Kun vaatimattomista oloista lähtöisin olevasta Sanna Marinista (sd.) tuli Suomen nuorin pääministeri, häntä pidettiin maailmalla esimerkkinä hyvinvointivaltion voimasta.
Kolumbian sunnuntaina valittu varapresidentti Francia Márquez on esimerkki siitä, miten "sannamarinit" voi tehdä myös katolisessa, rasistisessa ja yhdessä Latinalaisen Amerikan epätasa-arvoisimmista maista.
Todennäköistä se ei kuitenkaan ole. Etenkään, jos on musta nainen.
Kolumbiassa luokkanousu kestää nimittäin keskimäärin 11 sukupolvea, yli 300 vuotta.
Márquez, 40-vuotias afrokolumbialainen yksinhuoltaja, feministi ja ympäristöaktivisti onnistui nousemaan politiikan huipulle maassa, jossa sukunimellä, suhteilla ja ihonvärillä on väliä.
Presidentiksi valittiin valkoinen mies, veteraanipoliitiikko ja toista kertaa ehdolla ollut entinen sissi Gustavo Petro.
Kampanjan kasvot kuuluivat kuitenkin Márquezille.
Kuka on Francia Márquez ja mikä merkitys Kolumbian vaaleilla on Latinalaiselle Amerikalle?
"Mennään kohti rauhaa, ilman pelkoa, ilon kautta"
Márquez kannusti uurnille sekä vähemmistöt ja luokkayhteiskunnan syrjimät että uusliberaaliin politiikkaan kyllästyneet ja vihreitä arvoja kannattavat kaupunkilaiset.
– Ensimmäistä kertaa 214 vuoteen meillä on hallitus, joka edustaa niitä, joiden käsissä on känsiä, näkymättömiä, joilla ei ole ollut ääntä, julisti Márquez puheessaan Gustavo Petron voiton varmistuttua.
Kansan oli helppo uskoa Márquezia, 11-lapsisen perheen tytärtä, joka on kotoisin Lounais-Kolumbiassa sijaitsevasta Caucasta.
Se tunnetaan paitsi salsatanssista, myös Kolumbian väkivaltaisimpina alueena. Monet ovat paenneet sieltä muualle.
Kolumbiassa on eniten maan sisäisiä pakolaisia maailmassa. Myös Yhdysvaltoihin suuntautuva siirtolaisuus on lisääntynyt.
Pandemia kiihdytti sen juurisyitä, väkivaltaa ja köyhyyttä entisestään.
Yli viisi vuosikymmentä kestänyt aseellinen konflikti vasemmistolaisten Farc-sissien ja hallituksen joukkojen välillä päättyi maassa vuonna 2016 allekirjoitettuun rauhansopimukseen.
Rauhaa sopimus ei kuitenkaan tuonut.
Farcin raunioille on syntynyt sopimuksesta irtautuneita aseellisia ryhmiä ja 1970-luvulla alkanut huumeiden vastainen sota on sekin epäonnistunut.
– Mennään kohti rauhaa, ilman pelkoa, ilon kautta , Márquez jatkoi puhettaan ja tiesi jälleen, mistä puhuI.
Hänetkin on yritetty hiljentää tappouhkauksilla siinä onnistumatta. Kampanjansa aikana hän kiersi alueilla, joihin muut ehdokkaat eivät uskaltaneet mennä.
Petron ja Márquezin resepti rauhaan on neuvotella sissien kanssa, parantaa maaseudun väestön elinoloja ja panostaa sosiaaliohjelmiin eli lunastaa rauhansopimuksen lupaukset.
Loppu kaivosteollisuudelle ja sademetsän tuhoamiselle
Jo lapsena Márquez etsi kultaa luonnonvaroiltaan rikkaan Caucan joista.
Ne kiinnostivat myös monikansallisia kaivosyrityksiä ja Márquezin lapsuudenmaisemista tuli ympäristöä tuhoavien kaivosten keskittymä.
Aluetta asuttaneet afrokolumbialaiset ja alkuperäiskansat ajettiin pois bisnesten tieltä.
Poliitikkoja ei paikallisten ahdinko kiinnostanut ja Márquezkin joutui pakenemaan.
Hänestä tuli aktivisti, joka aloitti taistelun suuria kaivosyhtiöitä vastaan. Se vei Márquezin opiskelemaan lakia ja neljä vuotta sitten hänelle myönnettiin ympäristön Nobelina tunnettu Goldman Environmental Prize.
Latinalaisessa Amerikassa huoli ympäristöstä kuuluu poliitikkojen puheissa perinteisesti vähemmän kuin Euroopassa.
Márquezin ja Petron kampanja oli poikkeus.
Heidän tarkoituksenaan on rajoittaa kaivosyhtiöiden toimintaa ja keskustella Yhdysvaltojen kanssa ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Kansainvälinen kiinnostus luonnonvaroiltaan rikkaaseen Kolumbiaan on lisääntynyt entisestään Ukrainan sodan myötä.
Amazonian sademetsää tuhotaan maassa noin 170 000 hehtaarin vuosivauhdilla.
Samalla Kolumbiasta on tullut maailman vaarallisin maa ympäristöaktivisteille.
"Minun piti kestää nöyryytystä, olin kuin orja"
Francia Márquez on antanut antanut äänen myös koko Latinalaisen Amerikan mustalle väestölle.
Márquez sai esikoisensa 16-vuotiaana ja hänestä tuli yksinhuoltaja. Hän on kertonut, miten päätyi kotiapulaiseksi elättääkseen lapsensa.
– Minun piti kestää nöyryytystä, olin kuin orja, hän kirjoitti Twitterissä
.
Mustien oikeuksien ympärille ei Latinalaisessa Amerikassa ole syntynyt samanlaista kansanliikettä kuin Yhdysvalloissa, vaikka kolonialistiset rakenteet ja rasismi kukoistavat edelleen.
Koko kampanjansa ajan Márquez on saanut kuulla rasistisia solvauksia. Ne eivät ole kuitenkaan pysäyttäneet häntä.
Hän on myös feministien ikoni, joka on ojentanut aluksi varautuneesti abortin sallimiseen suhtautunutta presidentti Petroa
Márquezin valinta on herättänyt toivoa siitä, että muutos on mahdollinen myös muualla Latinalaisessa Amerikassa.
Voit keskustella aiheesta 22.6. kello 23:een saakka.
Lue lisää:
Vasemmistolainen Petro on Kolumbian seuraava presidentti – Hernandez tunnusti tappionsa