Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Siitä torstaista tulisi erittäin poikkeuksellinen. Varhain aamulla presidentin ja hallituksen avainministerien puhelimet olivat kiivaassa käytössä.
Presidentti ja pääministeri pitäisivät yhteisen tiedotustilaisuuden. Jo se oli viesti, että Suomen kannalta jotain kohtalokasta on tapahtunut.
Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan aamuyöstä. Elettiin helmikuun 24. päivää. Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin (sd.) tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen heti – yhdessä.
Myöhemmin aamulla TP-Utva eli presidentti sekä turvallisuuspolitiikan avainministerit, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta oli koolla pohtimassa hyökkäyssotaa ja sen seurauksia.
Tuon kokouksen johtopäätös ei ollut Suomen Nato-jäsenyys. Mutta selvää oli, että Suomen turvallisuutta on mietittävä kokonaan uusin silmin.
Tässä jutussa kuvataan, miten valtiojohto päätyi ratkaisuun, jossa Suomi valitsee turvallisuutensa takeeksi sotilasliitto Naton jäsenyyden. Juttu perustuu taustakeskusteluihin poliitikkojen ja valtiojohdon toimintaa läheltä seuranneiden lähteiden kanssa.
Mielialat kääntyivät Naton kannalle askel askeleelta sodan alun ja maaliskuun alkupuolen välisenä aikana.
– Suomen Nato-jäsenyys oli Venäjän päätös, kiteytti eräs kokenut poliitikko.
"Naamiot on riisuttu"
Sodan alun jälkeisessä tiedotustilaisuudessa presidentti Sauli Niinistö lausui sanat, jotka symboloivat Suomen muuttunutta Venäjä-suhdetta vielä pitkään: “nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.
Monelle kansalaiselle tuo oli hetki, jolloin Suomen Nato-jäsenyydestä tuli mahdollisuuden sijaan tavoite.
Presidentin, pääministerin ja ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) mukaan Nato-jäsenyyden harkinta ei kuitenkaan ollut ajankohtaista. Ulkoministeri Haavisto kertoi, että “kriisin jälkeen vedetään johtopäätökset, mitä toimia tarvittaisiin lisää”.
Presidentti Niinistö toppuutteli: “näemme hyvin ymmärrettäviä nopeita kommentteja siitä, että hakemus tänään ja jäsenyys huomenna. Nämä tunneilmaisut ovat hyvin ymmärrettäviä, mutta eivät oikein reaalimaailmassa toimi.”
Pääministeri Sanna Marin piti kuitenkin selvänä, että “keskustelu Nato-jäsenyydestä Suomessa tulee monipuolistumaan”. Oliko pääministeri siis jo mielessään kääntynyt myönteiseksi Suomen Nato-jäsenyydelle?
Kaksi skenaariota sodan syystä, molemmat huonoja Suomelle
Sodan syttymistä tulkittiin kahdesta näkökulmasta: Venäjä oli valmis äärimmäisen uhkarohkeisiin operaatioihin tai sillä oli vääriä tiedustelutietoja.
Molemmat näkökulmat olivat huonoja Suomelle.
Sauli Niinistö osallistui etäyhteydellä Nato-maiden valtiojohtajien hätäkokoukseen 25. helmikuuta, kuten myös Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Magdalena Andersson. Kokouksen tunnelmaa kuvattiin ihmettelyksi, mitenkähän tässä käy.
Kokouksessa Niinistö sai vahvistuksen, että Suomi ja Ruotsi saisivat käyttöönsä samat tiedustelutiedot Ukrainan sodasta kuin Nato-maat.
Tehostettu tiedonvaihto oli merkittävä askel syvempään yhteistyöhön Naton kanssa, tiivistää yksi lähde Ylelle.
Toinen merkittävä askel oli Suomen aseapu Ukrainalle. Palataan siihen kohta.
Heti sodan sytyttyä enemmistö suomalaisista tuki Nato-jäsenyyttä
Neljä päivää sodan alkamisen jälkeen alkoi näyttää siltä, että kansalaiset kiirehtivät Natoon valitsemiaan poliittisia päättäjiä nopeammin.
Ylen maanantaina 28. helmikuuta julkistamassa Taloustutkimuksen kyselyssä Nato-jäsenyys sai ensimmäistä kertaa vastaajien enemmistön tuen: 53 prosenttia kannatti Suomen liittymistä sotilasliitto Naton jäseneksi, 28 prosenttia vastusti ja 19 prosenttia oli kannastaan epävarmoja.
Julkinen mielipide ei enää asettanut esteitä Suomen Nato-jäsenyydelle. Valtiojohto alkoi toimia “määrätietoisesti ja kalibroidusti", kuvaa eräs toimintaa seurannut lähde.
