitenkin suuria vaikeuksia muodostaa täysin luotettavaa kokonaiskuvaa.
Esimerkiksi sodassa kuolleiden määrää on mahdoton arvioida sodan aikana tarkasti. Tyypillisesti sodassa osapuolet liioittelevat vihollisen menetyksiä ja vähättelevät omiaan.
Myös yrityksiä objektiiviseen tappiolukujen laskentaan on Ukrainan sodassa tehty. Näissä julkisiin lähteisiin perustuvissa tilastoissa varmistetut menetykset jäävät kuitenkin väistämättä todellista alhaisemmiksi.
Tätä kaikkea epätietoisuutta kutsutaan sodan sumuksi. Epätietoisuus jättää tilaa propagandalle.
Sellaista ovat esimerkiksi asevoimien julkaisemat videot onnistuneista lennokki-iskuista venäläisiä vastaan.
Ukrainan asevoimat, yksittäiset sotilaat ja siviilit julkaisevat valtavasti kuvaa taisteluista ja niiden jälkitilanteista. Näissä kuvissa korostuvat luonnollisesti Ukrainan voitot ja Venäjän menetykset.
Ehkä merkittävintä Ukrainan sotapropagandassa on se, että tavalliset somenkäyttäjät jakavat sitä valtavia määriä joka hetki.
Presidentti antaa esimerkin omalla toiminnallaan
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen huomauttaa, että Ukrainan narratiivin menestys sosiaalisessa mediassa kumpuaa siitä, että viestintää koordinoidaan kaikilta tasoilta presidentistä yksittäisiin sotilaisiin.
– Heillä on selkeät teemat. Länteen teema on, että me tarvitsemme aseita ja me taistelemme liberaalin demokratian puolesta, Huhtinen sanoo.
Tärkeimpänä esikuvana on presidentti Volodymyr Zelenskyin toiminta.
– Hänen intonsa ja osaamisensa näkyy myös viestinnässä.
Tässä tilanteessa asevoimien on helppo tuottaa omasta toiminnastaan materiaalia sosiaaliseen mediaan, jossa se kanavoituu virallisten tilien ja sosiaalisen median käyttäjien kautta laajalle yleisölle.
Kaikki ei ole totta, mutta onko sillä väliä?
Videot ja tiedot voivat olla täyttä totta, mutta silti ne ovat osa Ukrainan propagandaa. Niin sanottu valkoinen propaganda on avointa ja totuudenmukaista mutta ei silti kerro koko totuutta.
Mustalla propagandalla tarkoitetaan selvästi valheellisia väitteitä. Harmaa propaganda yhdistää valetta ja totta. Ukrainalla on ollut käytössään kaikki propagandan värit, mutta Huhtisen mukaan se on pääosin pysytellyt valkoisella alueella.
Ukraina ei esimerkiksi väitä, että se ei kärsi menetyksiä taistelussa. Toisaalta se ei kerro kokonaislukuja omien joukkojensa menetyksistä. Tämä on informaatiosodassa tavanomainen valinta, sillä omien taistelutahtoa ei haluta lannistaa kertomalla, kuinka suuria menetyksiä omat joukot kärsivät.
Kun Ukraina kertoo omista menetyksistään, tieto kehystetään merkitykselliseksi ja sankarilliseksi uhraukseksi isänmaan hyväksi.
Sunnuntaina 6. maaliskuuta Ukrainan asevoimat twiittasi panssarivaunumiehistöstä, joka ”antoi henkensä taistelussa” hyökkääjää vastaan.
Ukraina on myös jäänyt kiinni valheellisista väitteistä. Esimerkiksi sodan alussa Ukrainan puolustusministeriö twiittasi videon ”ilmataistelusta”. Todellisuudessa kyseessä oli tietokonepelistä tallennettu video.
Ukrainan epäillään myös väittäneen oman koneen alas ampumista venäläiskoneen alas ampumiseksi.
Informaatiosodassa pätee sama lainalaisuus kuin muuallakin: ensimmäisenä julki tullut tieto saa yleensä suurimman yleisön, vaikka tieto myöhemmin kumottaisiinkin virheellisenä.
Lisäksi Ukrainan propagandassa on syytä huomioida, että vaikka länsimainen yleisö on tärkeä kohderyhmä, pääasiallinen yleisö on Ukrainan kansa. Itsenäisyydestään kamppailevan valtion kansalaiset eivät välttämättä edes välitä siitä, että osa tarjotusta tiedosta on virheellistä. He ovat asiassa jo lähtökohtaisesti puolueellisia.
Liian yksipuolisen tiedottamisen ja propagandan vaarana on, että kansalaiset menettävät otteen todellisuudesta eivätkä enää ymmärrä yleistilannetta.
