Oululainen Alex Karioja on fyysiseltä iältään 16-vuotias nuori mies. Henkiseltä kehitykseltään hän on vanhempiensa mukaan noin 3-vuotias lapsi.
Äiti Maarit Rasinkangas ja isä Jarkko Karioja kertovat, että heidän poikansa on vaikeasti kehitysvammainen. Hän tarvitsee aikuisen apua ja tukea ympäri vuorokauden. Välillä poika saattaa tilanteestaan juontuen hermostua herkästi ja toimia aggressiivisesti.
– Aksu on haastava lapsi. Hän on kuitenkin myös iloinen ja pienistä asioista nauttiva, isä sanoo.
Karioja on jo useamman vuoden ollut poissa kotoa, koska vanhemmilta loppuivat keinot hoitaa lastaan. Viime vuodet hän on asunut Oulun lähikunnassa tehostetun palveluasumisen yksikössä.
Vanhempien mukaan asiat mutkistuivat siellä tänä keväänä pahasti. Karioja oli alkanut käyttäytyä jostain syystä hyökkäävästi ja väkivaltaisesti, ja hänet toimitettiin päivystykseen.
Päivystyksestä lapsi joutui vanhempien isoksi yllätykseksi hoitoon Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) psykiatrialle.
Vanhemmat kertovat, että oikea paikka hänelle olisi ollut kehitysvammapalvelujen osaamiskeskus OYS Konsti Oulussa, sillä Alexilla ei ole mielenterveysdiagnoosia vaan hänen oireilunsa on seurausta vaikeavammaisuudesta ja epilepsiasta.
Konstissa ei kuitenkaan ollut tilaa. Yle on nähnyt Kariojan hoitoonmääräämispäätöksen, jossa viitataan tilanpuutteeseen ja sen seurauksena psykiatriselle osastolle sijoittamiseen.
Psykiatrian osastolla jouduttiin turvautumaan hoitotoimenpiteeseen, joka oli järkytys vanhempien mukaan sekä heille että pojalleen.
"Meillä on tätä ongelmaa aiempaa enemmän"
Alex Karioja ei ole ainoa vaikeasti kehitysvammainen, joka on ohjautunut Oulussa akuutissa tilanteessa hoidettavaksi psykiatriselle osastolle, vaikka oikea paikka heille olisi ollut kehitysvammahuolto.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) psykiatrian toimialueen johtajan sijainen, osastonylilääkäri Juha T. Karvonen sanoo, ettei tarkkoja tilastoja ole, mutta hänen arvionsa mukaan tällaisia potilaita on ollut heillä parina viime vuonna 10–15 vuodessa.
– Näppituntumani on, että meillä on tätä ongelmaa aiempaa enemmän aikuis- että nuorisopsykiatrian osastoilla.
Isossa kuvassa tällaisten potilaiden määrä ei ole Karvosen mukaan kovin suuri. Jokainen tapaus, jossa ihminen on hoidossa väärässä paikassa, on kuitenkin hänen mielestään liikaa. Psykiatrialla potilaat on kuitenkin otettava vastaan, kun muutakaan paikkaa ei ole.
PPSHP:n kehitysvammahuollon toimialuejohtaja Päivi Lauri myöntää, että tilanne on hyvin harmillinen.
Lauri kertoo, että kehitysvammapalvelujen osaamiskeskuksen OYS Konstin kaikki 30 asiakaspaikkaa ovat olleet täynnä jo pitkään eikä sinne ole siksi voitu ottaa asiakkaita kaikissa akuuttitilanteissa.
– Ihannetilanne olisi, että meillä olisi aina paikka vapaana akuuttia palvelua tarvitsevalle kehitysvammaiselle.
Juha T. Karvonen huomauttaa, että kehitysvammansa vuoksi oireilevien ihmisten hoitaminen psykiatrisilla osastoilla on hankalaa potilaan ja henkilökunnan kannalta. Psykiatrialla ei ole juurikaan osaamista kehitysvammaisten kanssa kommunikoimiseen ja heidän hoitamiseensa. Konsultaatioapuakaan ei välttämättä varsinkaan akuuteissa tilanteissa ehditä saada.
Karvosen mukaan osastoilla on jouduttu turvautumaan välillä kehitysvammaisten eristämiseen ja lepositeiden käyttöön, jotta potilaan ja henkilökunnan turvallisuus on saatu taattua.
Päivi Lauri pohtii, että jatkossa yhteistyötä kehitysvammahuollon ja psykiatrian välillä on kehitettävä monestakin syystä. Hän sanoo, että myös kehitysvammaisilla voi olla mielenterveysongelmia, ja silloin heillä on oikeus asianmukaiseen psykiatriseenkin hoitoon.
Alex Kariojan hoitoa tai siihen liittyviä päätöksiä Juha T. Karvonen ei pysty kommentoimaan tarkemmin, sillä kyse on yksittäisen potilaan tilanteesta.
Maarit Rasinkangas ja Jarkko Karioja kertovat, että heidän poikansa joutui psykiatrialla eristykseen.
"Minua lohdutettiin, että lapsi on monitoriseurannassa"
Alex Kariojan hoitoonmääräämispäätöksestä käy ilmi, että hänen on katsottu tarvitsevan aggressiivisen ja arvaamattoman käytöksen vuoksi yksityistä, pehmeillä esineillä kalustettua erillistä tilaa, joka löytyi aikuisten suljetulta osastolta.
Kun vanhemmat kuulivat lapsensa eristämisestä, Maarit Rasinkangas kertoo tarjoutuneensa hakemaan poikansa hoitoon kotiin, mutta siihen ei suostuttu, sillä Alex oli määrätty tarkkailuun.
