Rytmikkäät kannustushuudot, menevä musiikki.
Vauhdikkaat siirtymät akrobaattisista permantoliikkeistä näyttäviin nostoihin ja pyramidiin.
Cheerleading-harjoitukset pyörivät täydellä teholla Saimaa Stadiumilla Mikkelissä.
Näyttävä joukkuelaji on vahvassa nosteessa niin Etelä-Savossa kuin koko maassakin.
Suomen naisten cheerleading-maajoukkue juhli maailmanmestaruutta huhtikuussa. MM-kulta oli Suomelle neljäs peräkkäinen. MM-menestys on vaikuttanut ennen kaikkea lajin näkyvyyteen ja tunnettuuteen valtakunnallisesti.
Suomeen cheerleading rantautui 1980-luvulla amerikkalaisen jalkapallon vanavedessä.
Suomessa on tällä hetkellä noin 12 000 cheerleading-harrastajaa. Suomen Cheerleadingliiton viestintäkoordinaattori Wilma Sirkka kertoo, että ennen korona-aikaa lajin harrastajamäärä kasvoi vuosittain yli kaksikymmentä prosenttia. Vuonna 2019 harrastajia oli reilusti yli 15 000.
– Korona-aika tiputti harrastajamäärää merkittävästi, mutta tunnelin päässä näkyy jo valon pilkahduksia. Uskomme, että saamme harrastajamäärän takaisin kasvu-uralle syksyllä uuden kauden alkaessa, Sirkka sanoo.
Rubies johtotähtenä Mikkelissä
Cheerleadingin suosio on ollut kasvussa myös Mikkelissä jo useamman vuoden ajan. Nyt menestystä on päässyt maistamaan Mikkelin Voimistelijoiden juniorijoukkue Rubies.
Pari vuotta kilpaillut joukkue voitti kansallisen kilpailun Rovaniemellä kaksi viikkoa sitten. Ensimmäinen voitto junioreiden level 3 -tasolla tuli kauden parhaalla suorituksella.
Cheerleading on jaettu kuuteen eri taitotasoon. Level 6 on korkein taso, level 3 tarkoittaa keskitasoa.
Rubiesin voitto osui samalle viikonlopulle kuin Suomen cheerleading-maajoukkueen kultajuhlat Yhdysvalloissa. Maajoukkueen MM-menestys toi lisää positiivista energiaa ja kisamieltä mikkeliläisjoukkueen kilpailuun.
Mette Airaksinen, 13, sai kaulaansa ensimmäisen kultamitalinsa. Yllätysvoiton jälkeen kotimatka meni riemukkaissa tunnelmissa: bussissa raikuivat laulu ja nauru.
– Katsoimme muiden suorituksia, ja ne olivat ihan superhyviä. Luulimme, että meillä ei mennyt niin hyvin esitys, mutta oikeasti se menikin tosi hyvin, Airaksinen sanoo.
Joukkuehenki auttaa vaikeuksien yli
Kilpailuun osallistui yhteensä 19 joukkuetta. Helmi Valjakka, 14, kertoo, että voittokuulutus pääsi yllättämään juniorijoukkueen täysin. Valjakan mielestä voiton merkitystä lisää se, että kausi on ollut joukkueelle fyysisesti ja henkisesti rankka.
– Meidän ohjelma on ollut tosi vaikea: on tullut paljon maksimitaitoja. Loukkaantumisten takia ohjelmaan on tullut myös muutoksia.
Myös valmentaja Amina Ighmour, 22, sanoo kauden olleen vaikea loukkaantumisten ja sairastumisten takia. Harjoituksia ei ole pystynyt vetämään täysillä.
– Joukkuelajissa jos yksi puuttuu, niin se vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Joukkue jaksaa kuitenkin aina kannustaa toisiaan, Ighmour kiittelee.
Helmi Valjakka sanoo kisamatkojen yhdistävän ja vahvistavan joukkuehenkeä entisestään: hyvä joukkuehenki on yksi lajin parhaista puolista.
Joukkueessa jokaisella on oma rooli
Mikkelissä on tällä hetkellä 100–150 cheerleadingin harrastajaa. Lukuisten harrastajaryhmien lisäksi Mikkelin Voimistelijoilla on kaksi kilpajoukkuetta: juniorijoukkue Rubies ja mini-ikäisten (9–12-vuotiaat) Sapphires.
12–16-vuotiaiden Rubies-joukkueen kisamenestys on tuonut lajin pariin myös uusia harrastajia. Myös aktiivisella markkinoinnilla kuten kouluilla järjestettävillä näytöstunneilla on ollut vaikutusta harrastajamäärän kasvuun.
Kilpakentällä on yhteensä 24 cheerleadaajaa, ja joukkue on roolitettu.
– Meillä on kuusi stunttiryhmää. Yhteen ryhmään kuuluvat takari, pää- ja sivupohja ja nousija, Amina Ighmour kertoo.
Mette Airaksinen on nousija, jonka tehtävänä on pysyä stunteissa eli nostoissa ylhäällä tiukkana. Se vaatii etenkin kehonhallintaa. Nousijat ovat yleensä hyvin venyviä.
