Münchenin EM-viikko nähdään Ylen kanavilla 11.–21.8. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.
Kun Janne Holménin urakka Münchenin vuoden 2002 EM-kisojen maratonilla oli vasta aluillaan, Suomen Urheiluliitto piti jo kisojen päätöstilaisuutta. Liiton puheenjohtaja, edesmennyt Ilkka Kanerva jakoi kehuja menestyjille, mutta kehujen jälkeen kysyi, mistä Suomeen saataisiin jälleen kestävyysjuoksijoita.
Yleisön joukosta kiiri huuto, joka kertoi Janne Holménin johtavan maratonia 20 kilometrin kohdalla. Kanerva ei tästä hätkähtänyt, vaan lupasi prinsessan ja puoli valtakuntaa menestyvälle suomalaiselle kestävyysjuoksijalle.
Runsas tunti myöhemmin Janne Holmén saapui Münchenin olympiastadionin maratonportista ja juoksi ylivoimaiseen Euroopan mestaruuteen. Kuullessaan Kanervan lupauksen Holmén totesi, että hänellä oli jo prinsessa, mutta puoli valtakuntaa kyllä kelpaisi.
– Vaikka hän (Kanerva) oli korkea poliitikko, hänellä ei ollut mahdollisuuksia antaa puolta valtakuntaa, Holmén toteaa 20 vuotta myöhemmin.
– Hän ei varmastikaan uskonut sen tapahtuvan niin nopeasti.
Katso parhaita paloja vuoden 2002 mestaruusjuoksusta Holménin tuoreilla kommenteilla alla olevalta videolta. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Holménin strategia piti
Ahvenanmaalta kotoisin oleva Holmén on asunut Uppsalassa, Ruotsissa jo 25 vuotta. Paikallisessa yliopistossa opettajana ja historiantutkijana työskentelevä Holmén, 44, seuraa yhä kestävyysurheilua, etenkin maratonkilpailuja, ja on toiminut välillä valmentajanakin.
Tällä hetkellä Euroopassa on hänen mielestään muutamia todella hyviä maratonjuoksijoita, mutta kahden arvokisan vuosi saattaa syödä tuloksia.
– Ei ole mahdollista juosta ihan täysiä molemmissa, jos on vain vajaa kuukausi niiden välillä. On pakko priorisoida. Tai ehkä he toivovat, että tulee taktinen juoksu, juostaan vähän löysemmin ja kovempaa vasta lopussa. Se on mielestäni aika huono strategia, Holmén sanoi.
Juuri tuollaiseen strategiaan moni juoksija sortui Münchenissä vuonna 2002. Holmén uskoo, että moni kova eurooppalainen juoksija ajatteli pystyvänsä juoksemaan EM-kisojen jälkeen isoista palkintorahoista New Yorkin tai Berliinin maratonilla myöhemmin syksyllä. He erehtyivät luulemaan Holménin karkumatkaa taktiikaksi ja suomalaisen hyytyvän lopussa.
– Minulle München oli melkein koko kauden ainoa kisa. Juoksin MM-puolimaratonin myös keväällä ja lisäksi oli yksi pieni kilpailu Ruotsissa, mutta se oli koko kauden pääkilpailu ja ainoa maratonkilpailu.
Katso Elävän Arkiston video Münchenin vuoden 2002 EM-maratonilta.
"Kuntoni oli parempi kuin paperilla"
Ennen Münchenin EM-maratonia Janne Holmén oli juossut vain yhden kokonaisen maratonin, sillä hän oli keskittynyt ratajuoksuun. Vuotta aiemmin hän oli osallistunut Rotterdamin maratonille ja sijoittunut 21:nneksi ajalla 2.16.24. Kilpailun nuorin osallistuja ei ollut kilpakumppaneidenkaan papereissa ennakkosuosikki.
Holmén odotti kilpailusta kovavauhtista, ja hänen etukäteen laadittu taktiikkansa oli seurata muita ja kiriä viimeiset kilometrit. Hänen harjoituksensa olivat tähdänneet siihen, että hän nostaisi vauhtiaan juoksun lopussa, muutama kilometri ennen maalia.
Münchenin maratonin alkuvauhti olikin erittäin hiljainen, kilometrivauhti oli suunnilleen 3.30. Holmén juoksi noin 3.20:n kilometrivauhtia, ja sekin oli hitaampaa, mitä hän oli suunnitellut.