– Yritin selittää, että kyse on mieleltään pienestä lapsesta, jota ei voi jättää yksin eristykseen. Minua lohdutettiin, että lapsi on monitoriseurannassa.
Vanhemmat eivät kritisoi psykiatrian hoitohenkilökuntaa, mutta eristämispäätöstä he pitävät vääränä ja ovat kannelleet asiasta aluehallintovirastoon.
Rasinkangas ja Karioja eivät myöskään ymmärrä, miksi psykiatrialla vaikeasti kehitysvammaiselta pojalta itseltään oli pyydetty allekirjoitusta hoitoonmääräämispäätöksen tiedoksianto-kohtaan. Hän oli kirjoittanut paperiin ison A-kirjaimen.
Äitiä ja isää surettaa, ettei heidän poikansa päässyt hädän hetkellä kehitysvammapalvelujen osaamiskeskus Konstiin, jossa olisi ollut tarvittavaa osaamista. Rasinkangas sanoo sydämensä särkyneen, kun hoitajat kertoivat, että poika oli itkenyt eristettynä ollessaan äitinsä perään.
– Aksu maksoi tästä kovan hinnan. Se on rankka paikka lapselle olla eristyksessä yksin, kun hän ei ymmärrä, miksi, Jarkko Karioja harmittelee.
Äiti ja isä kertovat, että Alex oli lopulta eristettynä kaksi vuorokautta, kunnes eristys purettiin. Maarit Rasinkangas sanoo, että sen jälkeen hän siirtyi vierihoitoon, eli hänen kanssaan oli hoitohenkilö koko ajan.
Vanhempien mukaan Alex ei enää palannut aiempaan asuinpaikkaansa, vaan siirtyi psykiatrialta Konstiin. Rasinkangas kertoo, että lapsi joutui kuitenkin odottelemaan psykiatrialla vielä kolmisen viikkoa, kunnes paikka sieltä järjestyi.
Konstikaan ei ole Alex Kariojalle lopullinen asuinpaikka, sillä sen asiakaspaikkoja ei ole tarkoitettu pitkäaikaisiksi asumispaikoiksi.
Silti moni kehitysvammainen käytännössä asuu siellä tällä hetkellä.
Se onkin yksi keskeinen syy siihen, miksi Konsti on ääriään myöten täynnä.
Alex Kariojan tulevaisuus on kysymysmerkki
Kehitysvammaisten laitoshoitoa on purettu Suomessa (THL). Esimerkiksi Oulussa laitospaikkoja oli ennen Tahkokankaan palvelukeskuksessa enimmillään yli 300, mutta paikat lakkautettiin (Kaleva).
Kun toiminta Tahkokankaalla päättyi, Konstin toiminta alkoi uusissa pienemmissä tiloissa reilu pari vuotta sitten. Tarkoituksena oli, että Konstin asiakaspaikkoja käytettäisiin muun muassa lyhyt- ja määräaikaisiin tutkimus- ja kuntoutuspalveluihin.
Toisin kävi.
PPSHP:n kehitysvammahuollon toimialuejohtaja Päivi Lauri kertoo, että Konstissa on parikymmentä kehitysvammaista, jotka ovat olleet siellä jo pitkään. Kyseiset asiakkaat vievät kaksi kolmasosaa paikoista.
Lauri näkee, että asiakkaita on ohjautunut Konstiin asumaan, koska laitoshoito on purettu mutta samaan aikaan esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla on puute sellaisista avohuollon asumispaikoista, joita eniten tukea kaipaavat kehitysvammaiset tarvitsevat.
Konstin palveluita voivat käyttää useat kunnat pohjoisen Suomen alueella. Moni asiakas tulee alueen isoimmasta kaupungista eli Oulusta.
Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkisen mukaan Konstissa on tällä hetkellä kahdeksan oululaista kehitysvammaista niin sanotulla pitkäaikaisella paikalla odottamassa itselleen sopivaa asumispalvelua.
Heikkinen myöntää, että kaupungissa on kertynyt jonoa erityisesti vaativinta tukea tarvitsevien asukkaiden asumispalveluihin.
Ensi vuoden alussa Ouluun valmistuu uusi aikuisten kehitysvammaisten asumisyksikkö, jonka pitäisi osaltaan helpottaa tilannetta.
Tilanne Pohjois-Pohjanmaalla ei ole erityisen poikkeuksellinen.
Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Susanna Hintsala kertoo, että Oulun lisäksi myös muualla maassa on ollut tilanteita, joissa kehitysvammaisia on ohjautunut akuutissa avuntarpeessa hoitoon vääriin paikkoihin.
Hintsala sanoo, että sopivia asumispalveluita vaativinta tukea tarvitseville kehitysvammaisille on monin paikoin liian vähän koko maassa. Samalla alalla kärsitään myös pahasta henkilöstöpulasta. Pysyvyys on kehitysvammaiselle ihmiselle erityisen tärkeää, ja työntekijöiden vaihtuvuuskin voi osaltaan johtaa tilanteiden eskaloitumiseen esimerkiksi juuri asumisyksiköissä.
Oululaisen Alex Kariojan tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Videolla äiti ja isä pohtivat, mistä heidän pojalleen löytyisi koti.
Juttua varten on haastateltu myös Kehitysvammaisten Tukiliiton johtavaa aluekoordinaattoria Ritva Stilliä sekä lakimies Tanja Salismaa.
Keskustelu on auki 16. huhtikuuta kello 23:een asti.