Pekingin paralympialaiset ovat päättyneet ja Suomen kisajoukkue saa varmasti olla tyytyväinen suoritukseensa kisoissa. Kuuden suomalaisen muodostama joukkue toi lopulta kotiin yhteensä neljä mitalia, joista kaksi oli kultaisia.
Mitalit menivät kahdelle miehelle. Matti Suur-Hamari laski kultaa lumilautakrossissa ja hopeaa banked slalomissa. Santeri Kiiveri puolestaan suurpujotteli paralympiakultaa ja otti hopean superalppiyhdistetyssä.
Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen on tyytyväinen, kun katsotaan kisojen suomalaisonnistumisia.
– Nämä kisat olivat ehdottomasti onnistuneet urheilullisesti, varsinkin kun katsotaan tuloksellisesti. Kahteenkymmeneen vuoteen Suomi ei ole tehnyt näin hyvää tulosta talvikisoissa. Varsinkin joukkueen kokoon katsottuna tämä on hieno suoritus, kahden mitalikisaajan lisäksi saimme kaksi pistesijaakin, Törrönen totesi hymyssä suin Urheilustudion haastattelussa.
Samaa komppasi myös paikan päältä Zhangjiakousta paralympiamaajoukkueen joukkueenjohtaja Kimmo Mustonen.
– Tähän voi olla todella tyytyväinen. Hienoa, että Santeri otti oman paikkansa mitalistina, kun hän oli jo nuorena poikana Pyeongchangissa kisoissaan neljäs, Mustonen kehui Yle Urheilun haastattelussa 21-vuotiasta alppihiihtäjää.
Vaikka mitalit jäivätkin vain kahden suomalaisen käsiin, ei Törrösen mielestä koko joukkueen panosta voi väheksyä.
– Paralympiaurheilijoilla on aina erilaisia tarinoita takanaan. Menestystä ei tarvitse mitata vain mitalisteilla. Kun kyse on esimerkiksi traumaattisesti vammautuneista urheilijoista, on voitto olla mukana paralympiakisoissa ja tuoda paraurheilijoiden asemaa samalla esille, Törrönen pohti.
Törrönen halusi erityisesti nostaa lumilautailijat Matti Sairasen ja Tomi Taskisen mitalistien takaa kisojen onnistujiksi. Sairasen ja Taskisen asenne oli joukkueelle erittäin tärkeä apu.
– Sairanen lisäksi ihastutti kyllä kiinalaiset kunnolla, koska hän puhuu sujuvasti mandariinikiinaa, Törrönen totesi.
Hiihtoon tarvitaan lisää urheilijoita
Seuraavat talviparalympiakisat ovat edessä neljän vuoden kuluttua Milano-Cortinan olympiakisojen jälkeen. Suomelle on luvassa mukavat mitalimahdollisuudet erityisesti Kiiverin kantamana tuolloinkin. Tavoitteena on samalla lisätä urheilijoiden määrää tuleviin kisoihin.
– Se on vahvasti tarkoitus. Näistä päättyneistä kisoista puuttui esimerkiksi curling-joukkueemme, joka on ollut kaksissa aiemmissa kisoissa mukana. Haluamme heidät tuleviin kisoihin mukaan. Santerin lisäksi alppihiihdossa Nette Kiviranta tekee kovaa nousua kärkeä kohti, joukkueenjohtaja Mustonen kertoo tulevasta.
– Toki se on aina meidän haasteemme, että mistä saamme uusia urheilijoita seuraaviin kisoihin. Se on ikuinen ongelma, jonka eteen meidän pitää tehdä aina töitä, Mustonen lisää.
Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Törrönen näkee, että erityisesti maastohiihdon osalta Suomella on parannettavaa osallistujien määrän suhteen.
Inkki Inola kilpaili Pekingissä Suomesta ainoana hiihtäjänä, sijoittuen parhaimmillaan neljänneksi näkövammaisten luokan perinteisen matkallaan. Suomella on kuitenkin pitkät perinteet paralympialaisten maastohiihdossa, sillä kaikista 191 sinivalkoisesta paralympiamitalista 163 on hiihtäjien voittamia.
– Salt Lake Cityn vuoden 2002 kisoihin saakka hiihtäjiä ja mitaleita oli reilusti, viimeiset kaksikymmentä vuotta molemmat ovat olleet yksittäisempiä. Mutta, kertaakaan aiemmin ei ole ollut mukana näin vähän suomalaisia maastohiihtäjiä. Siihen on varmasti monta syytä jo siinä, että miten ihmiset hakeutuvat vammaisurheilijan polulle, Törrönen pohtii.
Kiinan suuri paralympiaharppaus
Törrösen mukaan ongelma ei ole vain Suomen. Myös Ruotsi ja Norja ovat perinteisistä hiihtomaista pienentäneet selvästi paralympiahiihtomaajoukkueidensa kokoa.
Sen sijaan kisoissa harppauksia otti ennen kaikkea kisaisäntä Kiina. Maa oli ottanut aiemmin vain yhden talviparalympiamitalin. Nyt se oli koko kisojen mitalirohmu, kun kiinalaisurheilijat toivat yhteensä 61 mitalia, joista paralympiakultia oli yhteensä 18 kappaletta.
– Valtiohan siinä on takana. He ovat satsanneet myös paralympiapuolella urheilijoihin, samalla tavalla kuin olympialaisissa. Tämä ei tullut ihan puskista, vaan se tiedettiin kyllä ennakkoon. Silti tämä oli ensimmäinen kerta: he eivät osallistuneet tällä paralympiadilla yksiinkään MM-kisoihin, vaan tulivat piilosta täällä. Rytinä olikin sitten pikkuisen kovempi kuin edes osattiin odottaa, Törrönen valottaa Kiinan huimaa nousua.
Toiseksi mitalitaulukossa kiilasi Ukraina. Ukrainalaisilla paralympiaurheilijoilla oli erityisen menestyksekkäät kisat, 29 mitalin ja 11 kultaisen sellaisen arvoiset. Samaan aikaan kuitenkin urheilijoita on painanut huoli maan nykyisestä tilanteesta. Venäjän hyökkäys maahan oli alkanut jo kisojen käynnistyessä.
– Nämä kisat toivat Ukrainalle kaikkien aikojen parhaan mitalituloksen talvikisoissa. He ovat olleet kisoissa aina kovia ampumahiihdossa, ja nyt sattumalta juuri kun venäläiset suljettiin kisoista pois, aukesi ukrainalaisille kaikkien aikojen mitalisauma, Törrönen kertoo.
– Mielestäni on loistavaa, että he pystyivät tekemään kaikesta huolimatta tällaisen tuloksen. Heidän matkansa tänne oli vaakalaudalla ja he saapuivat lopulta kisoihin vain paria päivää ennen avajaisia. Itselleni suurimmat ajatukset ovat nyt siinä, mitä heidän 20 urheilijalleen ja yhdeksälle opasurheilijalleen käy, mihin he matkustavatkaan ja mikä on heidän tulevaisuutensa, hän pohtii lopuksi.
Juttua muokattu 14.3. klo 12.25: Täsmennetty, että Norja sai hiihtolajeista mitaleita vain alppihiihdosta Koko kisoista Norja sai seitsemän mitalia.
Lue myös:
Paralympiakomitean puheenjohtaja Sari Rautio: Kisoissa menestyminen on merkki oikein tehdystä työstä