Puhelimet ovat pirisseet tauotta naisten vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöissä viime viikkoina. Soittajat kyselevät, miten pitäisi varautua, jos Suomeenkin tulisi sota ja miten maanpuolustuksen kursseille voi osallistua.
Lotta Svärd Säätiö on saanut lukuisia kysymyksiä siitä, perustetaanko lottajärjestö nyt uudelleen.
Ei perusteta, eikä Suomeen kohdistu valtion johdon tai asiantuntijoiden mukaan aseellista sotilaallista uhkaa tällä hetkellä.
Mutta ihmisiä huolestuttaa.
Sodan ajan joukot ovat vain viisi prosenttia kaikista suomalaisista, mutta maanpuolustustahtoa on muillakin. Asiantuntijat ovat peräänkuuluttaneet jo pitkään suomalaisten osaamisen kokoamista rekisteriin kriisiaikojen varalle.
Sodan ajan rooli voisi tulla työn tai harrastuksen kautta
Mikkeliläinen Anne Matilainen on yksi naisista, jotka Ukrainan sota on saanut toimimaan. Hän on ilmoittautunut Naisten valmiusliiton NASTA-harjoitukseen opettelemaan väestönsuojelua.
– Ihan ehdottomasti tuli tunne, että nyt pitää päästä harjoitukseen. On ilmiselvää, että haluan kehittää omaa valmiuttani ja saada oppia, jos tulee joku tilanne. Kun kysytään, kuka lähtee, pystyn sanomaan, että minä.
Matilainen on ammatiltaan Hirvensalmen kunnan hallintojohtaja. Se olisi hänen tehtävänsä myös sodan aikana.
Moni suomalainen pohtii nyt, mikä oma rooli olisi. Eri tutkimusten mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaa osallistua maanpuolustukseen.
Sotatieteiden tohtori Jarkko Kosonen on tehnyt kolme vuotta sitten väitöskirjansa suomalaisten maanpuolustustahdosta ja maanpuolustussuhteesta. Jo silloin Kosonen kysyi, kuka valjastaisi koko kansan - ei vain asevelvollisten - osaamisen kriiseissä yhteiskunnan hyötykäyttöön.
– Meillä on koulutuksen tuottamaa osaamista, mutta meillä on myös elämänkokemuksen tuottamaa osaamista. Erilaiset kyvyt tuovat kestävyyttä poikkeusoloissa, on se sitten veden nostamista kaivosta tai kyky tehdä jollakin tavalla lämmintä ruokaa ilman sähköä, Kosonen sanoo.
Suurin osa suomalaisista saisi kriisitilanteessa roolinsa arkityönsä kautta, kuten Matilainenkin. Yhteiskunnan rattaat eivät lakkaa pyörimästä poikkeusoloissa, vaan kaupoissa tarvitaan yhä myyjiä, sairaaloissa hoitajia, kouluissa opettajia, rekoissa kuljettajia ja kunnissa virkahenkilöitä, jotka ohjaavat toimintaa kriisissä.
Kosonen uskoo, että työelämän ulkopuolella olevat löytäisivät roolinsa helposti eri järjestöjen kautta esimerkiksi ensiapu-, etsintä-, raivaus - ja muonitustehtävissä sekä henkiseen kriisinkestävyyteen tai pakolaisuuteen liittyvissä tehtävissä.
Mutta kuka johtaisi joukkoja? Kososen mielestä se on viranomaisten, järjestöjen ja yhdistysten vastuulla.
– Eri toimijat eivät välttämättä keskustele keskenään tai rakenna systemaattisesti yhteiskunnallista kriisinkestävyyttä. Että hoida sinä tuo, niin minä hoidan tämän ja tällaisessa varautumisessa me tarvitsemme yhteistyötä, Kosonen kritisoi.
Esimerkkinä tutkija käyttää ensimmäistä koronakevättä, kun Uudenmaan rajat päätettiin sulkea. Silloin siviiliviranomaiset johtivat toimintaa ja puolustusvoimat antoivat virka-apua. Lisäksi oli paljon ihmisiä, jotka halusivat auttaa.
– Moni lähti toimimaan itse, kun kukaan ei oikein johtanut heitä. Ajateltiin, että no, minä nyt vien vaikka pullovettä näille puomeilla oleville varusmiehille, että voin tehdä jotakin.
Se on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus: tavalliset ihmiset tarttuvat toimeen ja haluavat osallistua.
– Ei tarvitse tapahtua isoakaan poikkeustilannetta, kun tulee joku porukka ja sanoo, että hei me tullaan tekemään tämä, Kosonen sanoo.
Naisten vapaaehtoinen valmiusrekisteri jo vireillä
Anne Matilainen uskoo, että hänen ikäluokkansa naisilla on valtavasti osaamista, mutta vähän tietoa siitä, missä ja miten sitä voisi kriisin tullen hyödyntää. Tämän vahvistavat myös tutkimukset: maanpuolustamiseen on halukkuutta yhtälailla miehillä ja naisilla, mutta naiset eivät ole yhtä tietoisia siitä, miten maata voi puolustaa.
Matilainen on kuulunut jo pitkään Mikkelin maanpuolustusnaisiin. Hän olisi aikoinaan käynyt armeijan, mutta se ei ollut silloin naisille mahdollista.
– Olisi tärkeää, että tietoa naisten osaamisesta kerättäisiin jonnekin, että tiedetään ketä kutsutaan ja mihin. Minusta ihan kaikille pitäisi olla tarjolla jonkinlaista peruskoulutusta kriisien varalle, Matilainen sanoo.
Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutus edistävät vapaaehtoista naisten valmiusrekisteriä, johon jokainen voisi ilmoittaa osaamisensa. Maanpuolustusuhdetta tutkinut dosentti Teija Sederholm on jo pitkään puhunut rekisterin perustamisen puolesta.
– Naiset haluaisivat olla käytettävissä. He haluavat, että heidät pystytään hälyttämään paikalle tarvittaessa. Rekisteristä on puhuttu jo kauan, ja nyt siihen alkaa olla tahtotila ihan oikeasti.
Lupaavaa on, että ainakin yksi mahdollinen rahoittaja on jo tiedossa: Lotta Svärd Säätiö.
– Naiset ovat ennenkin tarttuneet toimeen, ja vaikeista paikoista on selvitty. Se on hyvä muistaa, kun ahdistaa. Säätiömme strategiaan on kirjattu tavoitteeksi, että naisten maanpuolustusosaaminen saadaan yhteiskunnan käyttöön, säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen sanoo.
Lotta Svärd Säätiö on päättänyt lisätä rahoitusta naisten maanpuolustusjärjestöille, jotta ne voivat järjestää lisää kursseja ja koulutuksia.
Tutkija Jarkko Kosonen pitää kansalaisten osaamisen yhteenkokoavaa rekisteriä hyvänä ajatuksena. Se olisi lähellä kansalaispalvelusmallia, jossa kaikilla olisi maanpuolustusvelvollisuuteen liittyvä tehtävä. Silloin jokainen tietäisi oman roolinsa poikkeustilanteessa.
– Rekisterin mahdollisuutta on selvitetty useaan otteeseen. Ongelmana ovat resurssit: kuka ottaa johtovastuun ja kuka ylläpitäisi rekisteriä, mitä tehtävät luontevasti eri ihmisille olisivat ja mitkä tahot vastaisivat niihin kouluttamisesta?
Tällä hetkellä muiden kuin asevelvollisten on itse pidettävä huolta oman paikkansa ja osaamisena löytämisestä. Esimerkiksi Maanpuolustuskoulutus järjestää kaikille avoimia kursseja. Kursseja löytyy henkisestä kriisinkestävyydestä kyberturvallisuuteen ja aina pistoolin käsittelyyn saakka.
Mikkelissä Anne Matilainen purkaa ostoskasseja keittiön kaappeihin. Hän on kerryttänyt kotivaraa pari vuotta koronakriisin takia. Nyt Matilainen lähinnä täydentää ja ylläpitää sitä. Hän arvioi pärjäävänsä kotona kaksi viikkoa kotivaran avulla.
– Toivon, että en valmistaudu sotaan. Valmiutta tarvitaan muissakin kriiseissä. Luulen, että näitä kriisejä tulee olemaan erilaisia. Toivon todellakin, että emme joudu kokemaan sotaa.
Voit keskustella aiheesta 23.3. klo 23.00 saakka.