Suomi on pudonnut lehdistönvapautta mittaavan indeksin kakkossijalta sijalle viisi. Tänään julkaistu Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi mittaa lehdistönvapauden toteutumista eri maissa.
Suomen sijoitus on heikoin sitten vuoden 2007. Viime vuodet eli 2019–2021 Suomi on ollut indeksissä toisena Norjan jälkeen. Nyt edellä ovat Norjan lisäksi Tanska, Ruotsi ja Viro.
Pudotus voi johtua osittain siitä, että indeksin kriteerejä on uudistettu eikä niitä voi täysin verrata aiempiin vuosiin. Suomalaisen Toimittajat ilman rajoja ry:n puheenjohtaja Yrsa Grüne-Luoma huomauttaa järjestön tiedotteessa, että Suomi saa selvästi Norjaa huonommat pisteet journalismin laillisten puitteiden ja taloudellisten toimintaedellytysten osalta.
– Se on varsin noloa ja turhautumista aiheuttavaa, Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson sanoo.
Hän pitää lehdistönvapausindeksin tulosta hyvänä herättelynä: jos Suomessa tehdään median toimintavapautta heikentäviä asioita, on sillä välittömät seuraukset. Samalla pudotus muistuttaa, että vaikka Suomessa sanan- ja lehdistönvapaus toteutuvat hyvin, täytyy niitä jatkuvasti vaalia.
– Ei voi tuudittautua siihen iloon ja autuuteen, että lehdistön- ja sananvapaus pysyisi kunnossa noin vaan.
Positiivisena asiana Pettersson pitää sitä, että tiedämme, mistä pudotus listalla johtuu. Siksi asian voi myös korjata.
– Mutta halutaanko? Se on eri asia.
Yksi syy sijoituksen heikkenemiselle ovat syytteet, jotka kolme Helsingin Sanomien toimittajaa saivat Puolustusvoimien salaisten paperien julkaisemisesta. Tapaus liittyi Viestikoekeskuksesta kertoneeseen juttuun, jonka Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017.
– Lakataan syyttämästä toimittajia oikeudessa, niin johan lähtee sijat nousemaan, Pettersson lataa.
Toinen merkittävä seikka ovat taloudelliset edellytykset, jotka ovat yksi uudistettuun indeksiin vaikuttavista tekijöistä. Pettersson sanoo, että vaikka Suomen media saa lain puitteissa tehdä paljon asioita, se ei riitä, jos uutistyöhön ei ole resursseja tai rahaa.
Pettersson huomauttaa, että muissa Pohjoismaissa mediaa on tuettu kymmenillä miljoonilla euroilla vuodessa. Tuet olisivat Suomessakin yksi hyvä vaihtoehto. Toinen on toimintaedellytysten helpottaminen. Valtio-omisteinen Posti nostaa tänä keväänä aikakauslehtien jakelun hintoja.
– Se tarkoittaa, että lehtikuolemia tulee. Jakelukustannukset, jotka jo nyt ovat joissain paikoissa isommat kuin sisältökustannukset, nousevat niin korkeiksi, ettei heillä ole varaa painaa tai jaella lehtiä, Pettersson sanoo.
Yksittäistapauksia?
Tampereen yliopiston yliopistotutkijan Riku Neuvosen mielestä huoleen ei ole syytä, vaikka Suomen sijoitus indeksissä onkin laskenut. Kärkikymmenikossa erot ovat usein aika pieniä, ja maat ovat keskenään melko samanlaisia.
Lehdistönvapauden mallimaissa yksittäiset Viestikoekeskuksen kaltaiset tapaukset vaikuttavat maiden keskinäisiin sijoituksiin, Neuvonen huomauttaa. Muutama vuosi sitten Suomen uutisoitiin pudonneen kärjestä pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdistaman painostuksen seurauksena.
– Indeksi keskittyy tällaisiin tapauksiin, joissa poliitikko puuttuu median tekemisiin tai toimittaja saa syytteen. Yksittäinen tapaus aiheuttaa kärjessä isoja muutoksia, Neuvonen sanoo.
– On syytä tarkastella yksittäistapauksia, mutta vaikuttavatko ne isompaan mittakaavaan?
Kärkimaiden keskinäisen vertailun sijasta mittari kertoo Neuvosen mukaan enemmän siitä, miten isoja ongelmia joissain maissa on lehdistönvapauden kanssa. Vertailun häntäpään maissa lehtiä lakkautetaan ja toimittajia uhataan vankeusrangaistuksilla tai jopa hengen menetyksellä.
– Jos oltaisiin samassa korissa Venäjän, tai edes Unkarin kanssa, sitten olisin jo huolissani.
Maria Pettersson on Neuvosen kanssa hieman eri linjoilla. Hän nostaa esiin Johanna Vehkoon tapauksen, jossa toimittajan nähtiin kahdessa eri oikeusasteessa syyllistyneen kunnianloukkaukseen, kunnes korkein oikeus kumosi tuomion tammikuussa 2022.
– Nämä yksittäistapaukset ovat osoituksia siitä, että suomalainen syyttäjä haluaa syyttää journalisteja heidän tekemästään työstä, Pettersson sanoo.
– Pudotus indeksissä ei tule yksittäistapauksista vaan periaatteesta.
Onko sota tehnyt jotain sananvapaudelle Suomessa?
Naapurimaa Venäjän lehdistönvapaus määritellään indeksissä "erittäin huonoksi". Riku Neuvonen sanoo, ettei Venäjällä ole varsinaista lehdistönvapautta.
– Koko 2000-luvun ajan siellä on niin sanotun vapaan lehdistön kenttää kavennettu, ja nyt se on lopullisesti tuhottu. Sodan alkamisen jälkeen ei voi puhua sananvapaudesta tai mistään muustakaan vapaudesta.
Suomessa Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut laajamittaiseen keskusteluun Natosta ja siihen liittymisestä. Tätä keskustelua on paikoin moitittu yksipuoliseksi. Onko sota tehnyt jotain sananvapaudelle Suomessa?
– Ei se vapauteen vaikuta. Keskusteluilmapiiriin ehkä. Jos et ole Naton puolella, olet kärjistetysti Venäjän puolella. Keskusteluilmapiiri on kärjistynyt Nato-kysymyksen vuoksi, mutta ketään ei ole estetty sanomasta mitään, Riku Neuvonen arvioi.
Maria Pettersson sanoo, että suomalainen media on vapaa julkaisemaan mitä se haluaa julkaista.
– Voidaan keskustella siitä, olisiko jostakin asiasta pitänyt keskustella enemmän, mutta ne ovat journalistisia kysymyksiä, ei lehdistön vapauden asia.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 4.5. kello 23:een saakka.
Lue lisää: