Se oli vain pieni uutinen sotauutisten seassa mutta saattoi olla Euroopalle käännekohta.
Sunnuntaina 6. maaliskuuta Tanskan pääministeri Mette Frederiksen kertoi, että maassa pidetään kohta kansanäänestys. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tanskalaiset saavat päättää, liittyykö heidän maansa Euroopan unionin puolustusyhteistyöhön.
Lähihistorian erikoisuuksia on, että Nato-maa Tanska ei ota täysillä osaa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Tämän erikoisuuden taustalla on – kuinka ollakaan – eräs toinen kansanäänestys. Se pidettiin melkein päivälleen 30 vuotta ennen tänä vuonna järjestettävää uutta vaalia.
Maastrichtin paperin tärkeimpiä rivejä oli mystinen maininta: yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ”saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen”.
Tuossa 2. kesäkuuta 1992 pidetyssä kansanäänestyksessä Tanska sanoi ei Maastrichtin sopimukselle, joka muutti EY:n EU:ksi, Euroopan yhteisön Euroopan unioniksi. Sopimus oli historiallinen, sillä sen pohjalta syntyi yhteinen valuutta euro.
Ja muutakin: Maastrichtin paperin tärkeimpiä rivejä oli mystinen maininta, jonka mukaan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ”saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen”.
Kun Tanska oli sanonut Maastrichtille ei, sille räätälöitiin poikkeusluvat pysyä ulkona muun muassa rahaliitosta ja puolustuspolitiikasta.
Merkittävin syy tanskalaisten EU-kielteisyydelle 30 vuotta sitten taisi kuitenkin olla etenkin brittimedian esiin nostama direktiivi, jonka kerrottiin kieltävän käyrät kurkut. Brysselin koettiin säätelevän arkielämää liikaa ja puuttuvan pikkuasioihin.
Kurkkupopulismi ajoi tanskalaiset kummalliseen isommuudentunteeseen. Maastricht-kansanäänestyksen sokkitulos käännettiin kansalliseksi voimavaraksi, jota vielä pönkitti lisää Tanskan voitto Saksasta jalkapallon EM-finaalissa saman kuun lopulla.
Yhteismarkkinoiden avaamisesta syntynyt ja Berliinin muurin murtuessa huipentunut Eurooppa-huuma alkoi taittua.
Tanskan värikäs ulkoministeri Uffe Ellemann-Jensen tuli sen jälkeen EU-huippukokoukseen punavalkoinen jalkapallojoukkueen huivi kaulassaan ja julisti motokseen: ”If you can’t join them, beat them.” Eli jos et voi liittyä heihin, lyö heidät – kääntäen näin päälaelleen vanhan poliittisen sanonnan, jonka mukaan ylivoimainen vastustaja on voitettavissa sisältäpäin, soluttautumalla sen joukkoihin.
Tanskan tapaus käynnisti aallon. 1980-luvulla yhteismarkkinoiden avaamisesta syntynyt ja Berliinin muurin murtuessa huipentunut Eurooppa-huuma alkoi taittua. Sitä seurasi pitkä rivi erilaisia kansanäänestyksiä muissa maissa. Useampikin yritys tiivistää unionia tyssäsi ihmisten Bryssel-epäluuloihin.
Euro sentään syntyi, vaikka senttipeliksi meni sekin. Samoin onnistui EU:n laajeneminen vuonna 2004, mutta uusien jäsenten ottaminen sisään lisäsi yhä kyräilyä. Populistiset pelottelupuheet puolalaisesta putkimiehestä paljastivat, että länsi oli ohittanut vapauden huuman ja pelästynyt sen hintaa.
Venäjä oivalsi, miten eurooppalaisten eripura palvelee sen etupyrkimyksiä. Vladimir Putin muisti vanhan viisauden oikean version ja alkoi soluttaa salaista mielipidearmeijaansa lietsomaan lisää vastakkainasettelua EU:n sisään.
Alkujaan EU syntyi, jotta Euroopassa säilyisi rauha. Yhteen kytketyt taloudelliset intressit estävät jäsenmaita käymästä asein toistensa kimppuun.
EU:ssa on vietetty unettomia öitä ja kulutettu uskomattomasti resursseja kiistellen kurkuista, maitokiintiöistä, suklaan koostumuksesta, verovapaista tuliaisviinoista ja kalastusoikeuksista.
EU:n jäsenyyden mahdollisuus on ollut unionin paras vientituote.
Monessa maassa iso osa kansasta kyllästyi moiseen unioniin. Siinä jäi huomaamatta, että useissa EU:hun kuulumattomissa maissa tunnettiin kaipuuta päästä mukaan tähän kummallisuuksien klubiin. EU:n jäsenyyden mahdollisuus on ollut unionin paras vientituote.
Putinin pyrkimystenkin tärkeimmäksi esteeksi on noussut Volodymyr Zelenskyin johtama Ukraina, joka ei kuulu mutta haluaa unioniin. Kaiken tämän jälkeen EU on melkoisessa velassa Ukrainalle, joka on puolustanut unionin arvoja olematta unionin jäsen.
Sukupolvi on vaihtunut ja täysi sota syttynyt Euroopassa. Ja on koettu ennennäkemätön pandemia. On aika oivaltaa alkuperäinen idea: yhdessä voimme tehdä enemmän, jotta olisimme turvassa.
Tanskalaisilla on kohta tilaisuus olla omalta osaltaan palauttamassa EU:n tarkoitusta juurilleen, rauhan asialle.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on eurooppalainen toimittaja-tietokirjailija Pirkanmaalta.
Voit keskustella kolumnista 19.3. klo 23.00 saakka.