Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Suomeen tuloaan tekevät pizza-automaatit saattavat hyvinkin olla ruokainnovaatio, joka asettuu maahan pysyvästi. Ainakin se täyttää perusedellytykset maahan juurtuvasta ruokailmiöstä, sanoo Oulun yliopiston tutkija, ruokahistorioitsija Ritva Kylli.
– Esimerkiksi jugurtti oli suomalaiseen ruokakulttuuriin tullessaan kulttuurisesti tuttu, koska meillä on syöty viiliä vuosisatoja. Toisaalta sen nimessä on hauskaa eksoottisuutta, Kylli vertaa.
Pizza – tai pitsa – on kaikille tuttu ja oli ehdolla jopa Suomen kansallisruuaksi, mutta automatisaatiossa on myös jotain jännittävää ja uutta. Lisäksi pizza-automaatti on hyvin someystävällinen ilmiö, mikä on sekin tärkeä piirre.
– Kun itse menen kokeilemaan sitä, niin tuskin jätän kuvaamatta Instagramiin, Kylli pohtii.
Ruoka-automaatit ovat maailmalla yleisiä, ja ne tekevät tuloaan Suomeenkin. Esimerkiksi Fizza-ketjulla on Suomessa muutamia pizza-automaatteja, joista tuorein avattiin hiljattain Ouluun.
Pitsa on ouluksi känkky, mutta miksi automaattipizzaa ei kutsuta sillä nimellä? Oulun Fizza-yrittäjiä Jari Harjua ja Susanna Kynsilehtoa haastattelee Päivi Seeskorpi:
Myös muotoilija ja käyttöliittymäsuunnittelija Joona Kallio uskoo, että ruoka-automaatit voisivat sopia hyvin suomalaiseen kuluttajakulttuuriin. Kallio on asunut lapsuutensa Japanissa, missä erilaisia automaatteja on väkilukuun suhteutettuna eniten.
Joona Kallion mukaan automaattiruuan etuna kätevyys, jota arvostetaan myös automaattien "luvatussa maassa" Japanissa suuresti.
– Japanissa yhteiskunta perustuu tavallaan kätevyydelle, mukavudelle ja ympärivuorokautisuudelle, ja se korostuu varsinkin kaupungeissa. Kaupat, kioskit ja automaatit ovat aina tarjolla.
Automaattiravintoloita oli jo sata vuotta sitten
Sinänsä automaattiruoka ei ole mikään aivan upouusi innovaatio, niin kuin harvat asiat oikeastaan ovat. Automaattiravintoloita oli Helsingissä jo 1910-luvulla.
– Se heijasteli sen ajan ihanteita edistysuskosta ja teknologian riemusaatosta. Käytännössä ravintoloissa oli kolikkoautomaatti, josta sai ostaa voileipää ja kahvia tai vaikkapa keittoa, Kylli kertoo.
Varsinaista automaattia nykymielessä ei tosin ollut, vaan väliseinän takana oli ihan tavallisia ihmisiä laittamassa ruokaa ja tiskaamassa. Silti ne herättivät pohdintaa ja jopa toiveikasta visiointia siitä, korvaavatko ne ihmistyötä. Eivät korvanneet.
Kylli ei usko, että näin kävisi nytkään, sillä ravintolaruokailu on kokemuksena täysin erilainen automaattipizzaan verrattuna.
– Pizzeriassa on esimerkiksi mukava keskustella tarjoilijan kanssa täytteistä tai seurata kokin työskentelyä. Tämä muuten oli upouutta ja julkista keskustelua herättävä asia myös silloin, kun pizza alun perin tuli Suomeen, Kylli muistuttaa.
Joona Kalliokin ajattelee, että automaatit eivät niinkään korvaa vaan täydentävät markkinoita. Kaupankäynnissä on siirrytty kohti aina auki olevaa maailmaa, mutta automaatit tarjoavat siihen omanlaisensa käyttöliittymän – eivätkä ainoastaan ajankäytön suhteen.
– Automaatti madaltaa kynnystä ja edustaa ikäänkuin "tule sellaisena kuin olet" -ajattelua. Jos automaatti on esimerkiksi kerrostaloalueen kulmalla, voi aivan hyvin kuvitella, että sieltä voi hakea pizzan kotiin vietäväksi pelkässä aamutakissa keskellä yötä, Kallio miettii.
Lue myös: Automaattinen ruokakauppa aloitti Forssassa: Katso kuinka ostokset hoituvat ilman myyjää
Uskaltaako automaattipitsaa syödä?
Automaatti on persoonaton ja kasvoton kone, mikä voi toisaalta olla myös sen etu, sanoo Kallio. Japanissa automaateista saa melkein mitä tahansa, jopa tuhmia pikkuhousuja, joita häveliäät japanilaiset eivät välttämättä haluaisi ostaa kivijalkamyymälästä.
Toisaalta ruoka on tuotteena herkkä ja ravinnon ottaminen vastaan automaatista voi herättää epäilyksiä. Japanissa ruuan laatua ja raaka-aineita arvostetaan korkealle, mutta esimerkiksi automatkalla automaattisapuska kelpaa kyllä.
– Japanissa on totuttu siihen, että laitteet toimivat ja niihin voi luottaa. Suomessa mietin, mikä osuus käyttäjäkokemuksessa on sillä, että ei tarvitse esimerkiksi puhua kenenkään kanssa. Toisaalta osa voi miettiä uskaltaako syödä automaatista tulevaa ruokaa.
Ritva Kyllin samanlaista pohdintaa käytiin aikanaan valmisruuan tullessa markkinoille. Uudet keksinnöt aiheuttavat usein huolestunutta keskustelua niiden vaikutuksesta ruokakulttuuriin.
– Suomessa 1980-luvulla einesruokien yleistyessä oltiin huolissaan siitä, että perheet eivät kokoonnu yhdessä syömään. Yhdessä syöminen on toki vähentynyt, mutta siihen on vaikuttanut muukin kuin einesruoka.
Mitä ajatuksia pizza-automaatti herättää? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 14. toukokuuta klo 23 saakka.