Vuosikymmeniä käytössä olleet keinolannoitteet ovat tunnetusti kerryttäneet Suomen peltoihin fosforikuormaa, joka esimerkiksi Saaristomeren ja Selkämeren rannikoilla riittäisi vuosikymmeniksi peltojen lannoitteeksi. Syy on yksinkertainen: keinolannoitteet ovat olleet edullisia ja saanti helppoa.
Yhteys eläintilojen ja kasvinviljelytilojen välillä on myös katkennut, kun tilat ovat erikoistuneet jompaankumpaan. Nyt ongelmana on, että lantaa tuotetaan liikaa osassa maata ja sille olisi hyvää käyttöä toisaalla, missä pellot kärsivät fosforin puutteesta.
Lannassa on kasvien kaipaamaa typpeä ja fosforia yllin kyllin. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskasen mukaan kotimaisella lannalla pystyttäisiin kattamaan peltojen lannoitustarpeesta melkoinen osa.
Niskasen mukaan kotoisalla lannalla on suurimmat mahdollisuudet korvata mineraalilannoitteiden fosfori lähes kokonaan. Kaliumin tarpeesta myös huomattava osa saataisiin lannasta, mutta typen osalta korvaavuus olisi ehkä kolmanneksen verran. Suomen pelloilla käytetään joka vuosi melkoisia ravinnemääriä.
– Typpilannoitteita käytetään 144 000 tonnia ja typen tarve on ehkä 250 000 tonnia. Loppuosa katetaan siis orgaanisilla lannoitteilla ja viherlannoituksesta, Olli Niskanen luettelee.
Fosforin kohdalla keinolannoitteiden tarve on vähäisempi kuin typellä.
– Fosforin kohdalla puhutaan noin noin 18 000 tonnin vuotuisesta tarpeesta. Se vastaa likimain sitä mitä lannasta muodostuu. Kaliumin käytöstä lanta pystyisi kattamaan noi puolet tarpeesta, Niskanen selvittää.
Keskeinen ongelma on logistiikka. Kaikki lanta käytetään nykyäänkin pääosin lietelantana. Sen kuljettaminen pitkälle ei kannata. Nyt kuitenkin kokeillaan lannan separointia muutamalla eläintilalla, jolloin kuiva fosforipitoinen jae voidaan kuljettaa kauemmas.
Sikatilan lanta päätyy viljapellolle
Vehmaalaisen sikalan kuivalantaa leviää viljapellolle Marttilassa ja nopeasti se muokataan maahan, sillä lanta pitää mullata 24 tunnin kuluessa levityksestä.
Matkaa varsinaisuomalaiselta sikatilalta pellolle on vajaa sata kilometriä. Osan kuljetuskustannuksista maksaa John Nurmisen säätiö, joka näin estää ravinteiden valumista Itämereen.
Säätiön lantakierrätyshankkeen projektipäällikkö Henri Nikkonen kertoo, että kuljetustuki on kuusi euroa kuutiolta, jolloin viljelijän maksettavaksi jää viisi euroa.
Hanke päättyy vuoden lopussa ja sitten taas kaikki on auki. Ilman kuljetustukea kuivatetunkaan lannan käyttö tuskin kannattaisi.
Viljelijä Kari Mutkalalla on 800 hehtaaria peltoa, joista ehkä kymmenen prosenttia lannoitetaan kuivalannalla. Peltoja on laajalla alueella Koski Tl:n ympäristössä, kuten naapurikunta Marttilan alueella.
Nykyisillä polttoaineiden hinnalla kuljetuskustannuksia on tarkkailtava muutenkin. Lannan käytössä Mutkala näkee hyviä puolia, mutta pullonkauloja riittää.
– Totta kai saatavuusongelma tulee olemaan, sitä ei ole lähiseudulla ja sitten kauempaa tulee tietysti rahtikuluja. Tämä projektoitu lanta nyt on hyvää, siinä on pienessä tilassa paljon ravinteita, Mutkala miettii.
Kuivalannasta ravinteet liukenevat keväällä hitaammin kuin kemiallisista lannoitteista. Mutkala mietti, että aiemmin harva tila on ollut kiinnostunut orgaanisista lannoitteista, mutta nyt mineraalilannoitteiden hintojen noustua kiinnostus on kasvanut.
