Itä-Helsingissä on jo parin viikon ajan liikkunut lapinpöllö, joka on ainakin hetkellisesti saattanut olla Suomen sometetuin lintu.
Suurikokoinen ja ilmeikäs lapinpöllö on harvinainen näky Helsingissä, ja lintua on käynyt katsomassa sadoittain kuvaajia ja bongaajia. Uudenmaan alueella lapinpöllöjä nähdään harvemmin kuin joka vuosi.
Tyypillisesti lapinpöllön voi nähdä näin etelässä kevättalvella, jolloin paksun hangen vuoksi myyrien saalistaminen vaikeutuu ja osa pöllöistä lähtee kiertelemään ja etsimään uusia saalistusalueita.
Luontokuvaaja Tomi Muukkosen mukaan monet pitävät lapinpöllöä yhtenä Euroopan uljaimmista linnuista.
– Se, että tällainen lintu näyttäytyy Helsingissä, on äärimmäisen upea ja iloinen asia. Esimerkiksi Englannissa monet himoitsevat kuola suupielissä tällaista hienoa lintua, jota ei siellä esiinny.
Lintu voi häiriintyä, jos kuvaajat menevät liian lähelle
Lintuharvinaisuuksien bongaamiseen liittyy myös ei-toivottuja lieveilmiöitä. Lintu voi häiriintyä, jos ihmiset menevät sitä liian lähelle. Usein pöllöt, jotka ovat päiväaikaan selvästi näkyvillä, ovat nälkiintyneitä, jolloin niiden häiritseminen voi olla linnulle kohtalokasta.
Instagramissa on viime viikkoina näkynyt runsaasti näyttäviä kuvia Helsingin lapinpöllöstä, ja ainakin yhdessä Facebookin lintukuvausryhmässä ylläpito on päättänyt, että kyseisen linnun kuvia ei saa enää ryhmässä jakaa. Taustalla on tapaus tai tapauksia, jossa lintua on kuvattu tarpeettoman läheltä.
Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö Birdlife Suomen tiedottaja Jan Södersved arvioi, että useimmissa tapauksissa linnuille aiheutettu häiriö on tahatonta.
– Lintujen kuvaus on todella suosittua, ja monet haluavat saada linnun kuvattua läheltä. Some saattaa osaltaan vähän ruokkia ilmiötä: moni näkee somessa hienon kuvan ja haluaa itse samanlaisen. Siinä ei välttämättä aina ymmärretä, että lintu voi häiriintyä.
Mikä sitten on liian lähellä? Minkälaisia nyrkkisääntöjä tai ohjeita tulisi pitää mielessä harvinaisia lintuja kuvatessa?
Helsingin lapinpöllö on istunut monet kerrat suoraan hiihtoladun yläpuolella, ja ihmiset ovat hiihtäneet lähes sen alitse.
– Pöllöt saattavat joskus olla hyvinkin kesyjä ja päästää lähelle, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että lintu ei saa häiriintyä. Kannattaa pysyä yleisillä teillä mahdollisuuksien mukaan, ja tarkkailu on tehtävä aina kohteen ehdoilla, sanoo lintuharrastaja ja Uudenmaan lintuharrastajien yhdistyksen Tringan entinen puheenjohtaja Jukka Hintikka.
Jan Södersvedin mukaan lintu voi melko huomaamattakin tarkkailla lähellä olevaa kuvaajaa ja ihmetellä, mistä on kyse. Samalla se voi menettää tehokasta saalistusaikaa.
– Viimeistään siinä vaiheessa, jos lintu siirtyy ja on rauhattoman oloinen, on syytä perääntyä. Parasta olisi pysytellä niin kaukana, että ei aiheuta linnussa minkäänlaista reaktiota.
Luontokuvaaja Tomi Muukkonen arvioi, että kohtalaisen turvallinen välimatka lapinpöllöön on 50 metriä.
– Se on aika turvallinen etäisyys, jonka päästä tuon kokoisesta linnusta saa hyvällä optiikalla hyviä kuvia. Toisinaan lintu voi kuvatessa lentää lähemmäksi kuvaajia, mikä on tietenkin eri asia.
Muukkosella on käytössään teleobjektiivi 600 millimetrin polttovälillä ja lisänä vielä 1,4-kertainen telejatke. Tällä yhdistelmällä polttoväliksi tulee 840 mm, mikä mahdollistaa pitkän ja turvallisen etäisyyden kuvattavaan kohteeseen.
Myös kuningaskalastajat alttiita häirinnälle
Aktiiviset harrastajat saavat tyypillisesti tiedon lintuharvinaisuuksista erilaisten alueellisten Whatsapp-ryhmien kautta. Myös Bongariliitolla on omat tiedotuskanavansa.
Harvinaisempien lintujen tarkan sijainnin jakaminen esimerkiksi somekuvien yhteydessä ei asiantuntijoiden mukaan ole suositeltavaa, koska näin paikalle saattaa hakeutua sellaisiakin, jotka eivät tunne oikeita toimintatapoja ja saattavat tahallaan tai vahingossa häiritä lintua.
Birdlifen Södersved suosittelee, että harvinaisten lintujen tarkkoja sijaintipaikkoja ei mainita somepostauksien yhteydessä.
– Ehkä voisi miettiä myös, että jakaisi kuvan vasta vähän myöhemmin, kun lintu ei enää ole paikalla.
Samankaltaisia lieveilmiöitä on tullut ilmi myös pääkaupunkiseudulla talvehtineiden kuningaskalastajien kohdalla. Kuningaskalastaja on harvinainen ja erityisen kuvauksellinen lintu, joita toisinaan talvehtii avoinna virtaavien purojen ja jokien suilla.
Kaksi vuotta sitten kuningaskalastajia esiintyi Suomessa tavallista enemmän ja Birdlife muistutti, että sulapaikoille talvehtimaan jääneitä kuningaskalastajia ei saa häiritä eikä lintuja saa lähestyä tarpeettomasti.
Södersvedin mukaan ilmiö on kuitenkin verrattain pieni.
– Siihen nähden, kuinka paljon somessa jaetaan lintukuvia, tämä on hyvin pieni ja harvinainen ilmiö. Hyvin pieni osa kuvista ja linnuista on sellaisia, joista tällaista voi aiheutua.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 13. maaliskuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi:
Pöllöt kärsivät nälästä: heikko myyräkanta ja paksut hanget tuovat pöllöjä jopa lintulaudoilleInnokkaan lintuharrastajan lintulauta hiljeni oudosti: syylliseksi paljastui pieni, mutta tehokas petolintu – katso kuvat