Kolmet pikkukädet siirtävät sukkulaa jo tottuneesti kangaspuiden loimien välistä Aino Huhtamäen opastuksessa. Järviseudun kansalaisopiston hankekoordinaattori Eija Partasta hymyilyttää.
– Juuri tästä on kyse Kankurikisällit-hankkeessa. Haluamme yhdistää perinteen osaajia ja lapsia, ja siirtää taitoja ylisukupolvisesti eteenpäin, Partanen kertoo.
Kädentaidoissa on huomattu, että yksi sukupolvi on monesti jäänyt välistä. Isovanhemmat opettavat taitoja lapsenlapsilleen, kun omat vanhemmat eivät välttämättä osaa.
– Syitä voi vain arvailla. Työelämä on nykyisin hektistä, ehkä aikaa ei vain ole. Tai sitten ei ole kiinnostusta ja silloin ei voi opettaa taitoja jälkikasvulleen.
Kankurikisällit on kaksivuotinen hanke, jonka tiimoilta on suunnitteilla erilaisia leirejä ja kädentaitotapahtumia.
Kauhavan, Lappajärven ja Evijärven alueella on vahva käsityöperinne erityisesti kudonnassa. Mukaan tapahtumapäiville toivotaan myös muiden käsityötaitojen osaajia.
– Nyt on korkea aika alkaa siirtää tietoa eteenpäin, kun osaajia vielä on. Toivottavasti saamme heitä runsaasti mukaan.
Kukin voi löytää oman kädentaitojuttunsa
Kädentaitaja Aino Huhtamäellä on takana 30 vuotta erilaisilla kansanopiston käsityökursseilla. Hän kertoo ompelevansa itse vaatteensa. Käsityötaitojen juuret ylettyvät kauas lapsuuteen.
– Kun äiti kutoi kangasta, sain, tai oikeastaan jouduin puolaamaan.
Huhtamäen opissa olevat lapset, kauhavalaiset Iines Korpi, Ilona Talkkari ja Veeti Korpi oppivat kutomisen nopeasti. He vakuuttavat, että kutominen on mukavaa.
6-vuotias Iines Korpi ei ollut asialla ensi kertaa, sillä hän oli jo kunnostautunut poppanan kutomisessa. 4-vuotiasVeeti Korpisen sijaan on askarrellut paperikirahveja äidin kanssa, ja Ilona Talkkari muun muassa muovailee ja maalaa.
Huhtamäki muistuttaa, että tarkoitus ei ole, että kaikki kiinnostuisivat kaikesta. Kukin voi kuitenkin löytää oman kädentaitojuttunsa – kuten Huhtamäen omat lapset ovat löytäneet.
– Poikani tekee huonekaluja, tytär piirtää ja soittaa pianoa. Lapsenlapseni pelaa aktiivisesti lentopalloa. Hänen kanssaan harjoittelimme ketjupistoa, kun koulussa tätä taitoa tarvittiin.
Kangaspuillakin voi luoda uutta
Hankekoordinaattori Partanen haluaa tulevilla kursseilla myös uudistaa käsityöperinnettä.
– Lapset ovat ennakkoluulottomia. Kun heille antaa materiaalit ja vapaat kädet, eivät he kysy mitä näistä pitää tehdä, vaan he kyllä keksivät itse.
Partanen kertoo, että kangaspuutkin voi valjastaa uuden luomiseen.
– Parin viime vuoden aikana on käyty kutomassa esimerkiksi kantoliinoja. Ehdoton ykkönen ovat kuitenkin matot ja erityisesti räsymatot, Partanen jatkaa.
Joka aikana on ollut omat suosikkinsa, kuten ryijyt ja raanut. Partasen mukaan nyt halutaan tehdä nopeasti valmistuvia käsitöitä.
– Fakta on kuitenkin, että kangaspuilla kutoessa tarvitaan aikaa. Todella nopeasti ei valmistu mitään, sillä kangaspuut vaativat alkutoimia ennen kuin pääsee itse asiaan.
Toinen tämän päivän hitti on valmistaa sisustus- ja kattaustekstiilejä.
Eija Partanen toivoo perinnetaitojen lisäksi erilaisten käsityön tekemisen tarinoiden siirtyvän eteenpäin. Kerrottaisiin, mistä on herännyt halu tehdä käsitöitä.
– Jos vaikkapa on istuttu lattialla seuraamassa äidin kutomista kangaspuilla ja on kielletty koskemasta loimeen. Silloin on voinut herätä halu tehdä itse. On voinut myös olla tarve tehdä itse, koska on oltu omavaraisia eikä asioita ole ostettu valmiina.
Perinnetaitoihin lukeutuu myös langankehrääminen, jolle on jo tiedossa opettaja.
Kankurikisällit on Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston kärkihanke. Tapahtumia järjestetään yhteistyössä myös Härmänmaan 4H:n ja Aijjoos-hankkeen kanssa.
Lue lisää:
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 4.4. kello 23:een saakka.