Aiemmin, tammi-helmikuun vaihteessa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli ilmoittanut kirjeessään Suomelle ja useille maille, että Naton laajentuminen on vastoin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) periaatteita. Venäjä vaati vastausta, miten Suomi ja muut maat aikoivat toimia.
Suomessa oltiin tyytyväisiä, että Lavrovin kirjeeseen vastattiin yhdessä muiden EU-maiden kanssa, eikä jääty yksin vastaamaan Venäjälle.
Yksi päättäjä kuvasi jälkikäteen omia tunnelmiaan. Suomi eli kuin noottikriisissä Berliinin muurin rakentamisen jälkeen vuonna 1961.
Noottikriisissä silloinen Neuvostoliitto vaati Suomelta neuvottelua rajojen turvaamisesta Länsi-Saksan ja sen liittolaisten eli Naton hyökkäysuhkan vuoksi.
Nyt Venäjä oli sodallaan Ukrainaa vastaan ajamassa Suomea Naton syliin. Kun Venäjä ylitti jälleen Ukrainan rajan, monien suomalaisten mielissä se ylitti myös Suomen rajan.
Valtiojohdon kokouksessa tunnelma tiivistyy: aseapua Ukrainalle
Sunnuntaina 27. helmikuuta, kolme päivää sodan alkamisen jälkeen presidentti ja avainministerit pitävät kokouksen, jossa Suomi joutuu valitsemaan puolensa yhä selkeämmin.
Suomi päättää lähettää aseapua Ukrainaan: kertasinkoja, rynnäkkökivääreitä ja patruunoita.
Aseavun lisäksi presidentti ja ministerit keskustelivat turvallisuustilanteesta. Missä porukassa Suomi on, mitä tulevaisuus tuo?
Ainakin osalle TP-Utvan kokouksen osallistujista konkretisoitui, että Suomi otti taas askeleen lähemmäksi Natoa.
Presidentti Sauli Niinistö julkisti torstaina 3. maaliskuuta lausunnon: “kun muutos on rajua, pään on pysyttävä kylmänä”. Presidentti kertoi ymmärtävänsä suomalaisten huolen ja tarpeen reagoida tilanteeseen.
Niinistön mukaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan piti kuitenkin arvioida “huolella – ei viivytellen, mutta huolella”.
Hallitusta läheltä seuraavat tulkitsivat näihin aikoihin kahden suurimman puolueen johtajan, pääministeri Sanna Marinin ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) tehneen jo ratkaisunsa ja suhtautuvan myönteisesti Nato-jäsenyyteen.
Jäljelle jäi kysymys aikataulusta: milloin.
Ulkopolitiikan johtaja, presidentti Sauli Niinistö ei paljastanut perimmäisiä ajatuksiaan ainakaan laajalle piirille. Palataan Niinistöönkin kohta.
"Jumalaut’, hän on oikeassa", Natoa kohti
Torstaina 10. maaliskuuta eräs Ylen haastattelema poliitikko kuuli puolueensa johtavalta jäseneltä lauseen, joka säpsähdytti: “ennen kesää ollaan Naton jäsen”.
– Ajattelin, että noinko nopeasti. Sitten vauhti alkoi kiihtyä. Viikonloppuna ajattelin, jumalaut’, hän on oikeassa.
Samana aamuna oli ollut presidentin, eduskunnan puhemiehistön ja puolueiden puheenjohtajien yhteiskokous valtioneuvoston turvatiloissa. Presidentti ei omaa kantaansa kertonut eikä mielipiteitä muiltakaan kartoitettu.
Pari muuta lähdettä kuvasi ajatelleensa jo noihin aikoihin “ei ole kauheasti muita vaihtoehtoja, Natoon tämä vie”.
Edellisen viikon lopulla presidentti Sauli Niinistö oli tavannut Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin, pikavauhtia Venäjän hyökkäyksen jälkeen.
Niinistön Biden-tapaaminen maaliskuussa oli viesti Yhdysvaltojen tuesta Suomelle ja samalla Suomen viesti Venäjälle. Valtiojohtajat sopivat vahvistavansa maiden turvallisuusyhteistyötä.
Presidentti ei vielä Washingtonista palatessaan ollut yksiselitteisesti Nato-tiellä tai hän ei ainakaan asiaa niin ilmaissut.
Vaihtoehtojen selvittely: taktiikkaa vai aitoa harkintaa?
Julkisuudessa Sauli Niinistö punnitsi eri vaihtoehtoja. Nato-jäsenyys oli yksi vaihtoehto, ja jäsenyyden mahdollisuutta presidentti myös Washingtonissa tunnusteli.
