Esteratsastuksen maailmancupin finaalitapahtumassa nähdään 13 vuoden tauon jälkeen suomalaisedustaja, kun Noora Forstén selvitti tiensä hallikauden huipennukseen Leipzigiin. Maailmancupin finaali kisataan torstaista sunnuntaihin.
Erikoinen seikka saavutuksessa on, että edellinen suomalaisratsastaja maailmancupin finaaleissa oli hänen aviomiehensä Mikael Forstén, vuosina 2008 ja 2009.
Erityisen saavutuksesta tekee puolestaan, että Noora Forstén piti ratsastuksesta kymmenen vuoden kisatauon, kunnes päätti kolme vuotta sitten kokeilla jälleen hieman kisaamista.
– Kai se on jonkinlainen hulluus tai intohimo? Saimme kaksi lasta ja yritin olla monta vuotta kilpailematta. Valmensin Suomessa ja kokeilin muitakin uravaihtoehtoja. Esteratsastus on kuitenkin se, mitä kerta kaikkiaan rakastan tehdä.
– Siihen on sellainen sisäinen palo, mikä varmaan löytyy jokaiselta kilpaurheilijalta. Ei sitä oikein voi järjellä selittää, Forstén naureskelee Helsingissä Ruskeasuon ratsastustalleilla Ylen haastattelussa.
Ruskeasuon perinteikkäät tallit ovat helsinkiläiselle Forsténille erityisen tutut. Kun katselemme ratsastuskoulun ponien temmellystä, tulee mieleen, millainen mahtoi olla Forsténin ensimmäinen poni.
– En ikinä saanut ponia, vaikka se oli joka joulu toivomuslistalla, Forstén nauraa.
– Sain hevosen, kun ala-aste oli ohi riittävän hyvillä arvosanoilla. Se oli sellainen poliisihevosen koulutuksen saanut puoliarabi, joka ei kuitenkaan sopinut niihin hommiin. Minulle se oli kuitenkin hyvä ensimmäinen kisakumppani, Forstén kertoo.
Vielä lukioikäisenä Forstén suunnitteli yliopisto-opintoja ja historianopettajan ammattia. Lukion jälkeen hän kuitenkin perusti oman tallin Siuntioon.
– Ajattelin, että elätän itseni tallin pitämisellä ja valmentamisella Suomessa. Silmät kuitenkin avautuivat, kun matkustin ensimmäistä kertaa ulkomaille kisaamaan. Hevosmaailma oli jotain sellaista, mitä en ollut osannut kuvitellakaan. Kilpaurheilun taso, hevosten laatu ja kisaajien määrä. Halusin siihen mukaan, Forstén muistelee.
Ulkomailla asuessaan ja kisatessaan Noora tapasi myös tulevan aviomiehensä Mikael Forsténin, joka oli siihen aikaan Suomen paras esteratsastaja. Kun pari löi hynttyyt yhteen, seuraava askel oli yhteisen kodin perustaminen, luonnollisesti hevostalleineen. Koti löytyi Hollannista.
Ei esteitä – vain hidasteita
Forstenin pariskunta piti suomalaista esteratsastusmainetta hyvin yllä 2000-luvun alkupuolella. Runsaat kymmenen vuotta sitten Noora edusti Suomea sekä EM- että MM-kisoissa. Seuraava askel oli kuitenkin perheunelman tavoittelu, ja Noora vetäytyi kilpa-areenoilta 2011 esikoisen syntymän myötä.
– Jos joku olisi silloin kysynyt, että kisaatko reilun kymmenen vuoden päästä jälleen maailmancup-tasolla, olisin vain kohauttanut olkapäitä ja todennut, että en varmasti! Forstén nauraa.
Hevoskärpäsen puraisu voi kuitenkin olla niin pitkävaikutteinen, että Forstén löysi kuin löysikin itsensä kolme vuotta sitten Saksasta, kuuluisan esteratsastajan Ludger Beerbaumin juttusilta.
– Menin sinne sillä fiiliksellä, että haluaisin jälleen kisata, ihan vähän vaan. Jo silloin yksi tallin ratsuttajista sanoi, että odota vaan, pian janoat sitä lisää ja lisää, Noora nauraa.
Beerbaum on todellinen lajilegenda, moninkertainen arvokisamitalisti ja muun muassa nelinkertainen olympiavoittaja. Se, että Forstén marssi juuri hänen juttusilleen ja tuli valituksi valmennusrinkiin, kertoo paljon siitä työstä ja työn laadusta, mitä Forstén on Keski-Euroopassa vuosien varrella tehnyt. Myös Forsténin nykyinen kilpahevonen, tamma Con Caya löytyi Beerbaumin vinkistä.
– Con Caya on ollut fantastinen hevonen minulle. Aloitimme yhdessä silloin kolme vuotta sitten 140 senttimetrin tasolta, ja nyt olemme sitten nousseet GP-tasolle. Sitä tuskin kukaan osasi odottaa, mutta se onkin meidän lajin suurin hienous. Ratsukon yhteinen kehitys, siinä on jotain tiettyä taikuutta, mitä ei voi selittää.
11-vuotias Con Caya on Forsténin oma, joten pelkoa siitä, että hevonen myytäisiin ratsastajan alta ei ole. Hevoskaupassa liikkuvat suuret rahat, ja monet ratsastajat tarvitsevat taakseen hyviä yhteistyökumppaneita.
Ei ole salaisuus, että Forstén on rikkaasta Pentin suvusta, ja hänellä on ollut myös varaa panostaa laadukkaisiin hevosiin. Joskus sukunimestä on myös saanut kärsiä, kun pahat kielet kuiskivat lajin helppoudesta hyviin hevosiin vedoten.
– Ehkä nuorempana otin asian joskus henkilökohtaisesti, mutta en enää. Tosiasia on, että meidän lajissa liikkuu paljon rahaa. Hevosten ylläpito, kisaaminen ja ratsujen nostaminen huipputasolle on kallista. Jokaisen kansainvälisen ratsastajan uran maksaa joku. Sen maksaa joko sponsori, bisneskauppa hevosilla, puoliso tai vanhemmat. Raha on tosiasia, joka on olemassa, mutta ei siitä huippu-urheilijoiden kesken puhuta, Forstén avaa.
Monessa suhteessa esteratsastus muistuttaa formulasirkusta, ja tämän myös Forstén tunnistaa.
– Puhutaan, onko joku kuski saanut paikkansa omien rahojensa kautta? Vai onko raha kerätty tiettyjen yhteistyökumppaneiden kautta? Eikä heitä muuten syyllistetä siitä. Molemmat lajit vaativat paljon henkilökuntaa, sekä osaavan ihmisen pyörittämään koko hommaa. Ei riitä, että osaat ratsastaa. Menestyneimmät urheilijat ovat nykyään niitä, jotka ovat osanneet kerätä ympärilleen sellaisen ihmisjoukon, joka haluaa tukea huippu-urheilua rakkaudesta lajiin, Forstén näkee.
Nappisuoritus tähtäimessä
"Huippu-uutinen", totesi Ludger Beerbaum, kun Forstén varmisti hiljattain paikkansa maailmancupin finaalitapahtumassa. Koronan takia maailmancupin kevätkausi peruttiin, mutta Forstén keräsi alkukaudesta kaksi kymppisijoitusta ja sai niistä riittävästi maailmancupin pisteitä, jotta tie finaaleihin aukesi. Mutta mitä hän odottaa viikonlopulta?
– Lähden tekemään nappisuoritusta. Edellisestä maailmancupin kisasta on aikaa jo nelisen kuukautta, mutta Con Caya on ollut viimeistelykisoissa hyvä ja varma. Edessä on suurinta estettä (165 cm), mitä olemme yhdessä nähneet, mutta olen luottavainen.
Forstenin oma valmistautuminen kisoihin on täysin erilaista kuin kisauralla kymmenen vuotta sitten. Hän matkustaa perheensä luota Helsingistä Saksaan silloin kun ehtii.
– Joka kerta kun menen Saksaan, täytyy ratsastukseen keskittyä sataprosenttisesti. Otan kaiken irti siitä, että pääsen ratsaille ja seuraan myös tarkkaan kollegoita. Optimitilanne tietysti olisi ratsastaa aamusta iltaan, kuten silloin Hollannin vuosina, mutta uskon, että pohjat on jo tehty. Tässäkin lajissa fiilis ja rytmi ovat tärkeitä, ja sitä olemme työstäneet Con Cayan kanssa nyt reilut kolme vuotta, Forstén päättää.
Maailmancupin finaaleiden ensimmäinen kierros Leipzigissä hypätään torstaina ja toinen kierros perjantaina. 37 ratsukon joukosta 20 parasta pääsee sunnuntain finaalikierrokselle. Yle näyttää finaalikierroksen sunnuntaina 10. huhtikuuta.
Lue myös:
Kahden lapsen jälkeen huipulle palannut Noora Forstén ratsasti oivan sijoituksen Veronassa