CHIȘINĂU Farmaseutti Natalia Mițu on kiivennyt Moldovan pääkaupungin Chișinăun hautausmaan huipulle. Ortodoksiristien meri peittää kukkulan ja ympärillä aukeaa vehreä näkymä Chișinăun kumpuileviin lähiöihin.
Mițu kitkee rikkaruohot vuosi sitten kuolleen äitinsä Elenan haudalta. Hän puhdistaa ristin talven pölyistä, kääntää mullan kuohkeaksi sekä istuttaa koristeeksi kieloja ja tulppaaneita.
Maanantaina, viikko ortodoksisen pääsiäisen jälkeen, Moldovassa vietettiin niin sanottua vanhempien päivää, jolloin muistetaan kuolleita läheisiä.
Tänä vuonna päivää vietettiin aivan poikkeuksellisen vakavissa tunnelmissa. Samalla kun moldovalaiset muistavat edesmenneitä, he varautuvat tohinalla synkältä näyttävään tulevaisuuteen.
Mustan varjon luo Venäjä, jonka hyökkäyssota Ukrainassa yltää pelottavan lähelle Moldovaa.
– Meillä oli tapana unelmoida ja suunnitella elämän kulkua, mutta nyt elämme vain tässä hetkessä, Mițu sanoo huolestuneena.
Hänen sukulaisensa vieressä muistuttavat, että syypää moldovalaisten epävarmuuteen on Venäjä.
Monet Moldovassa pelkäävät, että ensin Venäjä vetää sotaan hallitsemansa Transnistrian separatistialueen ja sen jälkeen loputkin Moldovasta.
The Times -lehden ukrainalaisen tiedustelulähteen mukaan Venäjä olisi jo päättänyt avata Moldovassa uuden rintaman Ukrainaa vastaan. Toisen lähteen mukaan useat merkit viittaavat hyökkäykseen lähitulevaisuudessa.
Moldova on Euroopan köyhin maa, ja siellä on alle kolme miljoonaa asukasta.
Se on myös jaettu maa. Vuonna 1992 käytiin sota, jossa vastakkain olivat vastaitsenäistynyt Moldova ja siitä eroon pyrkivä Transnistria.
Venäjän asevoimat tukivat Transnistriaa. Siitä lähtien Venäjän joukot ovat miehittäneet ja valvoneet niin sanottua Transnistrian separatistialuetta.
Venäjän sotilaita on nykyisin arviolta 1 000–2 000. Moldova on vaatinut miehittäjän sotilaiden poistumista, mutta Venäjä pitää niitä rauhanturvaajina.
Transnistria on pitkä mutta kapea maakaistale pääosin Dnestrjoen itärannalla. Se on julistautunut itsenäiseksi, mutta edes Venäjä ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä – ei ainakaan vielä.
Reilusti alle puolen miljoonan asukkaan Transnistriaa on sanottu Neuvostoliiton ulkomuseoksi, koska se on köyhä ja korruptoitunut, ja siellä näkee yhä neuvostoajan symboleita. Neuvostojäänteenä Transnistrian punalipussakin on sirppi ja vasara.
Transnistriassa asuu lähes yhtä paljon sekä venäläisiä, moldovalaisia että ukrainalaisia. Monilla on varmuuden vuoksi enemmän kuin yksi passi. Poliittisesti venäjänkieliset ovat niskan päällä, ja Transnistria on täysin riippuvainen Venäjän taloudellisesta tuesta.
Viime viikolla Transnistrian viranomaiset kertoivat useista aseellisista iskuista, joiden tekijä ja tarkoitus jäivät epäselviksi. Transnistria syytti niistä Ukrainaa, Ukraina puolestaan piti iskuja Venäjän lavastuksena.
Hautausmaalla muistopäivää vietetään perinteisen hartaasti. Mițu ja hänen perheensä kiertävät haudan kolme kertaa. Suitsukkeen tuoksu täyttää ilman, kunnes tuulenvire hajottaa sen taivaalle.
Perinteeseen kuuluu lahjanyytin antaminen jollekin toiselle – nyt sen saa Ylen kuvausryhmä. Nyytissä on tuohus, makeisia, omena, pääsiäiskoristeltu kananmuna ja pieni kakku.
Lopulta seremonioihin osallistuu myös ortodoksipappi, joka kiertää haudalta haudalle ja resitoi eli esittää puhelauluna rukouksia kuolleiden sielujen puolesta.
Vaikka varsinainen juhlapäivä oli maanantai, Mițu hoiti velvollisuutensa jo lauantaina, jotta välttäisi pahimman ruuhkan.
Nyt on hänen mielestään myös viisasta varautua tulevaan. Kannattaa tehdä heti se minkä voi.
– Elämme tänään ja huomenna, mutta seuraavista päivistä ei kukaan tiedä, Mițu sanoo.
Mițun perhe on kerännyt hiukan säästöjä pahan päivän varalle. Säästöt käytetään, jos perhe joutuisi sodan takia pakomatkalle.
He eivät tosin tiedä minne paeta, sillä heillä ei ole sukulaisia Romanian puolella, kuten monilla muilla moldovalaisilla.
Mițun perhe on koonnut tärkeimmät dokumenttinsa valmiiksi äkkilähtöä varten. Jotkut toiset ovat jopa pakanneet matkalaukut valmiiksi, sillä moldovalaiset eivät luota maansa kykyyn selviytyä kriisistä.
Lähtöpäätös tehdään kuitenkin vasta sitten, jos sota oikeasti saavuttaa Moldovan.
– Täällä on vakaata, lapsemme ovat täällä, talomme on täällä, isäni on täällä ja äitini hauta on täällä, joten emme halua lähteä. Jos haluaisimme lähteä, olisimme jo lähteneet, Mițu sanoo.
Mițun mielestä mikä tahansa maa, jopa Suomi, voisi olla nyt Ukrainan asemassa. Hän muistaa ajatelleensa kaikkia aiempia pakolaiskriisejä kuten Afganistania ja Syyriaa kaukaisina asioina, jotka eivät kosketa häntä.
Nyt kaikki on muuttunut.
Hautaa puhdistaa myös edesmenneen Elenan paras ystävä Maria Rabii, eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja.
Hän on erittäin huolissaan Moldovan tilanteesta.
– Olemme askeleen päässä sodasta, Rabii uskoo.
Hänen mielestään sota tai rauha eivät kuitenkaan ole Moldovan valintoja. Teki Moldova mitä tahansa, se on Venäjän armoilla.
Ja kuten Ukrainassa on nähty, Venäjä voi tehdä lähes mitä tahansa. Rabiin mielestä kaikki Venäjän toimet ovat vastenmielisiä.
– Emme halua sotaa mistään syystä. Koska lapset kärsivät. Aikuiset ainakin ovat ehtineet jo elää, mutta entä lapset, Rabii sanoo.
Moldovan omat asevoimat ovat hyvin heikot ja niiden varustus on vanhentunutta. Moldova ei kuulu EU:hun eikä Natoon, joten se ei voi olettaa saavansa automaattisesti sotilaallista apua muilta.
Moldova on energian suhteen täysin riippuvainen Venäjästä. Transnistrian puolella Dnestrovscin kaupungissa sijaitsee voimalaitos, joka tuottaa neljä viidesosaa Moldovan käyttämästä sähköstä.
Se käy venäläisellä maakaasulla, jota Venäjä toimittaa Transnistrialle edullisesti. Moldova kuitenkin maksaa energiasta markkinahinnan, joten tänä vuonna sota on käynyt jokaisen kukkarolle.
Energia antaa Venäjälle samalla helpon painostuskeinon. Jos sähkön siirto voimalasta varsinaisen Moldovan puolelle katkaistaisiin, Moldovassa sammuisivat valot.
Kaikki Moldovassa eivät ole aivan yhtä huolissaan kuin Mițun perhe hautausmaalla.
Chișinăun keskustan kerrostalokaksiossa asuva Dmitrij Orlovsky on yrittäjä, joka tuo maahan kiinalaisia sähköskoottereita.
Hänelle kynnys lähteä evakkoon on korkea – eikä hän pidä sitä edes tarpeellisena.
– Ihan tarkoituksella en ole valmistellut mitään, koska en halua uskoa, että jotain pahaa voisi tapahtua. Yritän aina olla optimisti, Orlovsky sanoo.
Sen verran hän tunnustaa antaneensa pessimismille periksi, että on kuitenkin varastoinut normaalia enemmän hyvin säilyvää ruokaa.
Orlovskyn avopuolisolla Jana Topovalla evakkomatkasta on jo kokemusta. Hän asui sodan alkaessa Odessassa ja pakeni Moldovan puolelle heti Venäjän hyökkäyksen ensimmäisinä tunteina.
– Nyt tunnen oloni turvalliseksi, mutta ei sataprosenttisesti, koska on kuitenkin pelko siitä, että jotain täällä voi alkaa, Topova sanoo.
Alle kolmikymppinen pariskunta keskittyy sotavarautumisen sijaan ihan muuhun: Ylen haastattelun jälkeen he valmistavat iltaruuaksi salaattia ja pannukakkuja.
Ja televisiota katsellessa he popsivat kasvihuoneen lämmössä kypsyneitä mansikoita. Moldovassa eletään jo melkein kesää.
Lue lisää: