Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
PEKING Nuorehko mies katseli minua vakavalla ilmeellä silmälasiensa takaa.
– Olet kai jo ostanut tarpeeksi ruokaa karanteenia varten?
Keskustelun avaus ei ollut ollenkaan outo.
Seurasimme koiriemme leikkiä puistossa. Juttukumppanini oli sitä mieltä, että emme pääse pian Pekingissäkään enää kodeistamme edes viemään koiraa pissalle. Shanghai on näyttänyt, että omikron leviää kaikkialle.
Shanghailaiset suljettiin koteihinsa karanteeniin reilu kuukausi sitten, mutta kaupungissa ilmaantuu yhä joka päivä tuhansia uusia koronavirustartuntoja. Kiinan suurinta talouskeskusta avataan parhaillaan varovasti.
Pekingissä juttukumppanillani on kaapit täynnä ruokaa kuudeksi viikoksi. Ryhdyin arvioimaan mielessäni, miten pitkään sulkuun omat tonnikalapurkkini ja pasta kaapissa riittävät.
Monet pekingiläiset eivät ole kovinkaan huolestuneita. Tähän mennessä suuri osa tapaamistani ihmisistä on vakuuttanut pääkaupunkilaisen itsevarmuudella, että Peking ei ajaudu samanlaiseen ahdinkoon kuin Shanghai. Ollaanhan sentään tosiaan pääkaupungissa.
Pekingin koronatoimet näyttävät ulkomaalaisesta elefantilta, joka säikähtää hiirtä. Testitelttoja ja niiden ympärillä kiemurtelevia ihmisjonoja näkyy kaupungilla muutaman korttelin välein. Kaksikymmentä miljoonaa pekingiläistä testataan nyt kolmesti viikossa vain muutaman sadan havaitun tartunnan tähden. Tämä on nollatoleranssin pääkeinoja, kun kaupunkiin pesiytynyt omikron yritetään nitistää.
Kovat toimet näkyvät myös kotikorttelissani. Kaksi korkeaa kerrostaloa on jo suljettu karanteeniin ja joitain asukkaita viety keskitettyyn karanteeniin vain korkeintaan muutaman positiivisen koronatartunnan takia. Kiinan nollatoleranssin rajut otteet ovat kodistani enää sadan metrin päässä.
Shanghaissa monen kotonaan sinnittelevän sietokyky on katkeamisen rajoilla.
Koteihinsa suljettujen ja ruoan saannistaan huolestuneiden shanghailaisten huuto ja someen lataamat ahdistuneet videot eivät ole koskettanut läheskään kaikkia pekingiläisiä. Eikä vain siksi, että perinteisesti pääkaupunki ja bisneseliitin keskus ovat aina olleet kilpasilla.
Kiinassa kansa syyttää yleensä paikallisviranomaisia tumpeloinnista ja kyvyttömyydestä toimeenpanna maan johdon tai puolueen politiikkaa.
Kiinan nollatoleranssilinjan mukaan lähiöitä tai kaupunkeja suljetaan, jotta muu väestö isossa maassa voi elää mahdollisimman normaalia arkea.
Moneen pekingiläiseen tämä selitys uppoaa. Täällä moni pitää Kiinan suurimman bisnescityn Shanghain väkeä itsekeskeisenä ja sietokyvyltään heikkona ja Shanghaita vain yhtenä kaupunkina, jonka täytyisi jaksaa kantaa kortensa kekoon, jotta tartunnat eivät leviäisi muualle.
Pääkaupungissa moni arvostelee Shanghain viranomaisia siitä, että joukkotesteihin ryhdyttiin vasta, kun tartuntoja 25 miljoonan ihmisen kaupungissa oli yli tuhat. Tartuntojen määrä nousi satoihin tuhansiin. Tosin valtaosa tartunnoista on ollut oireettomia.
Pekingissä paikallisviranomaisilla on tilannetajua, ihmiset miettivät asettuessaan tottelevaisesti koronatestijonoon. Testikäsky tuli varhain – jo kun havaittujen tartuntojen määrä oli tuskin noussut sataan.
– Täytyy tinkiä omasta vapaudestaan auttaakseen muita, pekingiläinen tuttavani tuumi, kun pohdimme Shanghain kovia oloja.
Toisaalta propagandakoneisto ja sensuuri pitävät huolen siitä, että arvostelu ei näy Kiinan somessa tarpeeksi pitkään, jotta sympatia-aalto ehtisi läpäistä koko maan.
Moni pelkää aidosti koronavirustartuntaa ja sen leviämistä kaupungista toiseen. Kiinassa uutisissa näytettiin kahden viime vuoden ajan pandemiapaniikkia maailmalla ja kerrottiin tuhansista tartuntaan kuolleista Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Samalla kehuttiin, kuinka Wuhanin kaupungin sulku liki kolmeksi kuukaudeksi pandemian alussa poisti koronaviruksen Kiinasta ja talous ja ihmisten arki pääsi lähes entiselleen.
Kiinan johto on perustellut tiukkaa nollatoleranssia ihmishenkien ja terveyden asettamisella etusijalle. Se vetoaa sairaanhoidon kantokykyyn ja eritoten isoon rokottamattomaan vanhusmäärään. Viranomaisten mukaan Shanghaissa viime viikkoina koronavirustartuntaan kuolleet ovat olleet vanhuksia ja ennalta sairaita.
Pekingiläiset muistuttavat myös vanhuksista.
– Vanhempamme sinnittelivät jopa kolme vuotta ilman ruokaa. Shanghailaiset valittavat, jos eivät saa joka päivä tuoreita vihanneksia, tuhahti yksi pekingiläinen.
Hän tarkoitti vuosikymmenien takaisen Kiinan autoritäärisen johtajan Mao Zedongin pakkotoimia, jotka johtivat nälänhätään. Rajuista otteista huolimatta Maoa arvostetaan Kiinassa yhä.
Toistaiseksi moni pekingiläinen uskoo, että omikronista selvitään vain yksittäisten lähiöiden, koulujen ja huvittelupaikkojen sulkemisella joksikin aikaa.
Maon ajalta kiinalaisten selkäytimeen on jäänyt säännöllisten ruoka-aikojen arvostus. Niinpä ylpeät pekingiläisetkin yltyivät paniikkiostoihin sunnuntaina, kun viranomaiset ilmoittivat miljoonien pakkotesteistä. Viime maanantaiaamuna lähikaupastani oli vihannekset ja maito loppu. Lihatiski ammotti tyhjyyttään. Vaikka sulkuun ei uskottaisi, siihen kuitenkin varaudutaan.
Viranomaiset haluavat todistaa, että homma on hallussa. Ruoan tuomiseen Pekingiin oli jo varauduttu. Jo tiistaiaamuna kaupan hyllyt notkuivat taas vihanneksista ja maitoakin löytyi.
Toistaiseksi moni pekingiläinen uskoo, että omikronista selvitään vain yksittäisten lähiöiden, koulujen ja huvittelupaikkojen sulkemisella joksikin aikaa. Jos näin tapahtuu, viranomaiset voivat kehua nollatoleranssin voitolla ja perustella Shanghain kärsimyksiä vain välttämättömäksi lyhytaikaiseksi uhrautumiseksi yhteisen edun hyväksi.
Jääkaapit ovat silti Pekingissäkin täynnä ruokaa viikoiksi – kaiken varalta. Nollatoleranssi kun ei ole vielä pysäyttänyt omikronia.
