Naisten gynekologisten vaivojen ja työstä poissaolojen tai työkyvyttömyyseläkkeiden yhteyttä on tutkittu toistaiseksi varsin vähän. Oulun yliopiston tutkimuksessa on nyt havaittu yhteys monirakkulaisen munasarjaoireyhtymän eli PCOS:n ja naisten heikenneen työkyvyn välillä.
Monirakkulaoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat liiallinen karvan kasvu miestyypillisillä alueilla, kuten kasvoissa, rintakehässä tai pakaroiden alueella sekä epäsäännöllinen, usein pitkittynyt kuukautiskierto. Ylipaino on tyypillistä.
Oireyhtymän mahdollisuutta pitäisi lähteä selvittämään tunnusmerkkien perusteella, mutta tunnistaminen on edelleen heikkoa, sanoo väitöskirjatutkija, LL, Linda Kujanpää.
– Terveyskeskuskäynneillä oireyhtymä jää lääkäreiltä usein havaitsematta. Ultraäänitutkimuksessa havaittujen monirakkulaisten munasarjojen ohella verikokeissa todetun miessukupuolihormonin suuri määrä kertoo myös suurentuneesta todennäköisyydestä PCOS:lle, hän toteaa.
Naisista jopa 15 prosenttia kärsii PCOS:n aiheuttamista vaivoista
Tutkimusta johtava, professori Terhi Piltonen Oulun yliopistosta kertoo, että siinä missä endometrioosi alkaa olla gynekologisista sairauksista jo kohtalaisesti tunnettu myös perusterveydenhuollossa, PCOS:n osalta tietämys on vielä melko rajallista.
Väestötasoisessa tutkimusotoksessa vuonna 1966 syntyneillä Pohjois-Suomen naisilla kuitenkin jopa 15 prosentilla oli todettu PCOS.
– PCOS aiheuttaa kuitenkin naiselle monenlaisia terveysongelmia. Jo 2000-luvun taitteessa ilmeni, että PCOS:ään liittyy moninkertainen riski sairastua kakkostyypin diabetekseen. Lisäksi siihen kuuluu usein rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, verenpainetautia ja metabolista oireyhtymää.
Myöhemmin on havaittu, että oireyhtymään liittyy suurentunut alttius sairastua psyykkiseen stressiin, esimerkiksi ahdistuneisuuteen tai masennukseen. Osalla potilaista esiintyy myös nivelkipuja eri puolilla kehoa ja kiputiloja kantapäissä.
Piltosen mukaan maailmalta sairaalarekistereistä sekä Pohjois-Suomen syntymäkohortista on pystytty lisäksi osoittamaan PCOS:n suurentunut riski migreeniin, sydänsairauksiin ja astmaan.
Oireyhtymän arvellaan periytyvän yli puolessa tapauksista
Oireyhtymän perinnöllisyyttä tutkitaan yhä, mutta sen arvellaan oleva 50-70 prosentin luokkaa. Myös ympäristömyrkkyjen epäillään olevan yksi laukaiseva tekijä.
– Tyttölapsen syntymäaikana lievä miessukuhormonille altistuminen näyttäisi olevan todennäköisin syy alttiuden syntyyn, mutta laukaisevia tekijöitä on varmasti useita.
Oireyhtymän hoito riippuu Piltosen mukaan pitkälti oireista. Naisista 50-70 prosenttia on ylipainoisia tai lihavia, ja laihduttaminen on heille tavallista hankalampaa, johtuen solujen energia-aineenvaihdunnan poikkeavastatoiminnasta.
– Painonpudotus on yksi hyvä keino helpottaa PCOS:n oireita. Sillä voidaan säännöllistää kuukautiskiertoja sekä parantaa aineenvaihduntaa. Liikakarvan kasvu on hankalahoitoismepi, mutta yleisimmin sitä, samaten kuin epäsäännöllisiä kuukautisia hoidetaan hormonaalisilla valmisteilla, kuten yhdistelmäehkäisypillereitä.
Myös diabeteksenhoitolääkettä metfromiinia on käytetty onnistuneesti PCOS:n oireiden hoitoon.
– Verenpainetta hoidetaan verenpainelääkkeillä ja rasvaongelmaa rasvalääkkeillä. Piltosen mukaan PCOS-naisilla on paljon epäonnistuneita laihdutusyrityksiä, joka todennäköisesti heikentää naisten elämänlaatua.
Lihavuuden "Käypä hoito" –suosituksessa PCOS ja siihen liittyvä lihavuusongelma Piltosen mukaan tiedostetaan, ja se on yksi syy arvioida lihavuusleikkauksen tarpeellisuutta.
– Uusilta pistettäviltä tai suun kautta otettavilta laidutuslääkkeiltä odotetaan aika paljon, mutta niiden hinta ja korvauttavuus eivät tällä hetkellä aseta niitä jokaisen saataville, Piltonen kertoo.
"Naisten työkykyä voidaan tukea osuvilla hoidoilla ja kuntoutusta suunnittelemalla"
Gynekologia on jäänyt kokolailla katveeseen työkyvyn tutkimuksessa, ja toisinpäin työkykyasioista ei ole kovin paljon kirjoitettu gynekologisissa julkaisusarjoissa, huomauttaa tutkimuksessa mukana ollut Työterveyden professori Leena Ala-Mursula Väestöterveyden tutkimusyksiköstä.
– Mekin tuomme tässä vaiheessa esiin oikeastaan vasta näiden asioiden yhteyden ja taustalla olevista mekanismeista tarvitaan jatkotutkimusta, Ala-Mursula painottaa.
– Sairaudet eivät yksin ratkaise työkykyä, pitää ymmärtää myös työtä, ja tukea siinä. Gynekologit eivät toisaalta ole tottuneet työssään arvioimaan sairauspoissaolojen tarvetta, eikä työterveydessä puolestaan hoideta gynekologisia sairauksia, eli osa jää näin näkemättä, Ala-Mursula arvioi.
Naisille tehdyn kyselyn mukaan PCOS:ää sairastavat naiset kokivat työkykynsä yleisesti huonommaksi kuin verrokkinsa. Työkykyä heikentävinä tekijöinä naiset mainitsivat erityisesti sairaudet sekä työhön liittyvät fyysiset vaatimukset.
– Olimme ehkä hiukan yllättyneitä, että kyselyissä vastanneet kertoivat PCOS:n haittaavan fyysistä työntekoa, työterveyslääkärinä tulkkaan sen niin, että liitännäissairaudet, kuten tukirankamurheet tai ylipaino haittaavat työntekoa, ei niinkään se munasarjassa oleva rakkula.
Kahden vuoden seurannassa PCOS:ää sairastaville naisille kertyi keskimäärin kuukauden verran enemmän sairauspoissaoloja ja työttömyyspäiviä kuin verrokeille. Lisäksi heillä havaittiin kaksinkertainen riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle 52 vuoden ikään mennessä.
Ala-Mursula uskoo, että kokonaisvaltaisilla ja osuvilla hoitosuunnitelmilla on paikkansa työkyvyn tukemisessa, ja hyvien kuntoutussuunnitelmien avulla monirakkulaisuudesta kärsivien työuria voitaisiin pidentää.
Tutkimus julkaistiin European Journal of Endocrinology -lehdessä.
Kuuntele Yle Areenasta:
