Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kaiken muun ohella vaikuttanut merkittävästi myös suomalaiseen katukuvaan. Kevään mittaan Neuvostoliittoon yhdistettäviä patsaita ja muistomerkkejä on alettu poistaa julkisilta paikoilta.
Esimerkiksi Turun kaupunki päätti huhtikuussa poistaa Leninin patsaan kaupungin ydinkeskustasta. Kotkan kaupunginvaltuusto päätti puolestaan siirtää Lenin-patsaan museoon.
Tampereen yliopiston sosiologian professorin Pertti Alasuutarin mukaan patsaat ja muistomerkit sisältävät erilaisia merkityksiä eri ihmisille. Käsitykset myös muuttuvat ajan kanssa.
– Patsaat ja muiden tunnettujen asioiden nimet kantavat isoa symbolista merkitystä. Niitä voidaan haluta hävittää, tai niiden nimeä vaihtaa, mikäli alkuperäinen yhteys esimerkiksi tiettyä henkilöä esittävään patsaaseen tai suhde patsaan lahjoittaneeseen maahan muuttuu.
"Leninin patsas on aina Leninin patsas"
Tampereen Kiovanpuistossa sijaitseva Anneli Sipiläisen vuonna 1981 suunnittelema Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteita korostava patsas on kevään aikana saanut uusia merkityksiä, kun sen juurelle on viety kynttilöitä ja kukkia sodassa menehtyneiden ukrainalaisten muistoksi.
Alasuutari korostaa, että fyysinen patsas on osa jotain suurempaa ihmisten mielissä.
– Monet patsaat ja muistomerkit liittyvät usein rituaaleihin, joiden yhteydessä niitä kunnioitetaan. Se tekee niistä symbolisesti vielä merkittävämpiä, koska rituaalit tuottavat pyhyyden kokemusta ja sen juhlimista, professori kuvailee.
Tampereen Hämeenpuistossa sijaitseva Vapaudenpatsas on hyvä esimerkki muistomerkistä, jonka tulkinnat riippuvat pitkälti tulkitsijasta. Sisällissodan valkoisen osapuolen pystyttämä ja Tove Janssonin isän Viktor Janssonin veistämä patsas on historiallisesti koettu etenkin vasemmistossa loukkaavaksi.
Oulun yliopiston dosentti, historiantutkija ja tietokirjailija Jussi Jalonen arvioi, ettei patsas enää herätä kaupunkilaisissa kovinkaan vahvoja tunteita. Jalosen mukaan suhtautuminen Neuvostoliitto-teemaisiin patsaisiin riippuu pitkälti siitä, mitä patsaat esittävät: näköispatsas on aina näköispatsas.
Tampereen Kiovanpuistossa sijaitseva ystävyyskaupunkiveistos on puolestaan vertauskuvallinen.
– Se on patsas, jolle on helppo antaa uusi merkitys. Siinä ei ole laisinkaan neuvosto-estetiikkaa, eli se on helppo ottaa uudelleen käyttöön sitä mukaa, kun suhdanteet muuttuvat. Leninin patsas on aina Leninin patsas, se ei ole vertauskuvallinen, Jalonen summaa.
Suomalaisten suhde omaan historiaansa
Myös Helsingissä Neuvostoliittoon tai Venäjään viittaavat nimet tai muistomerkit ovat säännöllisesti tapetilla.
Moskovan kaupungilta saatu Maailmanrauha-patsas väistyy Kruunusiltojen rakennustyömaan tieltä, mutta tämänhetkisten suunnitelmien mukaan patsas tullaan urakan valmistuttua palauttamaan.
Patsas on Helsingin taidemuseo HAMin julkisen taiteen päällikkö Taru Tappolan mukaan kokenut samanlaisen ilmiön, kuin Tampereen Kiovanpuiston ystävyyskaupunkiveistos.
– Siitä on tullut tällainen Ukraina-protestien paikka. Jos teoksella ei ole selkeää yksiselitteistä merkitystä, niin tulkinnat sekoittuvat yhä uudelleen ja uudelleen.
Kyseessä on esimerkki vertauskuvallisesta teoksesta, jonka tulkinnat muuttuvat ajan kanssa. Tappola kuitenkin myöntää, ettei rajanveto ole aina helppoa ja tapauskohtaista harkintaa tarvitaan.
– Patsas ei suoraan ole verrattavissa neuvosto-ideologiaan, vaikkakin se voidaan sellaiseksi helposti tulkita. Tulkintahorisontti on kuitenkin näissä kysymyksissä lavea, esimerkiksi Hitlerin puisto tai Stalinin patsas vaatisivat vakavaa harkintaa.
Historiantutkija Jussi Jalosen mukaan keskustelu patsaiden poistosta kertoo eniten suomalaisten suhteesta omaan historiaansa.
– Suomessa on haluttu on riisua viimeisetkin asiat, jotka tavalla tai toisella muistuttavat suomettuneisuudesta. Tällaiset keskustelut kertovat enemmän menneisyydestä kuin nykyisyydestä. Siinä tehdään tiliä enemmän sen oman historian kanssa, eikä niinkään nykypäivän tai nykytilanteen.
Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella aiheesta 23.6. klo 23 asti.