Johanna ja Mika Pekkasen pihapiiri Ilmajoen Tuomikylässä antaa mehevän lupauksen kesän aikana kypsyvistä herkuista. Yhdellä kulmalla kukkivat hedelmäpuut, toisella rehevät marjapensaat.
Kasvimaalla pintaan puskevat jo ensimmäiset salaatinlehdet, suorissa riveissä kesää odottavat peruna- ja mansikkapenkit. Kasvihuoneen täyttäminen on sekin aluillaan.
Ei tule aika pitkäksi?
– Kun töistä tulee, niin ei ehdi televisiota katsomaan. Kesä kuluu pihalla, nauraa Johanna Pekkanen.
Johannan nykyinen työ ei liity viljelyksiin, mutta maatilalla kasvaneena ruoka ja sen tuottaminen on ollut Johannalle aina tärkeää. Tärkein motiivi on tietoisuus siitä, miten ruoka on tuotettu. Ja tietysti tuoreus.
– Kyllähän esimerkiksi perunat ovat ihan erilaisia suoraan omasta maasta otettuina, kuin kaupan hyllyltä.
Kursseille on tunkua
Kotiviljely kiinnostaa nyt myös niitä, joilla ei ole asiasta aiempaa kokemusta.
Kansalaisopistoista kysellään kotiviljelyyn liittyviä kursseja ja kauppapuutarhoilta kerrotaan, että hyötykasvit tekevät kauppansa.
Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten erityisasiantuntija Asta Asunmaa kertoo, että tämä näkyy heilläkin tiedonjanona, ruoka on monia kiinnostava puheenaihe.
– Lähiruoan suosio on kasvanut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana. Nyt ihmiset miettivät näitä asioita muutenkin syvällisemmin, arvelee Asta Asunmaa.
Ruoan alkuperä on kuluttajalle yhä merkityksellisempi. Lisäksi epävarma yhteiskunnallinen tilanne sotineen ja pandemioineen saa monet varautumaan yllättäviin tilanteisiin.
Uudet säilytysratkaisut houkuttavat nekin osaltaan viljelyyn.
– Jossain vaiheessa tuli helpoksi valmiin kasviksen tai juureksen ostaminen ja säilytystilat pienenivät. Nyt taas rakennetaan kylmiöitä, maakellareita ja jopa jonkinlaisia kuoppia, kertoo Asta Asunmaa.
Voiko itse tekemällä säästää euroja?
Ruoan hinta nousee vauhdilla ja on helppo ajatella, että kotiviljelyllä voisi myös säästää euroja.
– Kun itse viljelet ja kasvatat ruokaa, niin sillä hetkellä kun käytät sitä, se ei maksa mitään. Mutta jokainen joka sitä tekee, tietää ettei se ilmaista ole, toteaa Asta Asunmaa.
Taimet ja siemenet maksavat, samoin vesi ja sähkö, puhumattakaan lukuisista työtunneista, jotka kannattaa lukea suosiolla hyötyliikuntaan.
– Parempi ettei ei lähde laskemaan, tulee vaan paha mieli. En usko että säästää jos kaiken laskee tarkalleen, sanoo Johanna Pekkanen.
– Harvoin sitä harrastustoiminnalla voittoa tuotetaan.
Pekkasen perheessä hyödynnetään kattavasti myös metsän antimia. Talteen tulevat marjat, sienet ja villiyrtit.
Lisäksi Johannan ja Mikan metsästysharrastus pitää huolen siitä, että kaupan lihatiskillä piipahdetaan harvakseltaan. Osansa saalista saa myös monipäinen suomenpystykorvakatras.
– Varmasti 70 prosenttisesti syömme riistalihaa, vaihtelun vuoksi joskus haetaan possua ja kanaa.
Säästöä tästäkään tuskin kaikkine kuluineen koituu, arvo mitataan euron sijaan muilla tavoin.
– En lähtisi laskemaan kilohintaa, tuumii Mika Pekkanen.
Tietoisuus näkyy kauppalaskussa
Välillisesti se, että ruokaa ajatellaan ja siitä puhutaan, vaikuttaa ruokalaskuun positiivisesti, uskoo Asta Asunmaa.
– Ehkä jo se, että ihmiset ajattelevat mitä syövät ja tekevät ruokalistasuunnittelua, vähentää kauppakuluja.
Omalta maalta tulee todennäköisemmin haettua sen verran mitä kuluu ja hävikkiä tulee vähemmän. On laskettu, että joka 20. ruokakassin sisältö menee käytännössä roskikseen, sanoo Asta Asunmaa.
– Noin 100-120 euroa vuodessa per henkilö menee vuosittain roskakoriin, noin 23 kiloa. Se on aika paljon.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 4. kesäkuuta kello 23 asti.