Mutkala katselee syksyllä ostettuja 700 kilon keinolannoitesäkkejä. Niiden hinta on kaksi- ja puolikertaistunut puolessatoista vuodessa.
– Olen sanonut, että ne olisi varmaan kaikki kannattanut myydä nyt tässä kohtaa. Mutta tietenkin ne pellollakin tarvitaan nyt. Siinähän tuli järkyttävä hinnannousu. Se oli toista tuhatta euroa pitkälle tonnihintana. Nyt on hieman hinta laskenut tässä välissä, Mutkala kertoo montaa viljelijää kohdanneesta lisäkulusta.
Yaran lannoitteita on pakko käyttää, jos aikoo viljelyä jatkaa. Nyt toivotaan suotuisia säitä, että vältytään viime kesän kuivuuden aiheuttamasta niukasta sadosta. Jäinen talvi tuhosi syksyllä kylvettyjen viljojen oraita. Ruismaat säästyivät, mutta vehnäpellot on jouduttu kylvämään uudelleen.
Ensi syksynä on viljelijällä mietinnän paikka
Kari Mutkalan varastosuojassa olevien Yaran säkkien päivämäärät kertovat niiden pakkauspäivän olleen viime syksynä. Sama tilanne on monella muullakin eli nyt käytetään vanhaa varastoa.
Jos maakaasun hinta pysyy yhtä korkeana, keinolannoitteiden hinta pysyy myös ylhäällä. Nyt liikutaan euron kilohinnassa.
Ensi syksynä viljelijöiden on kuitenkin mietittävä, millä seuraavan vuoden kylvöt lannoitetaan.
MTK:n vesiensuojelun asiantuntija Airi Kulmala arvioi, että lannan kysyntä nousee vielä, kun tämän vuoden varastot on käytetty.
– Nyt oli jo moni ehtinyt ostaa lannoitteet syksyllä ennen näitä viimeisiä hinnankorotuksia. Nyt käytetään niitä, mutta sitten ensi vuonna tai syksyllä, kun varastot ovat tyhjänä, niin pitää miettiä entistä enemmän muita vaihtoehtoisia lähteitä.
Lanta on Kulmalan mukaan hyvin potentiaali ravinteiden lähde ja sen käytöllä on Suomessa pitkät perinteet. Valitettavasti vain yhteydet eläintuotanto- ja kasvinviljelytilojen välillä ovat usein katkenneet.
Nyt lannoitteiden hintojen noustessa viljelijät joutuvat Kulmalan mukaan laskemaan entistä tarkemmin käytettävien ravinteiden määrän.
– Moni joutuu miettimään, onko varaa viljellä peltoja vai jättää ne luonnonhoitopelloiksi. Onhan ravinteet ennenkin laskettu tosi tarkkaan, mutta nyt otetaan uudelleen laskukone käyttöön ja etsitään se minimimäärä, Airi Kulmala sanoo.
Jos kesän sato jää huonoksi, viljelijöillä on isompi mietinnän paikka. Kari Mutkalan mukaan moni miettii jatkoa.
– Miten sitä joku sanoi tuossa, että pankinjohtajalla on paljon avaimia syksyllä, jossei mitään tule.
Ravinnekierrätys lisää huoltovarmuutta
Ukrainan sota on muuttanut lannoitemarkkinoiden ohella myös ruoantuotannon ja saatavuuden tilannetta. Kyse on osaltaan myös ruoantuotannon huoltovarmuudesta, kun ravinteita kierrätetään.
Tämä puoli jäi vähälle huomiolle Suomen uudessa maatalousohjelmassa, joka nyt on Brysselissä Euroopan komission tarkasteltavana. Sieltä kuulunut palaute onkin ollut nuivaa, sanoo Luonnonvarakeskusken erikoistutkija Olli Niskanen.
– Ohjelmassa tehtiin ehkä liian vaatimattomia muutoksia siihen, mitä komissio olisi meiltä halunnut. Toimet ovat hitaita ja enempään olisi ollut mahdollisuuksia, Niskanen sanoo.
Komissio tivaa Suomelta selkeitä tavoitteita ja konkreettisia tekoja ravinnepäästöjen vähentämiseksi sekä pyytää Suomea sisällyttämään ohjelmaan toimia, jotka lisäävät ravinnekierrätystä ja orgaanisten ravinteiden käyttöä.
