– Mä olen raahannut tätä 400 vuotta. Mitä sä haluat multa? Mitä?!
Kansallisteatterissa on alkamassa Hamletin näytös ja Tanskan prinssi äyskii eturampissa ruumispussille.
Kuvaan kiteytyy Hamletin uusi tulkinta. William Shakespearen yli 400 vuotta vanhaa klassikkoa on katsottu nykylasien läpi. Erityisesti sukupuoleen liittyvistä oletuksista on löytynyt päivitettävää.
Hamletia näyttelevä Olavi Uusivirta löysi Tanskan prinssin hahmosta naisvihamielisiä piirteitä ja lähti rakentamaan hahmoaan uudella tavalla.
– Miehen kuva, jonka haluan tuoda näyttämölle, on hauras, huokoinen ja liukuva, ei välttämättä mihinkään yhteen tiettyyn maskuliinisuuden muottiin soljahtava, hän luonnehtii.
Hamletin rakastettu Ofelia on näytelmässä määritetty suhteessa miehiin, isäänsä Poloniukseen ja veljeensä Laertesiin. Ofelian hahmo on Shakespearen jäljiltä passiivinen ja ajelehtiva.
Nyt tehdään toisenlaista Ofeliaa, ei kuitenkaan pelkkää vastareaktiota kaanonille.
– Halusin uskoa ennen kaikkea Ofelian ihmisyyteen, siihen, että Ofelia saa olla kompleksinen, ristiriitainen, määrätietoinen, mutta hapuileva ja itseään etsivä, roolia näyttelevä Fanni Noroila sanoo.
Myös hän pyrkii vapaampaan ja laveampaan tapaan olla ihminen, ei välttämättä edes mies tai nainen, vaan ihminen.
Hamletilla ja Ofelialla samat roolipaineet
Hamletin uudessa tulkinnassa eletään murrosaikaa. Hamlet ja Ofelia tekevät pesäeroa edellisten sukupolvien perintöön ja pyristelevät irti vanhoista roolimalleista.
– Heidän tilanteensa on sama. He joutuvat kohtaamaan samat roolipaineet, ja “olla vai ei” on yhtä lailla Ofelian kysymys, ohjaaja Samuli Reunanen sanoo.
Hamletin tunnettu parahdus, “maailma on sijoiltaan”, tarkoittaa ohjaajalle juuri aikakausien taitteessa elämistä: Nuoret eivät voi enää tukeutua vanhoihin resepteihin, isien perintö ei ole enää pätevä.
– Heidän täytyy keksiä maailma uudelleen, jotta siinä voi pärjätä ja elää kokonaisena ihmisenä, Reunanen sanoo.
Elämme monenlaisten kriisien aikaa ja sukupolvet törmäävät myös reaalimaailmassa. Fanni Noroilan mielestä on tärkeää purkaa ja käsitellä törmäyksen aiheuttamaa kipua ja hämmennystä myös näyttämöllä.
Noroila ajattelee, että murroksessa on pohjimmiltaan kyse siitä, kenen ääni saa kuulua.
– Vähemmistöt ja marginaalit ovat saaneet ääntä. Se tarkoittaa, että tilaa täytyy antaa ja jonkun täytyy siirtyä sivummalle, että joku toinen pääsee valokeilaan, hän sanoo.
Hamletin isänä oma isä
Sukupolvien törmäys konkretisoituu, kun Hamlet kohtaa murhatun isänsä haamun. Isä vaatii, että poika kostaa isänsä kuoleman. Hamlet joutuu valitsemaan. Seuratako esi-isien viitoittamaa tietä vai valitako jotain muuta.
– Olenko minä se tyyppi, joka kostaa, vai olenko itse asiassa se tyyppi, joka katkaisee vuosisataisen koston kierteen, Uusivirta havainnollistaa.
Uusivirralle haamun kohtaamisessa on erityistä painoarvoa. Haamua näyttelee hänen oma isänsä Matti Uusivirta.
– Siinä ei hirveästi tarvitse pinnistellä, kun ensimmäistä kertaa näyttämöllä sanoo: isä. Se on totta ainutkertaisella tavalla.
Myös Hamletin ystävää Horatiota näyttelevä Timo Kämäräinen on Uusivirralle tuttu näyttämön ulkopuolelta. Kämäräinen on myös laulajana uraa tekevän Uusivirran yhtyeen kitaristi ja säveltänyt Hamletissa kuultavan musiikin.
Uusivirta kuvaileekin Hamletia enemmän happeningiksi kuin teatteriesitykseksi.
– Meillä on muodostunut harvinaisen tiivis työryhmä, tavallaan perhe. Parhaimmillaan teatteriesityksen tekeminen on sitä, että leikit perheen kanssa, Uusivirta sanoo.
Ei omia myrkkyjä lapsille
Esitys perkaa edellisiltä sukupolvilta periytyvää traumaa. Ohjaaja Samuli Reunanen kertoo havahtuneensa kymmenisen vuotta sitten siihen, että hänen isänsä isä eli Suomessa, jossa naapurit vuonna 1918 tappoivat toisiaan heinäseipäillä.
Reunanen ajattelee, että sellaiset olosuhteet eivät ole voineet olla vaikuttamatta siihen, millaisiksi ihmiset ovat kasvaneet.
– Kyse on siitä, että pitää yrittää puhdistua tuhoavista tunteista, katkaista koston kierre omassa elämässään, eikä siirtää perimiään myrkkyjä omille lapsilleen, Reunanen sanoo.
Ohjaajan mielestä Hamlet kertoo pohjimmiltaan juuri haamusta, meistä kaikista. Meillä kaikilla on haamumme.
– Olemme eri tavalla tietoisia haamuistamme, mutta kaikki me niiden kanssa käymme kauppaa ja painimme. Hamletin isänsä kanssa käymä jaakopinpaini on se ydin ja moottori, joka tätä klassikkoa pitää elävänä vuosisadasta toiseen, Reunanen sanoo.
Fanni Noroilalle Hamlet kertoo oman äänen löytämisestä.
– Ja siitä, miten paljon erilaisia ääniä ja haamujen ääniä meidän päässä on yli sukupolvien, ja jotka yrittävät repiä meitä eri suuntiin.
Hamlet on Samuli Reunasen ja Aina Bergrothin sovittama. Sen ikäraja on K15.
Hamletin ensi-ilta on Suomen Kansallisteatterissa 10.3. Hamletiin liittyy myös kolmiosainen esityssarja Ofeliaklubi, joka alkaa 13.3. Ofelian hautajaisjuhlallisuuksilla.
Voit keskustella aiheesta 11.3. kello 23:een saakka.
Lue lisää: