Monet valtiot ja poliittiset johtajat ovat sanoneet pitävänsä Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia sotarikollisena Ukrainan sodan tapahtumien vuoksi. Amnesty ja YK ovat jo varhain sodan alkaessa aloittaneet todistusaineiston keräämisen rikosoikeudellista tutkimusta varten.
Tässä jutussa kerromme, mitä sotarikokset ovat ja minkälainen tilanne on edessä syytteitä kohtaavalla Venäjän hallinnolla.
Voiko Venäjän presidenttiä syyttää sotarikostuomioistuimessa?
Presidenttien syyttäminen ja tuomitseminen sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan on harvinaista muttei ennenkuulumatonta.
Syytteitä ja tuomioita sotarikoksista ovat saaneet muun muassa Sudanin entinen presidentti Omar Al-Bashir, Liberian entinen presidentti Charles Taylor sekä Jugoslavian entinen presidentti Slobodan Milošević.
Näiden johtajien syytteet ovat kattaneet muun muassa kansanmurhan, raiskauksen, kidutuksen ja joukkotuhonnan.
Sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan tutkitaan ja tuomitaan niin kansallisesti kuin kansainvälisessä rikostuomioistuin ICC:ssä (International Criminal Court).
Tähän mennessä ICC on syyttänyt 47 henkilöä sotarikoksista ja tuominnut kahdeksan.
Sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja niiden alalajit koskevat aina yksilöä, jonka toimet tai käskyt ovat johtaneet kyseiseen rikokseen. Näin ollen syytetty voi siis olla sotilas, sotilaallinen johtaja tai valtion johtaja.
Sotarikostuomiot ovat useimmiten pitkiä vankilarangaistuksia ja tuomioiden pituudet sekä ehdot vaihtelevat tuomioistuimesta riippuen. Esimerkiksi Charles Taylor tuomittiin rikoksistaan 50 vuoden vankeuteen YK:n tukeman Sierra Leonen erikoistuomioistuimen puolesta Haagissa vuonna 2013.
Olisiko Putinin syyttäminen helppoa?
Ei. Sotarikosoikeudenkäynnissä pitää pystyä esittämään todisteiden ja rikosten syy-seuraus-suhde. Tämä on yksi syy sille, miksi istuvaa valtionjohtoa on usein hankalaa saattaa sotarikosoikeuteen. Rintaman tapahtumat ja niihin johtaneet käskyt Kremlistä Ukrainaan kulkevat monen portaan kautta.
Todistusaineiston kerääminen sotarintamalta tai osallisten valtioiden hallinnolta on vaarallista tai jopa mahdotonta.
Valtionjohtoa ei aina voida syyttää sotarikoksista voittajan oikeuden periaatteen vuoksi. Voittajan oikeudella tarkoitetaan sitä, että sodan voittanut osapuoli jakaa sodan päätteeksi tuomiot häviäjille. Toisin sanoen sodan voittaneen osapuolen johtajia ei voi syyttää sotarikoksista, vaikka sodankäyntiin olisi liittynyt sotarikoksen piirteitä.
Voittajan oikeuteen liittyy monia moraalisia ongelmia. Esimerkki voittajan oikeuden antamasta suojasta ovat Yhdysvaltojen ydinpommi-iskut Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945 toisen maailmansodan aikana. Yhdysvaltain sotajohtoa olisi toisenlaisessa tilanteessa ehkä voinut haastaa sotarikostuomioistuimeen iskuista.
Voisiko Putinia ottaa kiinni sotarikostuomioistuinta varten?
Kansainvälinen sotarikosoikeus vaatii syytetyn läsnäoloa tuomion antamiseksi mutta se, miten syytetty saadaan tuomiolle voi olla monimutkaista. Etenkin istuvia presidenttejä nähdään harvoin tällaisissa oikeudenkäynneissä.
Syytetyille johtajille voidaan asettaa pidätysmääräyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli syytetty vierailee maassa, jossa sota ja ihmisyyden vastaiset teot ovat kriminalisoitu laissa, maan viranomaiset voivat toteuttaa kiinnioton. Näin kävi esimerkiksi ihmisoikeusrikoksista syytetylle Chilen entiselle diktaattorille Augusto Pinochetille, joka pidätettiin matkallaan Lontoossa vuonna 1998.
Aina kiinniotot eivät onnistu, sillä syytetty ei todennäköisesti vierailisi maassa, jossa kiinnioton riski olisi mahdollinen. Mikäli Putin saisi syytteen, hän voisi todennäköisesti vielä vierailla liittolaismaissa, kuten Kiinassa.
Kiinniottoa voi hankaloittaa myös niihin liittyvät turvallisuusriskit. Etenkin suurvaltioiden johtajia tai muuta voimakkaiden maiden hallintoa ei uskalleta ottaa kiinni varsinkaan pienemmissä valtioissa. Esimerkiksi Sudanin entinen presidentti Al-Bashir on saanut viimeisimmän pidätysmääräyksen vuonna 2010. Häntä ei ole vieläkään otettu kiinni siitä huolimatta, että hän on matkustanut useaan maahan, jossa pidätys olisi periaatteessa voitu tehdä.
Mikäli Putinia syytettäisiin sotarikoksista ja hänestä asetettaisiin pidätysmääräys, voitaisiin hänet teoriassa pidättää myös Venäjällä maan viranomaisten toimesta. Tämä kuitenkin vaatisi nykyisen hallinnon lahoamisen ja jopa vallankumouksen, sillä nykyhallinto ei Putinia pidätä. Vallan vaihdon todennäköisyys on kuitenkin marginaalinen ja lähitulevaisuudessa varsin epätodennäköinen.
Mitä sotarikostutkinnassa on luvassa seuraavaksi?
Tällä hetkellä kansainvälisen rikosoikeuden syyttäjäviranomainen tekee Ukrainassa esitutkintaa, jonka perusteella ICC antaa luvan varsinaista tutkintaa varten.
Esitutkintaan kuluu todennäköisesti joitakin viikkoja. Varsinainen tutkinta tulee kestämään kauemmin, kuukausia tai jopa vuosia.
Tutkinnan ja todistusaineistojen perusteella rikokset yhdistetään tiettyihin henkilöihin, sotilaisiin tai johtajiin. Syytösten jälkeen pyritään tekemään kiinniottoja ja oikeusprosessi etenee. Sotilaiden kohdalla kiinniotot ja tunnistukset ovat todennäköisiä, sillä Ukrainassa on paljon silminnäkijöitä ja siviilejä, jotka voivat tunnistaa tekijät. Johtajien kannalta todistusaineiston ja rikosten tarkoituksenmukaisuuden osoittaminen on todennäköisesti pidempi prosessi.
Juttua varten on haastateltu kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi sekä Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Katja Creutz.