Ravinteiden käytön ohjaus tehdään jatkossa lainsäädännöllä asetuksien avulla, mutta merkittäviä muutoksia nykylinjauksiin ei tullut. Ravinteiden kierrättäminen kauempana sijaitseville kasvitiloille kaatuu edelleen prosessointi- ja kuljetuskustannuksiin, koska tukipolitiikka on pielessä.
– Nyt jos koskaan kaikki lannan ravinteet kannattaisi tarkoin hyödyntää mahdollisimman monella hehtaarilla, mutta rajusti nousseet kuljetuskustannukset ovat iso haaste, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen sanoo.
Tukipolitiikkaan kaivataan muutosta
John Nurmisen säätiön meriympäristöjohtaja Marjukka Porvari ihmettelee, miksei rakenteelliseen ongelmaan haluta puuttua. Mineraalilannoitteiden 1950-luvulla alkanut voittokulku eteni samaa tahtia vesistöjen ja merien rehevöitymisen kanssa. Nyt EU on vaatinut ravinteiden kierrätystä, jota Suomen uuteen maatalousohjelmaan ei kuitenkaan ilmestynyt.
– 87 prosenttia ihmisperäisestä mereen päätyvästä fosforista tulee maataloudesta, Porvari alleviivaa.
Lannan prosessointi muodostaa John Nurmisen Säätiön lantakierrätyshankkeen kokemusten perusteella suurimman yksittäisen osan lantakierrätyksen kokonaiskustannuksista, ja siksi kotieläintilat eivät juuri prosessoi lantaa.
– Merkittävin este ravinteiden kierrätykselle on nykyinen maatalouden tukipolitiikka. Vesistöjen rehevöitymistä aiheuttava lantapommi voitaisiin purkaa murto-osalla maatalouden vuotuisesta ympäristö- ja hankerahoituksesta, jos rahoitusta suunnattaisiin lantaravinteiden kierrätyksen taloudellisten esteiden ratkaisemiseen, Marjukka Porvari sanoo.
Maatalouden korkeaa kuormitusta ylläpitää eläintuotannon keskittyminen Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Lantaa ja ravinteita syntyy näillä alueilla liikaa suhteessa alueella viljeltyjen kasvien tarpeeseen. Liiat ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin ja rehevöittävät niitä.
Marjukka Porvarin mukaan hienot tavoitteet poistaa Saaristomeri Helcomin hotspot-listalta eivät toteudu päättäjien periaateohjelmilla ja julkilausumilla. Nyt laajeneva peltojen kipsikäsittely antaa muutamaksi vuodeksi ensiavun rehevöittäviin ravinnepäästöihin. Lopullinen ratkaisu saadaan vasta, kun ravinteiden kierrätys saadaan toimimaan.
Suomen tekemä ehdotus maatalouden uudeksi tukijärjestelmäksi vuosille 2023–2027 on saanut kovaa kritiikkiä EU-komissiolta, jonka mukaan ehdotetut toimet eivät ole riittäviä Itämeren tilan parantamiseen.
– Suomessa ympäristönsuojelu asetetaan maataloutta koskevassa keskustelussa usein vastakkain maatalouden kannattavuuden kanssa. Lantaravinteiden kierrätys edistää sekä Suomen vesistöjen ja Itämeren hyvää tilaa että kotimaisen maatalouden omavaraisuutta ja kannattavuutta. Vihreä siirtymä ei kuitenkaan voi tapahtua, jos sitä ei tehdä tuottajille mahdolliseksi heidän oman tukijärjestelmänsä kautta, ympäristöministeriöön siirtyvä Marjukka Porvari toteaa.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 14.5. klo 23:een asti.
KORJAUS: Otsikkoa muutettu klo 17.35. Aiemmin siinä luki Eläintilojen lanta voisi korvata lähes kaikki keinolannoitteet Suomen pelloilla – hinnannousu saanut viljelijät kiinnostumaan. Nyt Keinolannoitteet täsmennetty FOSFORILANNOITTEIKSI.
Lue myös
Lakkiaisperunoiden kanssa menee tiukille – kevään koleus on hidastanut varhaisperunan kasvua