– Venyttelen ainakin kolme kertaa viikossa treenien jälkeen, Airaksinen kertoo.
Helmi Valjakka on pääpohja, joka tukee nostoa ja avustaa nousijan jalkaa pyörivissä liikkeissä. Tehtävänä on pitää stunttia ylhäällä.
Kolhut kuuluvat lajiin
Cheerleading on paitsi vauhdikas myös riskialtis kontaktilaji.
– Kaikille tulee pieniä kolhuja, mutta onneksi olen välttynyt suuremmilta loukkaantumisilta, Valjakka sanoo.
Cheerleadingissa turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Valmentaja Amina Ighmour kertoo, että kaikenlaiset haaverit pyritään minimoimaan.
Treeneissä käytetään spottereita, jotka eivät osallistu nostoon, mutta seisovat vieressä valmiina ottamaan kiinni, jos nousija tulee huonosti alas.
– Meidän joukkueelle on sattunut murtumia, nyrjähdyksiä ja lieviä aivotärähdyksiä. Riskit kasvavat, kun vaikeustaso on korkeampi, Ighmour sanoo.
Virheistä oppii, kukaan ei tuomitse
Mette Airaksinen on harrastanut cheerleadingia neljä vuotta. Voimistelutaustainen Helmi Valjakka puolestaan aloitti lajin viisi vuotta sitten.
Molempia viehättää lajin monipuolisuus. Cheerleading tarjoaa myös sopivasti haastetta.
Rubies-joukkue on niin tiivis ja yhtenäinen ryhmä, että epäonnistumisen pelko ei ole hiipinyt liiaksi mieliin. Valjakka ei koe joukkueen kanssa paineita epäonnistumisesta, koska kukaan ei tuomitse virheistä.
– Kaikki meistä tietää, että aina ei ole helppoa. Jos itsellä ei suju joku juttu, niin kyllähän se välillä turhauttaa. Mutta siihen saa aina apua ja pääsee eteenpäin, hän sanoo.
Valmentaja Amina Ighmour sanoo virheiden opettavan, eikä niiltä voi välttyä. Kilpakaudella on yleensä noin kolme kilpailua, eivätkä kaikki kisat mene aina toivotunlaisesti.
– Ei se ohjelma mene aina täydellisesti, mutta sitä varten me treenaamme ja teemme toistoja. Sillä tavalla joukkue saa varmuutta kisasuoritukseen.
Päämääränä siisti ja yhdenaikainen ohjelma
Cheerleadingissa kestoltaan noin kahden ja puolen minuutin kilpaohjelma sisältää erilaisia osa-alueita: ensin on kannustushuuto, johon tulee stuntteja ja myös rekvisiittaa, joilla tuodaan esiin seura ja seuran värit. Alkuosion jälkeen vuorossa on akrobatiaa, stuntteja ja pyramideja.
– Meillä on juokseva akrobatia ja paikaltaan akrobatia. Nostoissa yritetään saada kaksi erilaista stunttisarjaa, johon tulee lisäksi kaksi eri heittoa ja kaksi erilaista pyramidia, Ighmour kertoo.
Kilpaohjelmaa treenataan koko kauden ajan. Harjoitukset ovat kolme kertaa viikossa.
– Aluksi harjoitellaan taitoja ja yritetään saada ohjelmaan mukaan mahdollisimman paljon levelin maksimitaitoja, että saadaan korkeampia pisteitä.
Cheerleading on arvostelulaji: tuomarit arvioivat suoritusta sen vaikeustason, esiintymisen, yhdenaikaisuuden ja siisteyden perusteella.
– Treenaamme paljon siisteyttä ja sujuvuutta. On tärkeää, että kokonaisuus on onnistunut ja näyttää hyvältä, Ighmour sanoo.
Yhdenaikaisesti sujuva kilpaohjelma vaatii lukuisia toistoja. Ohjelman suunnittelevat valmentajat, mutta joukkue voi vaikuttaa joihinkin yksityiskohtiin. Myös musiikkitoiveita voi esittää kauden alussa.
Luottamus häivyttää pelon
Joukkueen sisäinen voima kumpuaa yhteisöllisyydestä ja luottamuksesta. Mette Airaksinen myöntää uusissa nostoissa joskus pelottavan, mutta luottamus joukkuekavereihin on järkähtämätön.
– Kyllä ne ottaa aina kiinni. Nousijat uskaltavat nousta ylös kaikissa stunttiryhmissä, koska kaikki ovat tosi taitavia.
Myös Helmi Valjakka sanoo välillä uusien nostojen pelottavan. Suurin osa joukkueen jäsenistä on kuitenkin harrastanut cheerleadingia kauan ja oppinut hallitsemaan pelon tunnetta.
– Kyllä siihen pelkoon tottuu melko hyvin, ja se on hyvänlaista pelkoa, Valjakka sanoo.
Molemmille Rubies-joukkue on kuin toinen perhe. Energiaa pursuava ryhmä tartuttaa ilon ja positiivisen tekemisen meiningin paatuneimpaankin sivustaseuraajaan.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 13.5. klo 23:een saakka.
Lue myös:
Suomen juniorit näyttivät mallia – kultaa cheerleadingin MM-kisoista!