Sähköhän se on kaikilla mielessä.
Kuluvan vuoden aikana olemme saaneet seurata, miten energiakriisi hiipii pikkuhiljaa luo. Talvi on tulossa ja huoli kasvaa.
Nousevatko hinnat? Pimenevätkö pirtit? Pystynkö käymään suihkussa alle viidessä minuutissa?
Euroopassa pauhaa sota ja ilmastonmuutos jyllää edelleen. Venäjältä ei enää virtaa energiaa.
Onneksi meillä on jotain omaakin. Onneksi meillä on edes käynnistysvaiheessa oleva Olkiluoto 3, huokaa entinen ydinvoiman vastustaja.
Vuonna 2011 Olkiluoto kolmosta rakennettiin, nelosta kaavailtiin ja Fukushimassa suli sydän. Se oli sukupolveni suuri ydinvoimalaonnettomuus, vaikka toki Tšernobylin tapahtumiin vihkiydyimme jo alakoulussa puhuessamme joditableteista.
Fukushiman onnettomuus kiihdytti ydinvoimavastaisuutta. Olin joukon jatkona puhisemassa, että minun lapsilleni ei jätetä ydinjätettä jonnekin peruskallion sisään, eikä eurajokelaisten tai kenenkään muunkaan takapihalle rakenneta yhtään reaktoria lisää.
Päivän puhistuani sytytin illalla kämppäni valot, painoin television päälle, keitin teeveden, lykkäsin popcornipussin mikroon ja tyrkkäsin läppärin lataukseen.
Uraani halkesi, tuotti lamppuus valkeesi, kuten Eppu Normaali lauloi.
Edes luonnonsuojeluväki ei enää vastusta ydinvoimaa niin kuin ennen.
Nyt, kun Olkiluoto 3:a viimein käynnistellään, entinen ydinvoiman vastustaja ei enää irvistele.
Yleinen ilmapiiri on kymmenessä vuodessa muuttunut. Ydinvoima on Energiateollisuuden mukaan tällä hetkellä Suomessa ennätyssuosittua.
Edes luonnonsuojeluväki ei enää vastusta ydinvoimaa niin kuin ennen.
Vihreiden entinen puheenjohtaja myönsi, että kritiikki oli ylimitoitettua. Greenpeace myönsi, ettei Itsekkyyden muistomerkin kaltaista häpeäpaalua enää pystytettäisi. Aikanaan järjestö kaiversi muistomerkkiin lisäydinvoimaa kannattaneiden kansanedustajien nimet jälkipolvien tuomittavaksi.
Oman pääni käänsi lopullisesti kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC-raportti vuonna 2018. Raportt nosti ydinvoiman yhdeksi tärkeäksi keinoksi hillitä fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Ydinvoiman vastustaminen oli jonkinlaista sokeutta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii nopeita toimia. Jos ydinvoima on tutkijoiden mielestä tehokas keino saada päästöt laskuun, otan mieluummin ydinvoiman kuin jään muistelemaan vuosikymmenten takaisia onnettomuuksia.
Toisaalta nurinkurisia päätöksiä oli jo ehditty tehdä ydinvoiman vastustuksen vuoksi. Saksa päätti vuonna 2011 sulkea kaikki ydinvoimalansa. Nyt niitä jo kaipaillaa uudelleen käyntiin.
Olkiluoto 3 oli pahuuden ilmentymä ja vuosien ajan naurettava, ylipitkäksi venynyt rakennusprojekti. Nyt se näyttää yllättävän tarpeelliselta.
Vallitsevassa tilanteessa energiaomavaraisuus on noussut arvoon arvaamattomaan.
Olkiluoto 3, joka alkujaan oli pahuuden ilmentymä ja vuosien ajan lähinnä naurettava ylipitkäksi venynyt rakennusprojekti, näyttää nyt yllättävän tarpeelliselta.
Eihän kolmosreaktori tosin vieläkään hoida hommaansa, mutta jos meillä ei olisi sitä, toivomme sähköomavaraisuuden tavoittelusta olisi jo haihtunut.
Aina voi toki jossitella. Jos olisikin rakennettu lisää tuulivoimaa tai aurinkovoimaa. Tuulivoima on kuitenkin.., no, tuulista. Uusiutuva energia toimii säiden armoilla.
Tällä hetkellä ydinvoima on ainoa vähäpäästöinen energiamuoto, joka pystyy sekä syrjäyttämään hiilenpolton että pitämään sähköntuotannon melko vakaana.
Kantaverkkoyhtiö Fingridin sivuilta voi käydä kurkkaamassa sähköjärjestelmän tilan. Sieltä voi huomata, että yleensä päivän tasaisin sähköntuottaja on ydinvoima.
Nopeassa toiminnassa on käytettävä niitä keinoja, joita jo on.
Ydinvoiman riskit ovat samat kuin ennenkin. Radioaktiivinen uraani on terveysriski, eikä ydinjätteen tuuppaaminen kallion uumeniin tunnu kovin kivalta kädenojennukselta jälkipolville.
Sodassa ydinvoimalasta voi tulla taistelutanner. Sen on osoittanut venäläisten toiminta Ukrainassa.
Ja ydinvoimala voi laueta. Onhan se nähty. Toisaalta myös kivihiilikaivoksissa tapahtuu toistuvasti onnettomuuksia. Niiden vaikutukset eivät tosin leijaile tuulen mukana Suomeen.
Uusiutuvaa energiaa on kehitettävä pitkällä tähtäimellä. Mutta ajatus, että tuuli ja aurinko pystyisivät tyydyttämään loputtoman energiantarpeemme, on vielä valitettavan utopistinen.
Nopeassa toiminnassa on käytettävä niitä keinoja, joita jo on.
Yksi asia on nimittäin varma. Riippuvuutemme energiasta ei lopu.
Niin kauan kuin tarvitsemme kämppäämme aina yhden pistorasian lisää, ei ole kauheasti valinnanvaraa.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on Turussa asuva vapaa toimittaja, joka osaa käydä lyhyissä suihkuissa ja kestää kylmää, mutta todellinen koetinkivi on herätä talvella ilman kirkasvalolamppua.
Voit keskustella kolumnista 30.8. klo 23.00 asti.