Olisiko esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusyhteistyön syventäminen mahdollista Yhdysvaltain asetakuun turvin?
On edelleen vaikea arvioida, oliko Niinistön pohdinta taktiikkaa vai aitoa harkintaa suoran Nato-ratkaisun sijaan.
– Voi ainakin sanoa, että tulipa selvitettyä, yksi lähde pohtii.
Niinistö sanoi 20. maaliskuuta brittilehti Financial Timesin haastattelussa, että Suomen vaihtoehdot ovat Nato tai puolustusyhteistyön syventäminen Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa.
Muiden vaihtoehtojen arvo alkoi hiipua viimeistään silloin, kun sotilaat esittivät, mikä oli niiden kyky ehkäistä ja torjua hyökkäys Suomeen verrattuna Nato-jäsenyyteen.
Vielä aivan sodan alussa monissa maissa oli ajattelua, että sota ehkä loppuu nopeasti ja Turkin rauhanponnisteluille olisi annettava mahdollisuus. Samaan hetkeen ei sopisi Naton laajennus.
Ajatus muuttui pian.
Suomi sai rohkaisua muista maista: katsokaa oma asemanne muita miettimättä.
Takaportti jätettiin auki – josko maailma muuttuisi taas
Presidentti, avainministerit ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) pitivät huolta kahdesta periaatteesta.
Ensinnäkin, Nato-päätöstä ei tehdä niin, että presidentti tekee päätöksen ja muut juoksevat perässä.
Toiseksi, päätösprosessi jäsenyydestä rakennetaan niin, että jäsenyysaikeesta on uskottava mahdollisuus perääntyä, jos maailma muuttuu nopeasti uudelleen.
Ruotsi kysyi, voisiko Suomi jarruttaa, jos he kiihdyttävät
Ruotsissa ei heti ymmärretty, että Suomi oli valmis nopeisiin liikkeisiin Nato-jäsenyydessä.
Kun Suomessa alkoi vauhti kiihtyä, Ruotsista viestitettiin Suomen valtiojohdolle: voisiko Suomi jarruttaa, jos ruotsalaiset kaasuttavat. Siis: voisiko Suomi odottaa, että Ruotsi pääsisi samaan tahtiin.
Niin presidentille kuin hallituksellekin sopi, että Suomi ja Ruotsi ilmoittaisivat suunnilleen yhtä aikaa halukkuudestaan Naton jäseniksi. Järjestelyn ansiosta Suomi ei olisi ainoa silmätikku Venäjän ilkeilylle.
Venäjä-yhteistyö romuttui yhdessä yössä
Suomen linja oli vuosikymmeniä keskustella ja tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa, jotta naapuri pysyisi omalla puolellaan rajaa ja Eurooppa turvallisuuspoliittisesti vakaana. Samaan aikaan Suomi liittoutui tosiasiallisesti länteen, mutta ei sotilaallisesti jäseneksi Natoon asti.
Suomi oli niin lähellä Natoa kuin voi olla ilman jäsenyyttä.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomen turvallisuustyökaluista hajosivat yhdessä yössä sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä sekä yhteistyö Venäjän kanssa.
Useiden poliitikkojen ja tutkijoiden käsitys oli, ettei Suomi voi jatkaa turvallisuuspolitiikassa niin, että mikään ei muutu.
Viimeiseksi turvaksi jäi Nato-jäsenyys.
Johtavat poliitikot eivät uskoneet, että entistä tiiviimpi puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa – Yhdysvallat kummisetänä – riittäisi. Uskoa ei riittänyt myöskään EU:n puolustusyhteistyön voimaan.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja ja aiempi pitkäaikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) arvosteli näin yksioikoista ajattelua. Tuomiojan mielestä muita vaihtoehtoja, esimerkiksi Ruotsi-yhteistyön edelleen syventämistä ei edes kunnolla selvitetty.
Hallitus käynnisti virallisesti uuden selonteon valmistelun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä huoltovarmuudesta 17. maaliskuuta. Selonteossa ei ollut tarkoitus tehdä esitystä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei.
Jo tuolloin kuitenkin näytti selvältä, että Suomi aikoo hakea Nato-jäsenyyttä.
Lauantaina 26.3. presidentti Niinistö sanoi Ylen Ykkösaamussa, että Nato-jäsenyys olisi Suomelle “riittävin” turva.
Oppositiossa perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ja entinen puheenjohtaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoittivat 29. maaliskuuta olevansa Nato-jäsenyyden takana. Kokoomuksen lisäksi opposition toinen suuri puolue oli tulossa Nato-jäsenyyden tueksi.
Presidentin julkiset esiintymiset viittaavat Suomen Nato-jäsenyyden suuntaan, yksi johtava poliitikko arvioi taustakeskustelussa huhtikuun alussa.