– Sain pienen johdon jo viiden kilometrin kohdalla. Silloin päätin, että lähden juoksemaan tosissaan. Viiden ja seitsemän kilometrin välillä sain noin minuutin lisää johtoa, koska silloin juoksin noin kolmen minuutin kilometrivauhdilla ja muut jatkoivat 3.30-vauhdilla, Holmén kertasi.
Ainoastaan Norjan Karl Johan Rasmussen pystyi seuraamaan Holménia, mutta hänkin joutui luovuttamaan ennen 35 kilometriä.
– 20 ja 25 kilometrin välillä muut yrittivät juosta minua kiinni, mutta se oli myös minun nopein viiden kilometrin pätkäni, joten se johto vain kasvoi. Silloin muut ehkä huomasivat, että tämä ei ole heidän päivänsä.
Maraton kuuluu niihin matkoihin, joissa todelliset ratkaisut tehdään vasta viimeisillä kilometreillä. Holménkin yritti juosta niin kovaa kuin pystyi, mutta samalla maltillisesti, jotta seinä ei tulisi vastaan. Tämä taktiikka onnistui täydellisesti.
Holmén ylitti maaliviivan aikaan 2.12.14 ja paransi entistä ennätystään yli neljällä minuutilla. Toiseksi tullut Viron Pavel Loskutov sekä kolmanneksi sijoittunut Espanjan Julio Rey hävisivät Holménille yli minuutin ja suomalaisen taakse jäi joukko juoksijoita, jotka olivat olleet paperilla huomattavasti kovempia.
– Siellä oli 40 juoksijaa mukana ja minun ennätykseni oli siellä 20:n kohdilla. Olin sellainen keskinkertainen osallistuja – paperilla ainakin – mutta tiesin, että kuntoni on paljon parempi kuin paperilla.
Katso Janne Holmenin voittohaastattelu Münchenin EM-maratonin jälkeen.
Ruotsissa asuminen etu mediamyllyyn
Janne Holménin Euroopan mestaruus ei yllättänyt vain kilpakumppaneita, vaan myös suurinta osaa suomalaisia. Holmén muistelee, miten ennen kilpailua Suomen kestävyysjuoksun mediakuva oli kymmenen vuoden ajan ollut erittäin negatiivinen. 70- ja 80-luvun huippusaavutukset oli jo unohdettu, eivätkä yksittäiset onnistumiset tätä muuttaneet.
– Kaikki uskoivat, että kestävyysjuoksu menee vain alaspäin ja ehkä se olisi merkki myös sille, että myös yhteiskunta on menossa alaspäin. Nuoret eivät jaksa enää mitään. Minun kultamitalini oli ensimmäinen pitkään aikaan, ja se oli iso uutinen.
EM-kulta mullisti hetkeksi Holménin elämän, sillä aiemmin hän oli saanut harjoitella rauhassa. Mestaruuden jälkeen media soitteli lähes päivittäin. Holmén olisi halunnut vain harjoitella ja tehdä väitöskirjaansa, mutta päätyi ratkaisuun, että antoi suurinpiirtein yhden haastattelun viikossa, maanantaisin, koko syksyn ajan.
– Se oli ehkä pieni etu, että asuin Ruotsissa. Se oli pieni este sille, ettei joka päivä joku ollut koputtamassa ovelle, Holmén hymähti.
– Yleisurheilu on sellainen laji, että se vaatii koko ajan sitä, että joko voittaa tai saa mitalin. Jos on vähän huonompi, niin se ei kiinnosta yhtä paljon. Vuonna 2004 olympiakisojen jälkeen kiinnostusta oli jo vähemmän. Sen jälkeen oli tavallista elämää.
Vaikka Holmén paranteli aikaansa ja juoksi Suomen ennätyksenkin maratonilla vuonna 2007 ja oli MM-kisoissa seitsemäs, ei se riittänyt kiinnostuksen herättämiseen uudelleen.
– Se ei ollut enää yhtä iso yllätys, kun olin jo kerran voittanut.
Münchenin EM-kisalähetyksien yhteydessä esitetään juttusarja, jossa kerrotaan lisää vuoden 2002 suomalaisonnistujien kuulumisia. Juttusarjassa on haastateltu Holménin lisäksi muun muassa Mikaela Ingbergiä, Markus Pöyhöstä ja Olli-Pekka Karjalaista.
Lue myös:
Arttu Vattulainen juoksi maratonilla Suomen parhaan ajan 13 vuoteen