”Se kaikki alkaa siitä, että näen vedessä koppakuoriaisen. Niin moni kulkee ohi. Mä pysähdyn siihen ja tarjoan heinän avuksi päästä pois”, kirjoittaa julkisessa FB-päivityksessään eläinsuojelija Tytti Meier. Toimin itse täsmälleen samoin. En voi olla auttamatta pulassa olevaa eläintä, vaikka se olisi kuinka pieni.
Aikanaan eläinoikeustutkimuksiani irvailtiin kyselemällä, saako hyttysen tappaa. Kysymys on oikeastaan hyvin merkityksellinen.
Jos tietoisuus rinnastuu kykyyn käsitellä informaatiota, hyönteiset ovat tietoisuudella varustettuja olentoja.
Suomessa ei ole malariaa, joten hyttynen on vain ärsyttävä inisijä, joka liiskataan hengiltä sen kummemmin syyllisyyttä tuntematta. Itse en tapa hyttystäkään, koska ajattelen, että se on osa luomakuntaa ja sillä on sielu.
Hyönteiset kuuluvat eläinkuntaan yhtä lailla kuin ihmisetkin. Niillä on tuntoaisti ja hermojärjestelmä, jolla nykytietämyksen mukaan on vastaavuuksia nisäkkäiden aivoihin. Ne kokevat nälkää ja kipua. Niillä on subjektiivisia kokemuksia. Jos tietoisuus rinnastuu kykyyn käsitellä informaatiota, hyönteiset ovat tietoisuudella varustettuja olentoja.
Hyttysellä on omanlaisensa tajunta. Ihmisinä emme voi tarkasti tietää, millaista on elää hyttysen elämää. Tiedämme kuitenkin, ettei koko ratkaise tiedon määrää.
Mehiläistanssi on hyvin tunnettu ilmiö, jolla välitetään tietoa muille mehiläisille. Mehiläiset kykenevät viestimään kukkakedon sijainnin ja etäisyyden toisilleen. Mitä kaikkea muuta hyönteiset kertovat toisilleen?
Akuutin hermokuoleman aiheuttaminen hyönteismyrkyillä toiselle tuntoiselle olennolle on mielestäni väärin.
Hyönteiset ovat eläviä olentoja, joita koskee elämän kunnioittamisen etiikka. Jokainen elollinen tahtoo elää ja pyrkii kohti omaa hyvää elämäänsä.
Ihmisinä vastuullamme on tiedostaa, miten kohtelemme niitä ja pohtia, onko se oikein tai väärin, hyvää tai pahaa. Esimerkiksi akuutin hermokuoleman aiheuttaminen hyönteismyrkyillä toiselle tuntoiselle olennolle on mielestäni väärin.
Hyönteiset ovat eläneet maapallolla jo kauan ennen ihmiselämän syntyä, satoja miljoonia vuosia. Ja todennäköisesti tulevat elämään kauan meidän jälkeemme. Hyönteiset ylläpitävät kaikkea elämää maapallolla. Ilman niitä vilja ei kasva, linnut eivät laula.
Maailmassa hyönteisiä on yli miljoona eri lajia ja Suomessakin yli 20 000 lajia. Hyttyset kuuluvat kaksisiipisten heimoon ja Suomessa lajeja on nelisenkymmentä. Etelässä asustaa lehtohyttysiä, pohjoisessa jänkähyttysiä ja kaupunkikodeissa tietenkin pieniä kaupunkihyttysiä.
Lukuisia hyönteislajeja on kuolemassa sukupuuttoon. Uhattuina ovat muun muassa perhoset, pistiäiset, lantakuoriaiset ja sudenkorennot. Hyönteiskadon suurin syy on maataloudessa käytettävät hyönteismyrkyt. Ne tappavat kaikki hyönteiset laajoilta alueilta. Ihmiskunnalla on kiire luopua kemiallisesta torjunnasta ja siirtyä luomumaatalouteen – onneksi Suomi on siinä edelläkävijämaa.
Nurmikko on luonnonsuojelijan kirosana, sen sijaan tarvitsemme kukkaketoja, niittyjä ja pientareita.
Tietoisuus hyönteisten mittaamattomasta arvosta ja merkityksestä on lisääntynyt ja voimme edistää hyönteisten elämää monin tavoin.
Nurmikko on luonnonsuojelijan kirosana, sen sijaan tarvitsemme kukkaketoja, niittyjä ja pientareita. Omakotitaloissa voidaan huokaista helpotuksesta. Pihan jatkuva trimmaaminen on turhaa ja haitallista. Maahan maatuvat lehdet ja voikukat ovatkin hyödyksi.
Hyttysetkin toimivat kasvien pölyttäjinä. Linnut, lepakot ja sammakot käyttävät ravinnokseen hyttysiä. Hyttysten munia syövät kalat ja monet muut vesistöjen eläjät. Hyttyset lisääntyvät veteen eli voimme edistää niiden elinmahdollisuuksia lammikoilla ja vesialtailla.
Kimalaiset ja mehiläiset hyötyvät hyönteishotelleista ja mesibaareista. Hyönteishotellit ovat ihmisen rakentamia yöpymis- ja talvehtimispaikkoja ja mesibaariksi käyvät kukat kuten paju tai ihmisen tekemä mehucocktail.
Myös se ärsyttävä inisijä kuuluu luontoon ja sillä on tärkeä tehtävänsä maapallolla. Ollaan kiitollisia näistä pienistä maailmankansalaisista, jotka omalta osaltaan ylläpitävät kaikkea elämää maapallolla. Hyttyset ansaitsevat arvonsa yhtä lailla kuin mehiläiset, kimalaiset ja muut pörriäiset.
Leena Vilkka
Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti ja Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja
Kolumnista voi keskustella 19.7. klo 23.00 saakka.