Suurin keskustelu väärennetystä hunajasta on toistaiseksi käyty Yhdysvalloissa, mutta valvontaa on tiukennettu myös EU:ssa ja Suomessa.
Yleisesti tarkasteltuna elintarvikkeisiin liittyvät väärennökset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntyneet, osasyynä tähän on ollut myös niihin kohdistunut julkisuus ja huomio, jonka vuoden 2013 laaja hevosenlihaskandaali aiheutti.
Ruokaväärennöksiin liittyvät rikokset ovat monimutkaisia ja niitä voi asiantuntijoiden mukaan verrata taloudelliselta merkitykseltään huumerikollisuuteen, tosin huumerikollisuutta on seurattu tarkemmin.
Ruoka-aineista hunaja on Yhdysvaltalaisen Insider -sivuston mukaan tätä nykyä kolmanneksi eniten väärennetty ruoka-aine. Viime vuonna yhdysvaltalaiset hunajantuottajat nostivat asiasta oikeusprosessin, josta on uutisoinut esimerkiksi brittimedia the Guardian.
Yhdysvaltalaiset hunajantuottajat ovat huolissaan erityisesti Aasian suunnasta Yhdysvaltoihin tuodusta väärennetystä hunajasta, joka ajaa kotimaisia tuottajia vaikeuksiin.
Myös Suomessa väärennettyjen tuotteiden yleistyminen huolettaa hunajantuottajia. Tosin toistaiseksi Suomessa on saatu olla asian suhteen rauhallisessa tilanteessa.
– No joo kyllähän ne väärennökset on iso juttu, jos puhutaan maailman mittakaavassa. Mutta Suomessa ollaan vielä toistaiseksi varsin hyvässä tilanteessa: täällä on todella laadukkaita tuotteita ja pelkästään hunajaa siellä purkissa.
Näin toteaa mehiläistarhaaja Anssi Hiekkala. Hänet palkittiin viime vuonna Äänekosken Kivetyn korvessa tuotetusta metsähunajasta.
Hiekkala korostaa kuitenkin myös asiakkaan tietoisuutta ja käytännön mahdollisuuksia toimia riskin pienentämisessä:
– Siihen voi asiakas vaikuttaa: ostaa vain lähellä tuotettua hunajaa alueen tarhaajalta, niin tietää mitä saa.
Esimerkiksi hunajapurkin kyljestä löytyvä teksti: "made in EU" ei Hiekkalaa juuri vakuuta.
– Justiinsa EU:n tasolla se on ongelmallista, jos purkin kyljessä lukee, että tuotettu EU:n alueella, niin kuluttaja ei valitettavasti voi olla varma.
Rikosten tunnistaminen keskeistä
Erityisen pulmallisia kaikki elintarvikepetokset ja myös hunajaväärennökset ovat juuri laatuun, puhtauteen ja säädösten noudattamiseen pyrkivien tuottajien osalta.
Varsinkin jos se oma vaivalla tuotettu tuote on kysyttyä markkinoilla. Juuri tässä mielessä suomalaiset tuottajat ovat vaaravyöhykkeellä:
– Kyllähän suomalainen horsmahunajakin on maailmalla tunnettu tällaisena "hunajien shampanjana", että siinä on kyllä sellainen sinällään positiivinen tilanne, Hiekkala sanoo.
Suomessa ruokaväärennöksiin ja niihin liittyvään talousrikollisuuteen on viime vuosina tartuttu aikaisempaa tiukemmin. Poliisi, Ruokavirasto ja Tulli ovat tiivistäneet yhteistyötään.
Tullin valvontaosaston johtaja Sami Rakshit toteaa, että vielä toistaiseksi Suomi on säästynyt suurilta hunajaväärennösten tuontiyrityksiltä.
Hän kuitenkin arvioi, että maailmalta jo tutuksi tullut ilmiö on ennemmin tai myöhemmin tulossa myös Suomeen: Näin on käynyt yleisesti elintarvikeväärennösten osalta.
– EU-alueella elintarvikeväärennökset ovat suhteellisen tuore ja tunnistamaton ilmiö, mutta siinä puhutaan kuitenkin miljardiluokan bisneksestä.
Rakshit arvioi, että Suomeenkin saapuvat tapaukset ovat samankaltaisia, joita on jo EU:n alueella ollut. Eli hunajaan lisätään sokeria tai jotain muuta makeutta lisäävää ainetta ja näin lasketaan alas tuotteen tuotantokustannuksia.
Sisämarkkinoilla eli Suomen ja EU:n markkina-alueella elintarvikerikollisuutta seuraa Tullin, poliisin ja muiden viranomaisten kanssa yhteistyössä myös Ruokavirasto. Siellä hunajatuotteisiin liittyviin tapauksiin on jo törmätty.
– Hunajaankin liittyviä rikosepäilyjä meillä on tällä hetkellä. Tässä on sellainen tilanne, että meillä viranomaisillakin se kyky tunnistaa rikoksia on parantunut ja kun se pikkuhiljaa paranee, myös näitä epäilyjä erilaisten elintarvikkeiden osalta tulee lisää, arvioi Ruokaviraston johtava lakimies Hanna Brotherus.
Brotherus korostaa sitä, että aikaisempaa laajempi viranomaisyhteistyön ja osaamisen tiivistäminen on rajat ylittävän elintarvikerikollisuuden osalta ollut erittäin tärkeää.
– Meillä on nyt tässä laajassa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmassa ensimmäistä kertaa myös Ruokavirasto mukana. Paljon on jo saatu tämän puolentoista vuoden aikana aikaan.
Sami Rakshit toteaa, että Tullin näkökulmasta erityisesti etukäteen tehtävä selvitystyö on avainasemassa elintarvikerikosten tunnistamisessa.
Tulli seuraa tarkoin erilaisten tuotteiden logistiikkaketjuja ja kaupan rakennetta. Niissä ilmenevät poikkeavuudet herättävät viranomaiset.
– Kiinnitetään huomiota siihen, mitkä on tyypillisiä maita, joista tuodaan jotain tiettyä elintarviketta. Tunnistetaan poikkeamat, jos esimerkiksi tuodaan paljon Virossa kasvatettuja appelsiineja, siihen kiinnitetään huomiota. Sama koskee tietysti kaikkia elintarvikkeita.
Yksi ongelma elintarvikkeisiin liittyvässä kansaivälisessä rikollisuudessa on se, että siitä seuraa suhteellisen lieviä rangaistuksia. Tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi järjestäytynyt rikollisuus on siirtynyt huumekaupasta elintarvikeväärennöksiin.
– Se on totta, että taloudelliset hyödyt esimerkiksi elintarvikepetoksissa ovat erittäin merkittäviä eli verrattavissa huumekauppaan. Rangaistukset eivät kuitenkaan ole samassa suhteessa. Mutta uskon, että tässäkin niin rangaistuksissa kuin valvonnassakin mennään raskaampaan suuntaan, jos ja kun ongelma havaitaan, Rakshit sanoo.
Samaa mieltä on myös Ruokaviraston johtava lakimies Hanna Brotherus.
– Se oli meille ennen sellainen sokeakin piste. Seurattiin elintarvikkeiden turvallisuutta, ei niinkään sitä hyötyykö joku siitä väärin tekemisestä taloudellisesti. Se on juuri se mihin havahduttiin, mihin on viime vuodet keskitytty. Siinä on menty sekä Suomessa että EU:ssa todella isoja askelia eteenpäin.
Voit halutessasi keskustella aiheesta 28.6. kello 23.00 saakka.