Keskipohjalaisen Kokkolassa asuvan Toivo Kiiskilän ompeluharrastus alkoi pari vuotta sitten housuista, joita hän muokkasi paremmiksi. Siitä innostus jatkui valmiiden kirpparivaatteiden muokkaukseen: paitojen lyhentämiseen ja merkkien ompeluun.
– Ompelemisessa saa haastaa itseään, se on hyvää ajankäyttöä ja siitä on paljon hyötyä.
Isokin haaste on mahdollisuus
Kiiskilä on opetellut itse kaiken, muun muassa valmiista vaatteista kaavojen piirtämisen. Ostokaavoja hän ei käytä.
– Kantapään kautta olen opetellut kaiken. Kaikki pitää selvittää itse.
Toivo Kiiskilää tällainen oppimistapa ei kuitenkaan harmita, vaan hän pitää sitä hyvänä.
Virheistään oppii, ja itseään saa haastaa. Vanhemmat eivät harrasta ompelemista, mutta isoäidillä on taito hyppysissään. Siskokin on innokas käsitöiden tekijä.
Kiiskilän käsissä on syntynyt jo huppareita, farkkuja, lökäreitä, laukkuja, toppeja ja pusakka. Hän haluaisi tehdä itselleen puvun, mutta samankokoinen sovitusmalli pitäisi ensin löytyä. Vaatteita on syntynyt myös muille: kavereille, opettajalle ja siskolle.
Unelmille on tilaa
– Kyllä minä olen aina tiennyt, että tulen tekemään isona jotain vähän luovempaa työtä ja tällä hetkellä uskon, että tämä ala olisi minulle tosi hyvä.
Tämän hetken haaveena Toivolla on lukion jälkeen vaatetusalan opinnot ja oman vaatebrändin kehittäminen. Miksi ala sitten sopisi hänelle?
– Olen aika sinnikäs, en lannistu pikkuvirheistä. Minä kyllä jaksan yrittää.