Kansa on jo Natossa, oli poliitikon johtopäätös
Ja arvio jatkui: Niinistöllä on kansan tuki, eduskunnan tuki ja kansainvälinen tuki. Edes Unkari tai Turkki eivät pistä vastaan.
Useat Nato-maat olivat luvanneet käsitellä Suomen hakemuksen nopeasti.
Kun eduskunta kuukautta myöhemmin keskusteli valmistuneesta selonteosta suuressa salissa 20. huhtikuuta, puheenvuorot osoittivat oletuksen todeksi: Suomen Nato-jäsenyyden takana on eduskuntapuolueiden selvä enemmistö.
Nato-mailta piti varmistaa, että ovi on auki
Presidentti halusi pitää Nato-ratkaisun omissa käsissään ja varmistaa, että kaikki tarvittava on tehty Nato-jäsenyyden toteutumiseksi.
Kaksi asiaa määritti ulkopolitiikkaa johtavan presidentin Nato-askellusta.
Eduskunta piti saada mukaan valmisteluun. Nato-mailta piti moninkertaisesti varmistaa, että ovi on auki – siis että Suomi pääsee jäseneksi.
Presidentin, pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin kalenterit täyttyivät puheluista, tapaamisista ja matkoista.
Eduskuntaan perustettiin 1. huhtikuuta koordinaatiotyöryhmä, jonka oli määrä varmistaa tiedonkulku presidentin, hallituksen ja eduskunnan välillä turvallisuusselonteon eduskuntakäsittelyn aikana. Arvovaltaista ryhmää johtaa puhemies Matti Vanhanen.
Ryhmä selvittää erityisesti presidentille, mutta myös hallitukselle, että eduskunnasta löytyy tarvittava enemmistö Nato-jäsenyyden tueksi.
Niin ikään ryhmän on määrä varmistaa, että eduskunnasta löytyy enemmistö myös eduskuntavaalien jälkeen, jos Nato-jäsenyyden lopullinen päätös venyy vuoden 2023 kevättä pitemmälle.
Natoa kannattava poliitikko ymmärtää Niinistön tapaa toimia. Pahimmillaan Suomi voisi itse sotkea Nato-jäsenyytensä – ja nimenomaan eduskunnassa.
Pohdiskelija ja suorittaja johtavat Suomen Natoon
Jo ennen Venäjän hyökkäystä niin presidentti kuin pääministerikin olivat pohtineet, kuinka maailmanjärjestys oli muuttunut.
Suomen johtokaksikko, presidentti ja pääministeri ovat monella tapaa erilaisia. He kuuluvat poliitikkoina eri sukupolviin.
Presidentti on perinpohjainen pohdiskelija ja miettii riskejä.
Pääministeri on tehokas suorittaja ja sanoittaa poliittisen näkemyksensä vahvasti.
Presidentti Sauli Niinistön ajattelutapa alkoi muuttua sen jälkeen, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati 1. joulukuuta, että sotilasliitto Nato sitoutuu olemaan laajentumatta itään.
Presidentti koki, että Suomen turvallisuuspoliittinen liikkumavara katoaa.
Syksyllä 2021 pääministeri Sanna Marin huomasi yhä useammin kuulevansa muilta valtionjohtajilta EU-huippukokouksissa, kuinka samoja, Suomen kannalta tärkeitä turvallisuuskysymyksiä oli puitu Nato-maiden kesken.
Pääministerin lausunnot marras-joulukuussa olivat Venäjän ankarasti tuomitsevia.
Jo Ylen Pääministerin haastattelutunnilla 19. joulukuuta Marin sanoi, että “Eurooppa ei voi taipua minkäänlaiseen Venäjän etupiiriajatteluun”. Ja: “jos Venäjä jatkaa aggressiivista toimintaansa Ukrainaa kohtaan, sillä on seurauksia, ja seuraukset ovat vakavat”.
Torstaina 12. toukokuuta tämä kaksikko, presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin ilmoittivat yhdessä, että he suosittelevat Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon.
– Suomen on ensi tilassa haettava Naton jäseneksi.
Nykyisten Nato-maiden tuki ja eduskunnan selkeä enemmistö Suomen jäsenyyden tueksi on varmistettu.
Lopun pitäisi olla kokoustekniikkaa.
Korjattu 13.5.2022 klo 11.12 Sanna Marin tapasi 13.4.2022 Magdalena Anderssonin, ei 14.3.2022.
Voit keskustella Suomen Nato-jäsenyydestä lauantaihin 14.5.2022 kello 23 asti. Napauta jutun jälkeen keskustele-painiketta.
Katso lisää: