Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Kallistunut sähkö kuristaa useita kasvihuoneyrityksiä – Suomen suurimpiin kuuluva luonnonvaloviljelmä kannattaa, vaikka satokausi on lyhyt

Kurkkujen ja tomaattien viljely on talvella kallista, kun kasvatus tapahtuu keinovalolla ja -lämmityksellä. Luukkaisen Puutarhalla Kiteellä turvaudutaan kannattavasti auringonvaloon keväästä syksyyn.

Reima Luukkainen ja hänen äitinsä Heidi Luukkainen tukevat kurkkukasvustoja perheyrityksen kasvihuoneella Kiteellä.
Reima Luukkainen ja hänen äitinsä Heidi Luukkainen taitavat kurkunkasvatuksen työvaiheet kylvöstä sadonkorjuuseen. Kuva: Ari Haimakainen / Yle
  • Marja-Liisa Kämppi

Viisi suurta muovikasvihuonetta tönöttää vierekkäin Kiteen Tolosenmäessä, keskellä metrin paksuisia luminietoksia.

Talvisin kasvihuoneet ovat siivouksen ja huoltamisen jälkeen kylmillään, kunnes helmikuussa käynnistyy taimien kasvatus siementen kylvämisellä. Pitkä talvitauko auttaa kasvinsuojelussa.

– Niin kylmää ja kuivaa kuin voi olla, se on hyvä. Tuholaisongelmia on pakkasjakson vuoksi paljon vähemmän, yrittäjä Reima Luukkainen kertoo.

Luukkaisen Puutarhalla on pyritty vähäiseen energiankäyttöön. Nykyisillä energianhinnoilla strategia on kannattanut, sillä alan yrityksiä on kriisiytynyt suurten sähkölaskujen vuoksi.

– Energianhinnan vaihtelun riskit ovat meillä pienemmät, Luukkainen toteaa.

Taimenkasvatus on ainoa, jossa Luukkaisen Puutarhan viljelyssä käytetään sähkövaloa. Tarvittava keinovalon määrä on kuitenkin vähäinen verrattuna ympäri vuoden sähkövalon turvin viljeleviin.

Luukkaisen Puutarha Kiteellä on erikoistunut kurkun luonnonvaloviljelyyn. Siksi kasvihuoneiden katoissa on vain muutama yleisvalo.
Luonnonvaloa hyödyntävässä viljelyssä kasvihuoneiden katoissa ei tarvita mittavaa valotuskalustoa. Siksi sähkönkulutus on vähäistä. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Kasvihuoneiden erikoisuus ovat vesikiertolämmitteiset betonilattiat. Ne lämmittää oma lämpölaitos, jossa poltetaan haketta ja turvetta lähialueelta.

Lisäksi viljelyn eri vaiheisiin on kehitelty omia koneita, jotka soveltuvat yrityksen tarpeisiin.

Kasvihuoneista puuttuu lamppumeri

Maaliskuun alussa yhdessä kasvihuoneessa on pieniä taimia ruukuissa, mutta jo seuraavassa silmien eteen avautuu kymmenien metrien pituiset rivistöt vihreitä kasvustoja keskikäytävän molemmin puolin. Jokainen metrin korkuinen kurkku on tuettu langalla ja kasvaa säntillisesti saman matkan päässä edellisestä ja seuraavasta. Harmaalla betonilattialla ei näy roskia.

Neljä työntekijää kävelee ripeästi ohi seuraavaan työhuoneeseen; työn alla on niin kutsuttu latvankierto ja versojen poisto. Vaikka keltaisia kukkia ei vielä näy, kurkut kasvavat useita senttimetrejä päivässä ja ensimmäinen sato on luvassa parin viikon kuluttua.

Mohammad Mohammadzadeh on työskennellyt Luukkaisen Puutarhalla kuusi vuotta. Työn ohessa hän opiskelee puutarhuriksi.
Kurkunviljely on käsityövaltaista. Luukkaisen Puutarhalla on oman perheen lisäksi kaksi vakituista työntekijää, toinen on Mohammad Mohammadzadeh. Hän opiskelee työn ohessa puutarhuriksi. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Kasvihuoneiden katoissa ei näy nykykasvihuoneista tuttua lamppumerta, vaikka puutarhayrityksen perustaneet Pertti ja Heidi Luukkainen kokeilivat etujoukoissa modernia keinovaloviljelyä 1990-luvulla.

Suomen liityttyä EU:hun tuotteiden hintataso putosi. Luukkaiset jättivät pois kukat ja muut tuotteet sekä vähittäismyynnin ja päättivät erikoistua kurkun luonnonvaloviljelyyn.

Omaperäinen viljelytekniikka vaatii tarkkuutta

Kauppapuutarhaliiton mukaan Suomessa viljellään kurkkua lähes 50 hehtaarin alalla, mikä riittää yli 90 prosentin omavaraisuuteen. Talvella kurkkuja rahdataan Espanjasta ja Hollannista.

Yli puolet kotimaan viljelyalasta on niin kutsuttua valotettua tuotantoa, jossa satotasot ovat korkeammat, mutta niin ovat myös energiakustannukset. Kurkunviljely on painottunut länsirannikolle ja Pohjanmaalle, Itä-Suomessa viljelmiä on vain kourallinen.

Luukkaisen Puutarhan kurkut paketoidaan ja markkinoidaan itse.
Luukkaisen Puutarhan kurkut paketoidaan ja markkinoidaan itse. Suurin osa tuotannosta myydään lähiseudulle Pohjois-Karjalaan. Kuva: Reima Luukkainen

Luukkaisten kasvihuoneissa on pinta-alaa yhteensä yli kaksi hehtaaria. Tuotantopinta-ala on kolminkertaistunut viime vuosina, myös naapurikunnassa Tohmajärvellä on kuusi pienempää kasvihuonetta.

– Keskikesällä satotasot ovat samansuuruiset kuin keinovaloviljelmillä, Reima Luukkainen kertoo luonnonvalotuotannosta.

Kurkkusatoa saadaan kuitenkin vain puolet vuodesta, maaliskuun lopulta lokakuun alkuun. Selviytyäkseen auringonvalon turvin Luukkaiset ovat kehittäneet omaperäisen viljelytekniikan, joka vaatii tarkkuutta.

– Pitää ymmärtää, että tarkkaillaan tilannetta koko vuoden tasolla. Kyllä on saatu homma toimimaan, Reima Luukkainen vakuuttaa.

Kiinnostuneet kyselyt lisääntyneet

Mielenkiinto luonnonvaloviljelyä kohtaan on kasvanut viime vuosina. Reima Luukkainen korostaa kyselijöille, että osaamisen lisäksi tarvitaan sopivia rakenteita.

– Laitosten tekniikka on meillä aika erilaista. Ja viljelytapa pitää opetella, se on jo vähän unohtunut nykyviljelysukupolvilta, Luukkainen arvioi.

Kiteellä tehokkuus perustuu energiansäästön ja pienen vakioporukan lisäksi siihen, että tietotaitoa kurkunviljelystä on kertynyt vuosikymmeniä. Vaikka lannoitteiden ja polttoaineiden kallistuminen koettelee myös Luukkaisen Puutarhaa, yrittäjä on optimistinen.

– Kieltämättä tämä on ollut ja on jatkossakin äärimmäisen haastavaa liiketoimintaa. Mutta jos ei satu onnettomuuksia tai huonoa tuuria, tulevaisuus näyttää ihan mukavalta, Reima Luukkainen tuumaa.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 17.3. klo 23:een saakka.

Lue myös:

Kallis energia voi nostaa kesäkukkien hintoja – puutarhayrittäjä pohtii nyt, miten yritys selviää ensi vuoteen

Venäläisen hakkeen korvaamisella on kiire – ensi talven hakkeen ja turpeen pitäisi olla kuivumassa ennen juhannusta

Suomen energiaomavaraisuus parantuu merkittävästi Olkiluodon kolmannen reaktorin käynnistymisen myötä