– Onhan tämä ollut muutos, että kotiin on tullut vieras ihminen. Mutta on minulla ennenkin ollut vieraita ihmisiä yökylässä, sanoo Arja Purtilo kotonaan Lemillä Etelä-Karjalassa.
Olohuoneen takassa palaa tuli. Koirat Paddyja Poju loikoilevat lattialla seuranaan kana nimeltä Gerald.
Haastattelu tehdään varhain aamulla, ja vieras on vielä nukkumassa. Hän on ukrainalainen Alina, jolle Arja Purtilo on vastikään avannut kotinsa oven.
Alina ei halua itse esiintyä jutussa, mutta hänelle sopii, että Arja antaa haastattelun.
Tapaaminen
Kaksikko kohtasi toisensa netin välityksellä. Heidän ensikohtaamisensa oli Arja Purtilon mukaan järjestelmällinen kaaos.
Kello kävi jo miltei yötä, kun Alinaa ja muita ukrainalaisia kuljettanut bussi saapui vastaanottokeskukselle.
Paperitöiden jälkeen ihmiset jatkoivat matkaansa kukin taholleen: jotkut kotimajoituksiin, jotkut vastaanottokeskukseen.
Arki
Nyt yhteiseloa on takana muutamia päiviä. Päivät ovat kuluneet käytännön asioiden hoitamiseen. Täysin yhteistä kieltä ei ole, joten myös käännösohjelma on ahkerassa käytössä.
– Me elämme niin kuin kaverit. Olen valmistautunut siihen, että jos Alina viihtyy täällä, hän saa olla pidempäänkin, Arja Purtilo sanoo.
Moni pohtii nyt, voisiko auttaa ukrainalaisia tarjoamalla majoituksen kotoaan.
Arja Purtilon mielestä ihmisiä pitää auttaa, kun hätä on suuri – ja konkreettinen tekeminen on hänen keinonsa auttaa.
– Enhän mä voi kaikkia pelastaa tai ole mikään äiti teresa, mutta olen itsekin saanut apua tuiki tuntemattomilta monta kertaa. Tuntemattomat ovat myös majoittaneet minut, ja luotin näihin tuntemattomiin kuin pässi sarviinsa – jos jotain tapahtuu, niin tapahtuu, mutta mitään ei tapahtunut, Purtilo sanoo.
Harkinta
Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskukset eivät osallistu kotimajoituksen organisointiin. Joutsenon vastaanottokeskuksen johtajan Antti Jäppisen mukaan yksityisesti majoittuminen on tietenkin sallittua heille, jotka yksityismajoitukseen haluavat.
Kotimajoitusverkoston taustayhdistyksen toiminnanjohtaja Terhi Aaltonen painottaa harkinnan tärkeyttä ennen kotimajoittajaksi tai -majoittujaksi ryhtymistä. Osapuolten kannattaa tutustua rauhassa toisiinsa, ja tärkeää on myös se, että majoittuja tulee Suomessa vastaanottojärjestelmän piiriin.
Trauma
Suomen Pakolaisapu -yhdistys ei koordinoi kotimajoitustoimintaa, mutta on mukana keskustelussa siitä, miten yksityisen majoituksen koordinointia pitäisi mahdollisesti kehittää.
Pakolaisavun toiminnanjohtajan Annu Lehtisen mukaan kotimajoitus voi olla itsestäänselvä vaihtoehto silloin, kun sotaa pakaneva majoittuu itselleen tutun ihmisen, kuten sukulaisen tai tuttavan luokse.
Jos harkitsee majoituksen tarjoamista ennestään tuntemattomalle, Lehtinen ohjeistaa arvioimaan omia valmiuksia majoittamiselle.
– Hirmuisen tärkeää on myös huomioida se, että Ukrainan sotaa pakenevat todellakin pakenevat sotaa, joka on tuore kokemus, Lehtinen sanoo.
Hänen mukaansa sodan pakeneminen jättää trauman. Ihmisillä on mukanaan on monenlaisia kokemuksia niin omasta matkasta kuin perheen erilleen joutumisestakin. Ukrainasta paenneilla on lähipiirissään 18–60-vuotiaita miehiä, jotka ovat Ukrainassa puolustamassa maataan.
– Sotaa pakenevat ihmiset ovat traumatisoituneita, ja heidän olisi tärkeää päästä psykososiaalisen avun piiriin. Kotimajoituksessa pitäisi olla valmius ja ehkä osaaminenkin traumatisoituneen ihmisen tukemiseen, Lehtinen muistuttaa.
Majoitustoiminnassa vaaditaan myös sitoutumista ennalta määrittelemättömäksi ajaksi – myös silloin, kun oman arjen jakaminen uuden ihmisen kanssa ei sujukaan aivan mutkitta.
Lue myös:
Sisäministeri Mikkonen: Ukrainasta sotaa pakeneville tilapäinen oleskelulupa EU:sta