Tällainen ilmiö on tuttu Suomen talvisodasta, jonka aikana kotirintamalla luultiin viimeiseen sotapäivään asti, että tilanne on omien joukkojen hallinnassa. Kun rauha tuli, rauhanehtojen ankaruus oli suomalaisille valtava sokki.
Kokemuksesta viisastuneena valtionjohto lievensi sensuuria seuraavaan sotaan.
Huhtinen huomauttaa kuitenkin, että toisin kuin talvisodassa, Ukrainassa sotaa käydään keskellä väestöä. Lisäksi taistelualueilta virtaa valtava määrä kuvamateriaalia tiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen mediaan.
Huhtinen arvioi, että vapaan tiedonvälityksen maissa Ukrainan sodan yleistilanteesta muodostuu tällä hetkellä suhteellisen oikea kuva.
– Ei se sataprosenttisen totuudenmukainen voi olla, mutta sanoisin, että totuusarvo on jotakin 60–75 prosenttia, Huhtinen sanoo.
– Sosiaalisen median kuvissa viisas kysymys on aina se, mitä tapahtuu kuvan ulkopuolella.
Taidokkain propaganda on inhimillistä
Osa Ukrainan asevoimien propagandasta on sellaista, joka voi suorastaan vahingoittaa maan mainetta länsimaissa.
Ukraina julkistaa päivittäin videoita, joissa kuulustellaan selvästi tunnistettavia sotavankeja. Tämä rikkoo Geneven sopimuksia, joiden mukaan sotavankeja on aina suojeltava varsinkin kaikilta väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta.
Joillakin videoilla sotavangit ilmaisevat katumustaan ja vakuuttavat, etteivät edes tienneet joutuvansa sotaan Ukrainaa vastaan. Informaatioarvoltaan puheet ovat vähäisiä, sillä vangittu sotilas voi kertoa mitä sylki suuhun tuo vain miellyttääkseen vangitsijoitaan.
Ukrainalaisille sotavankivideot kertovat menestyksestä taisteluissa. Venäläisten kotirintamalla videot aiheuttavat huolta ja vihaa. Osa länsimaisesta yleisöstä voi pitää videoita vastenmielisinä.
Moni muistaa vielä, kuinka Irakin diktaattori Saddam Hussein yritti vuonna 1991 horjuttaa liittouman taistelutahtoa julkaisemalla videoita alas ammutuista amerikkalaisista ja brittiläisistä lentäjistä. Selvästi pakon alla puhuneet ja kidutetun näköiset lentäjät kuitenkin aiheuttivat lähinnä raivoa Irakia kohtaan.
Ukrainan ei ole epäilty kiduttaneen vankejaan. Silti monissa videoissa näkee selvästi, että vangit eivät puhu vapaaehtoisesti.
Sotavankivideoita paljon taidokkaampana propagandana voi nähdä Ukrainan päätöksen avata puhelinlinja venäläissotilaiden omaisille. Linjan kautta venäläiset voivat tiedustella omaistensa kohtaloa.
Teossa on mukana inhimillisyyttä, joka sodan keskellä vetoaa laajoihin joukkoihin. Samalla Ukraina pystyy täsmävaikuttamaan Venäjän kotirintaman asenteisiin. Kaupan päälle Ukrainan asevoimat saa linjan avulla hyödyllistä tiedustelutietoa.
Samaan aikaan kuitenkin raa'an sotakuvaston jakaminen lisääntyy. Maanantaina Ukrainan asevoimien tilillä julkaistiin kuva tunnistettavasta venäläissotilaasta, jonka kuolemaan johtaneet vammat olivat selvästi näkyvissä.
Toimivakin propaganda voi myöhemmin olla rasite
Ruumiskuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa voi tällä hetkellä toimia ukrainalaisyleisölle, jonka mielentila on äärimmäisiä uhrauksia vaativan puolustustaistelun tiimellyksessä ymmärrettävästi raaistunut.
Länsimainen yleisö puolestaan antaa paljon anteeksi, sillä sympatiat ovat Ukrainan puolella. Huhtinen muistuttaa, että sodan jälkeen tilanne voi muuttua.
– Silloin tätä joukkoistettua materiaalia voidaan käyttää Ukrainaa vastaan, Huhtinen sanoo.
Tällä hetkellä informaatiosota on paljolti tappamista ja tuhoamista.
– Kun aseet vaikenevat, kysymys kuuluu, kuka kaappaa strategisen kommunikaation ja saa isot kansainväliset yhteisöt puolelleen.
Tällä hetkellä Ukraina on informaatiosodassa ylivoimaisesti voitolla. Vladimir Putin puolestaan teki Huhtisen mukaan suurimman virheensä heti kättelyssä.
Se oli päätös hyökätä Ukrainaan.
Lue lisää:
Venäjän hyökkäys synnytti meemitulvan – räävittömät kuvamuokkaukset ovat osa informaatiosotaa