Suomalaiset palauttavat vuosittain 2,2 miljardia pantillista juomapakkausta. Niistä ei saa palautuksessa suuria summia, mutta silti jokainen suomalainen palauttaa keskimäärin noin 400 pakkausta vuodessa.
Palautukseen liittyvät huijaukset ovat tuttuja kaupoille, vaikka niitä tapahtuu Suomessa harvakseltaan. Esimerkiksi tänä keväänä mies oli liimannut pulloihin vääriä tarroja ja syönyt palautuskuitin jäätyään kiinni. Asiasta tiedotti poliisi.
Kaupat ja Suomen Palautuspakkaus Oy Palpa eivät mielellään kerro tehdyistä huijauksista, jotta kukaan ei saisi vinkkejä tekotavoista.
S-ryhmän riskienhallintayksikön päällikkö Mikko Koskinen toteaa, että tyypillisesti koneilta huijataan rahaa niin, että automaatti joko luulee pantittomia pakkauksia pantillisiksi tai että ihminen olisi palauttanut enemmän pakkauksia kuin todellisuudessa on.
Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Juuso Sirénarvioi, että yleisin kikka on kiinnittää viivakoodeja Virosta tuotuihin pantittomiin tölkkeihin, jolloin kone saadaan luulemaan tölkkejä pantillisiksi.
Jatkuva kissa ja hiiri -leikki
Huijarit ovat pakottaneet kaupat kissa ja hiiri -leikkiin, jossa tekniikkaa kehitetään jatkuvasti paremmaksi. Huijarit taas joutuvat keksimään uusia keinoja järjestelmän sumuttamiseen.
– Tekniikka estää tiedostetut vilpit. Jos huomataan jokin uusi tapa, insinöörit suunnittelevat mekanismin, ettei niin pysty enää tekemään, kertoo K-Citymarket Tammiston kauppias Kimmo Sivonen.
Esimerkiksi ennen automaatteja huijattiin sitomalla pulloon siima, jolloin yhtä pulloa pystyi palauttamaan automaattiin monta kertaa. Nykyään koneet huomaavat tällaisen liikkeen. Pulloja ei voi onkia koneesta takaisin kädelläkään.
Samalla kun automaatti lukee pullon viivakoodin, tapahtuu sekunneissa myös paljon muuta: kone skannaa pullon muodon ja vertaa sitä tietoihin siitä, minkälainen palautettavan pullon kuuluu olla.
Automaattien etu on volyymi. Ihmisten olisi mahdotonta tarkastaa vuosittain miljardien pullojen ja tölkkien tietoja. Kuitenkin myös ihmisellä on roolinsa huijausten paljastamisessa.
Lahdessa vääriä viivakoodeja liimannut jäi kiinni, kun pullonpalautushuoneessa ollut työntekijä huomasi asian, muistelee Sivonen.
S-ryhmän riskienhallintayksikön päällikön Mikko Koskisen mukaan usein myös asiakkaat tulevat kertomaan henkilökunnalle, jos palautusautomaattien luona tapahtuu jotain hämärää.
Petoksesta vaivan palkaksi muutamia kymppejä
Tyypillisesti palautusautomaatteihin liittyvissä petoksissa on kyse muutamista kympeistä. Vääriä tarroja täytyisi liimata tuhansiin tölkkeihin, jotta niistä saisi edes satasia.
Rikosylikonstaapeli Sirén uskoo, että tällaisia petoksia tekevät yleisimmin joko syrjäytyneet tai alle 18-vuotiaat. Syrjäytyneelle pieni saalis voi riittää vaikka ruokaan tai juomiin. Joskus taas nuoret kokeilevat onneaan petkutuksessa. Usein he jäävät jo ensimmäisellä kerralla kiinni, ja heille jää kokeiluista merkintä poliisin rekistereihin.
Joskus petosten takana on ollut myös ulkomaalaisia toimijoita, kertoo riskienhallintayksikön päällikkö Koskinen. Korona-aika on kuitenkin vähentänyt tällaista toimintaa.
Osa palautuspetoksista voi jäädä huomaamatta isojen palautusmäärien vuoksi. Koskinen painottaa, että kaupat ilmoittavat kuitenkin kaikki tapaukset aina poliisille, vaikka huijattu raha olisikin pieni.
– On tärkeää, että olemme hereillä. Tämä voi olla joillakin ensimmäisiä askeleita rikoksen polulla. Näin voimme ehkä katkaista alkavia rikoskierteitä.
Uutista varten on haastateltu myös Palpan johtajaa Tommi Vihavaista.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 1.6.2022 kello 23.00:een asti.