Urheilu on useimmille sarja pettymyksiä, sillä lajista riippumatta ani harva yltää kansallisella tasollakaan voittajien joukkoon.
Tämä on tuttua myös kajaanilaiselle fitnessurheilija Senja Kortelaiselle.
Pari viikkoa sitten järjestetyissä SM-kisoissa hän joutui pettymään: kova treeni toi sijoituksen kymmenentenä, mikä ei riittänyt paikkan EM-kisoissa. Pettymyksen ei kuitenkaan saa antaa mennä ihon alle.
– Ei siinä ensimmäisenä tullut mieleen, että olen jotenkin ihmisenä huono, tai että mulla on jotenkin huono kroppa. Ajattelin, että nyt ei lajissa pärjätty, mutta tiedän itse, että olen tehnyt kovan duunin kuitenkin, ja se ei vain riittänyt.
Kortelaisen tapa käsitellä pettymyksiä on irrottaa oma arkipersoona urheilupersoonasta. Tämä on tärkeää, koska kisassa arvostelun kohteena on oma vartalo ja sen ulkonäkö.
– Se prosessi ei tapahdu viikossa eikä kahdessa, vaan sitä pitää tosi paljon aikaisemmin jo lähteä tekemään, Kortelainen muistuttaa.
Urheilupsykologi Hannaleena Ronkaisen mukaan suunnitelman laatiminen pettymyksen käsittelyyn on hyvä ajatus.
– Yksi osa itsetuntemusta on, että urheilija huomaa, mitä hän tarvitsee pettymyksen hetkillä, ja kuinka hän toimii, jos tulee iso epäonnistuminen, Ronkainen sanoo.
E-urheilija pitää tunteet poissa kisatilanteesta
Ronkainen on toiminut urallaan muun muassa freestylemaajoukkueen psykologina vuosina 2011–2014 ja Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikössä 2013–2020.
Hänen mukaansa pitkittynyt tunne pettymyksestä voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
Pettymystä käsitellään urheilupsykologiassa tunteiden kohtaamisen ja niiden sallimisen kautta, jolloin urheilija alkaa tunnistaa kuinka oma mieli ja keho reagoi pettymyksen hetkellä.
E-urheilija Camille Ghossoubin mielestä turnaustilanteessa pettymystä ei ainakaan voi näyttää. Joukkuelajissa kyse on muustakin kuin omista tunteista.
– Muuten näytän heikolta joukkuetovereiden edessä. Tunteet pitää tiedostaa, mutta ne tulee käsitellä turvallisessa tilassa.
Ghossoubin mukaan e-urheilussa henkisellä kestävyydellä on erityisen tärkeä merkitys. Tappioiden ei saa antaa masentaa, sillä loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain urheilusta.
– Tämä on henkistä sodankäyntiä. Jos häviät, sinun täytyy vain alkaa keskittyä mahdollisimman pian tulevaan ja muistaa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, Ghossoub sanoo.
"Aina tulee uusia mahdollisuuksia"
Ronkaisen mukaan pettymyksen käsittelyyn kuuluu myös pohtia, ketkä ovat lähellä urheilijaa, ja mitä urheilija voi pettymyksen hetkellä tehdä. Kyseessä on merkityksellinen taustatyökalu.
– Tällöin urheilijan ei tarvitse pelätä mitä seuraa, jos epäonnistun.
Myös sosiaalinen tuki luotettavien ihmisten kanssa on keskiössä, ettei urheilija jää yksin. Valmentajan antama tuki on todella tärkeä, ja pettymys voi parhaimmillaan jopa lähentää urheilijaa ja valmentajaa.
– Yhteinen jaettu kokemus on hyvin tärkeä, ja voi olla jopa korjaavaa sekä urheilijalle että valmentajalle käydä pettymystä yhdessä läpi. Tärkeää on muistaa, että epäonnistumisten takaa löytyy tärkeitä oppeja tulevaan.
Myös hapen ottaminen ja tauon pitäminen urheilusta voi avittaa isomman pettymyksen käsittelyssä.
– Selkeä etäisyyden ottaminen isomman pettymyksen jälkeen voi auttaa saamaan mittasuhteita pettymykseen, joka voi tuntua jopa kriisiltä. Urheilu on siitä hienoa, että aina tulee uusia kilpailuja ja mahdollisuuksia, Ronkainen muistuttaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun urheilusta ja pettymyksistä Yle Tunnuksella 11.5 kello 23 saakka.