Kunta-alan laajin lakkovaroitus vuosikymmeniin uhkaa sulkea useat koulut, päiväkodit, museot ja kirjastot huhtikuussa ympäri Suomea.
Lakko koskee etenkin julkisen puolen perusopetus-, varhaiskasvatus-, kirjasto- ja museoalaa, jotka kaikki kärsivät työvoiman ja vetovoiman puutteesta.
Jos lakot toteutuvat, ne alkaisivat vaiheittain eri kaupungeissa ja eri ammattiryhmillä eri aikaan. Esimerkiksi opetusalan ammattijärjestö OAJ:n jäsenet olisivat lakossa pääkaupunkiseudulla 19.–25. huhtikuuta.
Kaiken kaikkiaan tämä kunta-alan lakko koskisi pääkaupunkiseudulla noin 31 000:ta työntekijää ja koko maassa jopa 81 000:ta työntekijää.
Perusopetuksen opettaja, varhaiskasvatuksen opettaja ja kirjaston pedagoginen informaatikko kertovat Ylelle, miksi he ryhtyvät lakkoon, jos se toteutuu.
Luokanopettaja teki 15 tunnin työpäiviä
Helsinkiläisen ala-asteen musiikkiluokanopettaja Maija Tuovinen, 61, on mukana lakossa, jotta Suomessa olisi jatkossakin laadukas perusopetus. Hänen mukaansa työn kuormitus ja loppuunpalamisen riski eivät houkuttele alalle osaavia opettajia.
Tuovisen mukaan palkat ovat jääneet palkkakehityksessä jälkeen. Ne eivät ole suhteessa koulutustasoon.
– Opettajat ovat kilttiä väkeä. Emme ole tottuneet ajattelemaan itseämme. Nyt kuorma on kuitenkin kasvanut liian suureksi. Koronan jäljiltä opettajat ovat kaikkensa antaneita.
OAJ:n mukaan perusasteen opettajien keskipalkka on noin 3 792 euroa kuussa. Työ vaatii kasvatustieteiden maisterin koulutuksen.
Tuovisen mukaan opettajien työtehtävät ovat moninkertaistuneet ilman, että resurssit ovat kasvaneet. Perinteisen työn lisäksi tehdään paljon dokumentointia, kehityshankkeita ja lisäsuunnittelua. Samalla opettajat kehittävät jatkuvasti ammattitaitoaan ja päivittävät osaamistaan ympäröivän maailman muutosta vastaavaksi.
Perusopetuksessa yhteissuunnitteluaikaa on kolme tuntia viikossa.
– Se pitää sisällään kaikki kokoukset, Wilma-viestien kirjoittamiset, vanhempainvartit, ainetiimin palaverit, keskustelut lasta kuntouttavien tahojen kanssa, ynnä muuta, Tuovinen kertoo.
Hänen mukaansa opetuksessa panostetaan nykyään erilaisten oppijoiden tukemiseen. Tuovinen pitää ajatusta erittäin tärkeänä, mutta 25–30 oppilaan ryhmissä henkilökohtaisen tuen antaminen muun työn ohessa on erittäin haastavaa.
Korona-aikana opettajan työ vedettiin äärimmilleen. Etä- ja läsnäopetus vaihtelivat lyhyillä varoitusajoilla. Tuovinen aloitti toisinaan päivänsä aamukahdeksalta ja lopetti iltayhdeltätoista. Työtä tehtiin myös viikonloppuisin ja lomilla.
– Piti opiskella, miten etäopetus järjestetään, ja tutustua uusiin välineisiin. Opettajat soittelivat myöhäisiltaisin toisilleen testipuheluita etäyhteysohjelmilla.
Kun osa oppilaista oli etänä, Tuovinen käytti välitunnit eli tauot henkilökohtaisen tuen antamiseen etäoppilaille. Muut tauot kuluivat pulpetteja desinfioidessa ja koronamaskeja hakiessa.
– Opettajan työ on vuotuinen urakkakeikka. Se alkaa elokuussa ja loppuu kesäkuussa. Palkkausjärjestelmämme ei tunne käsitettä ylityö. Teemme paljon töitä, joilla ei ole hintalappua.
Hän kaipaa pitkäkestoista palkkausohjelmaa, joka huomioi työnkuvan muutokset.
– Olemme pitkään kelvanneet monenmoisiin säästötalkoisiin. Nyt on meidän aika saada asianmukainen korvaus tehdystä työstä.
Varhaiskasvatuksen opettaja ruokailee, kokoustaa ja siivoaa samaan aikaan
Esiopetuksessa työskentelevä helsinkiläinen Aleksi Vehmassalo, 31, ihmettelee, miksi varhaiskasvatuksen työvoimapulasta ollaan huolissaan, mutta alan vetovoimalle ei tehdä mitään.
Varhaiskasvatuksen opettajien keskipalkka on noin 2 817 euroa kuukaudessa. Koulutusvaatimuksena on kandidaatin tutkinto ja päiväkotijohtajilla maisterin tutkinto.
– Emme pyydä ihmeitä. Olisin tyytyväinen, jos palkka saataisiin edes 3 000 euroon kuukaudessa, ja sekin olisi alle keskiarvon, Vehmassalo sanoo.
Kuten perusopetuksessa, myös varhaiskasvatuksessa työtehtävät ja kuormitus lisääntyvät, mutta palkka ei.
Kun työntekijä suunnittelee työtä, keskustelee vanhempien kanssa, kokoustaa ja soittelee lastenpsykologeille, puhe- ja toimintaterapeuteille ja neuvoloihin, pitäisi samanaikaisesti olla ryhmässä lasten kanssa.
– Pieniä lapsia ei voi jättää yksin.
Vehmassalon mukaan työpäivän aikana ehtii harvoin pitämään edes lakisääteisen kahvitauon. Virallisia ruokataukoja ei ole: ruoka syödään valvonta-ateriana lasten kanssa. Kyseessä on kasvatustilanne, jossa oma ruokailu ei ole ensiprioriteetti.
– Työntekijät syövät ruokansa hotkien. Jos lapsella ei ruoka pysy lautasella, oma ruokailu jää siihen.
Vehmassalo kertoo olevansa onnekas: heillä on työpaikalla erillinen taukotila. Kaikkialla ei ole näin, sillä tilanpuutteen vuoksi joidenkin päiväkotien taukohuoneet on valjastettu yleiskäyttöön.
Myös loppuunpalaminen on Vehmassalon mukaan alalla yleistä. Uupumus näkyy työntekijöiden mielialassa ja heijastuu siten myös lapsiin.
– Pienten lasten kehitys on tässä iässä vilkkaimmillaan. Täällä kasvatetaan tulevaisuutta. Eivät lapset vain putkahda tyhjästä perusopetukseen hyviksi oppijoiksi, vaan työ on aloitettu täällä.
Informaatikko toivoo, että kirjastoja arvostettaisiin
Helsingin kaupunginkirjaston pedagoginen informaatikko Piita Kiviaho, 34, aikoo osallistua lakkoon, koska hän kertoo arvostavansa työtään.
Kiviaho on koulutukseltaan filosofian maisteri. Kirjastoissa työskennellään myös kandidaatin tutkinnolla, ammattikorkeakoulututkinnolla ja ammatillisella koulutuksella.
Akavan erityisalojen mukaan kuntien palkkalistoilla olevan korkeakoulutetun kirjastonhoitajan kokonaisansio on keskimäärin 2 757 euroa ja korkeakoulutetun museoamanuenssin 2 832 euroa.
Kiviahon mielestä palkkaus ei vastaa koulutusta. Alan palkkakehitys on jäänyt jälkeen.
– Suomi haluaa terästäytyä tasa-arvon mallimaana. Kirjastoala on naisvaltainen ala. Työ laitetaan helposti kutsumuksen piikkiin, eikä asiantuntija-arvoa nähdä. Kaikki nyt lakkoon jäävät alat ovat naisvaltaisia aloja.
Kiviahon mukaan kirjastoja saatetaan pitää itsestäänselvyytenä. Hänen mielestään usein unohtuu, kuinka suuri kulttuuri- ja sivistysorganisaatio kirjastolaitos on.
Kiviahon mukaan kirjastoalan ammattilaisilla on valtavat määrät osaamista muun muassa kirjallisuudesta, kulttuurista, mediakasvatuksesta ja tiedonhausta. Kirjastot kehittävät lukutaitoa, tekevät yhteistyötä koulujen ja järjestöjen kanssa ja järjestävät tapahtumia.
– Kirjastotyö ei ole pelkkää lainaustiskillä istumista. Kaikki tarjolla olevat teokset ja kokoelmat on valikoitu ison seulan läpi sivistyksen ammattilaisten työn tuloksena.
Kirjastoalalla tehdään Kiviahon mukaan paljon määräaikaisia työsopimuksia. Vakipaikkoja jaetaan kitsaasti, sillä raha ei riitä. Hän ei syytä kirjaston johtoa, vaan resurssien puutetta.
Kokemus vähättelystä on kaikkia nyt mahdolliseen lakkoon ryhtyviä aloja yhdistävä tekijä.
– Me emme ole kirjasto- ja tarhatätejä, me olemme alojemme asiantuntijoita.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 6. huhtikuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi: