Saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous ja Suomen valtio asettivat saamelaisten totuus- ja sovintokomission noin puoli vuotta sitten. Komission työ on päässyt alkuun asiantuntijoiden ja yhdistysten kuulemisella.
Komission avoimuudesta ja kannanotoista ajankohtaisiin oikeusasioihin on kuitenkin ilmennyt mielipide-eroja komissaarien kesken. Komissaari Miina Seurujärvi kokee, ettei komissiolla ole yhteistä linjaa. Komission puheenjohtajana toukokuusta syyskuun loppuun toimiva Seurujärvi on myös huolissaan komission vähäisestä rahoituksesta.
– Tässä vaiheessa on mietittävä tarkkaan, onko komission työtä mahdollista jatkaa vai ei. En ole varma, että jatkaminen on hyvä ajatus. Jos kuitenkin asiat alkavat järjestyä, niin mahdollisuuksia voi vielä olla.
Kaikki komissaarit eivät kuitenkaan jaa Seurujärven huolta komission toimintaedellytyksistä. Esimerkiksi komissaari Kari Mäkinen ei näe pientä rahatilannetta sellaisena kompastuskivenä, etteikö komissio pystyisi juuri nyt jatkamaan omaa työtään.
– Tämä on iso kysymys, muttei sellainen, etteikö tätä tehtävää voisi jatkaa eteenpäin. Tällä hetkellä meillä on tähän hetkeen varoja, mutta kun ajatellaan, mitä on edessä, se ei välttämättä täsmää, sanoo Mäkinen.
Komissaarit painottavat avoimuutta työssään
Komissiolta puuttuu Seurujärven mukaan yhteinen linja komission julkisesta kantaaottavuudesta ja julkiseen keskusteluun osallistumisesta. Komissio käsitteli asiaa kokouksessaan 8.4. ja päätti, ettei se ole osallistu julkiseen keskusteluun eikä ole valmis ottamaan kantaa saamelaisia koskeviin oikeudenloukkauksiin muuten kuin mahdollisesti raporteissa.
Seurujärven mielestä tämä linjaus ei kuitenkaan ole hyvä. Hän ihmettelee, miksi he edes päättivät näin.
– Asiasta täytyy keskustella lisää. Linjaus on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että meidän työskentelymme tulee olla avointa, sanoo Seurujärvi.
Komission omasta päätöksestä huolimatta komissaarit näkevät, että on tärkeää käyttää omia tiedotusmahdollisuuksia hyödyksi ja kertoa totuus- ja sovintoprosessin etenemisestä.
Esimerkiksi komissaari Hannele Pokka vaati blogissaan julkisesti työrauhaa komission työlle huhtikuun lopulla viitaten Tenon lohenkalastukseen esitettyyn täyskieltoon ja Käsivarren poronhoitoalueelle vastikään myönnettyyn uuteen aluevaraukseen malminetsintää varten.
Pokka kertoo, että on itse halunnut pitää komissiotyötä avoimena ja jakanut tietoa omissa sosiaalisen median väylissään kuin myös henkilökohtaisessa blogissaan.
– Kaikilla on tämä mahdollisuus ja uskon, että tulemme yhä keskustelemaan siitä, miten tulemme ottamaan asioihin kantaa, sanoo Pokka.
Komissaari Irja Jefremoffin mielestä tiedonvälitys komissaarien omissa kanavissa on tärkeää, sillä tähän mennessä komissiotyöstä ei ole ollut paljon tiedotettavaa.
Vaikka komissio itse ei ottaisi kantaa asioihin tai osallistu julkiseen keskusteluun, se ei tarkoita että yksittäisten komissaarien tulee olla hiljaa, sanoo komissaari Heikki J. Hyvärinen.
– On tärkeää, että komissio on esillä ja voimme sanoa asioista, joihin on hyvä pohja, painottaa Hyvärinen.
Myös komissaari Kari Mäkinen on sitä mieltä, että yksittäiset komissaarit voivat osallistua julkiseen keskusteluun, jos he sitä haluavat. Hän uskoo, että komissio voi vielä päätyä asiasta toisenlaisiin linjauksiin.
– Tällä hetkellä on linjattu, että yhteisesti komissiona emme tee komissiolausuntoja. Komissaarin tehtävä ei tarkoita sitä, että olisi suljettu, sanoo Mäkinen.
Aikeissa hakea lisää rahoitusta komission työlle
Jo komissiotyön alusta lähtien kaikkia komissaareja on huolettanut pieni budjetti, joka mittavalle työlle on osoitettu.
Totuus- ja sovintoprosessiin on valtion vuoden 2019 budjetista ja vuoden 2021 lisätalousarviosta myönnetty yhteensä 2,3 miljoona euroa. Vuoden 2022 budjetissa valtioneuvosto myönsi vielä 460 000 euroa.
Suuri osa totuuskomission työlle suunnatusta rahoituksesta meni takautuvasti suunnittelutyöhön, jota tehtiin yhteensä kolmen vuoden ajan. Komission sihteeristön mukaan komissiolla on käytössään vielä 120 000 euroa vuoden 2022 toimintaa varten ja 150 000 euroa ensi vuodelle.
Jäljelle jääneestä budjetista kuluu suurin osa psykososiaalisen tuen järjestämiseen, mikä on komissaarien mielestä tärkeä osa työtä. Psykososiaalisen tuen palvelunumero avattiin käyttöön toukokuun alussa.
– Laskelmia tehdessä osoittautui, että varsinaiseen toimintaan, eli kuulemistilaisuuksin, jäi huolestuttavan pieni määrä rahaa, kertoo komissaari Irja Jefremoff.
Komission asettamista valmistellut valtionneuvoston kanslian erityisasiantuntija Nina Brander ei kommentoi komission rahoitusta, koska budjetoinnista vastaa komission sihteeristö. Valtioneuvoston kanslian asettamispäätöksessä sanotaan, että komissio voi kirjoittaa perustellun lisämäärärahaesityksen valtioneuvoston kansliaan, jos totuus- ja sovintoprosessi sitä vaatii.
Komissaarit ovat yhtä mieltä siitä, että lisärahoitusta joudutaan hakemaan valtioneuvostolta.
– Meille on luvattu, että jos talous ei näytä pitävän, voimme kääntyä valtiohallinnon puolelle ja tämän me aiomme tietysti tehdä, kertoo Pokka.
Uskoa tulevaisuuteen löytyy edelleen
Komissiolla on tiukka aikataulu. Koko totuus- ja sovintoprosessi tulee suorittaa loppuun marraskuun 2023 loppuun mennessä.
Vaikka huoli tulevaisuudesta on juuri nyt suurimmillaan, kokevat Hyvärinen, Mäkinen, Pokka ja Jefremoff, että totuus- ja sovintokomissiolla on yhä yhteistyö toiminnassa.
– Me kuljetaan sellaisessa maastossa, jossa kukaan ei ole aikaisemmin Suomessa mennyt. Siksi on selvää, että se tarkoittaa yhteistä hakemista, painottaa Mäkinen.