Heinäkuinen Helsingin Sanomien otsikko hauskuutti: ”HS:n toimittaja pestautui ruotsinlaivalle Harri Hylkeeksi. Hänelle paljastui paljon sellaista, mitä tavalliset matkustajat eivät risteilyllä koe tai näe.”
Kiinnostuin ja klikkasin, olinhan itsekin lähdössä Ruotsin-risteilylle ystäväperheen kanssa. Väestötutkijana odotin, että jutussa olisi maskotinpuvusta käsin tehtyjä havaintoja suomalaisten perheiden hyvinvoinnista, tai jonkinlaista syväanalyysia lomanviettokulttuurin muutoksesta.
Juttu otti kohteensa vähän rennommin. Tärkein ”paljastus” oli, että toimittaja pääsi Harri Hylkeen hyttiin.
Mutta silti – Harri on tarkkaillut turistien virtaa jo 30 vuotta. Jos risteilymaskotti kulkisi laivan käytävillä väestötutkijan silmin, mihin katse olisi tarttunut?
Ensimmäisenä risteilystereotypiana mieleen nousee humalajuominen. Yli puolet Suomen väestöstä on ylittänyt humalakäytön rajan vähintään kerran vuodessa. Yläkouluikäisistä viisi prosenttia kertoo vanhemman liiallisen alkoholinkäytön aiheuttaneen haittaa. Olisiko hyljepuvun sisältä voinut havaita tätä?
Toisaalta suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus on vähentynyt lähes viidenneksellä vuodesta 2007. Harrikaan ei vietä aikaa laivan baareissa, joten hänen hyvinvointihavaintonsa olisi varmaan ollut jotain muuta.
Insta-kuvissa näkyy ihania värejä ja pallomeressä pyöriviä palleroita. Kuvien ulkopuolelle on rajattu kinastelu, kitinä ja kiristyvä pinna.
Suomalaiset ovat innokasta risteilykansaa, ja korona kasvatti laivamatkailun suosiota entisestään. Vuonna 2020 liki puolet kaikista vapaa-ajan ulkomaanmatkoista tehtiin laivalla. Risteilyt ovat erityisen suosittuja lapsiperheissä ja heidän lomatunnelmiaan maskottikin näkee läheltä.
Harri saattaisikin huomata loma-somen ja todellisuuden välisen ristiriidan. Insta-kuvissa näkyy ihania värejä ja pallomeressä pyöriviä palleroita. Kuvien ulkopuolelle on rajattu kinastelu, kitinä ja kiristyvä pinna.
Tulin itsekin tiuskineeksi lapsilleni buffetin ryysiksessä – ja heti kulman takana törmäsin tutkijakollegaan. Nolona pohdin, kuuliko hän säksätykseni. En kehdannut kysyä... Terkkuja vain Jennille!
Ryyppäämisen ja riitelyn rinnalle, jotain myönteisempää! Harri Hylje on kulkenut ruotsinlaivoilla 90-luvun alusta asti. Lama-ajan ja korona-ajan väliin mahtuu paljon positiivista kehitystä suomalaisten hyvinvoinnissa.
Euromääräinen tarkastelu paljastaa eriarvoisuuden.
Ehkä Harri on huomannut, että suomalaisilla on varaa kuluttaa enemmän kuin ennen. Sinänsä kulttuuri- ja vapaa-aikamenojen osuus kokonaiskulutuksesta on pysynyt samankaltaisena 30 vuotta. Sekä alin että ylin tuloryhmä käyttää vapaa-aikaan kymmenisen prosenttia kokonaiskulutuksestaan.
Mutta euromääräinen tarkastelu paljastaa eriarvoisuuden. Vuonna 1985 ylin tuloryhmä käytti vapaa-aikaan noin 1 200 euroa; alin tuloryhmä tästä vajaa puolet, noin 550 euroa. Vuonna 2016 ylin tuloryhmä kulutti vapaa-aikaan jo lähes 4 000 euroa, mutta alin tuloryhmä tästä vain kolmanneksen, 1 300 euroa.
Mitä muita merkittäviä muutoksia on tapahtunut kolmen vuosikymmenen aikana? Suomen väestön kielellinen ja etninen monimuotoisuus on ainakin lisääntynyt.
Tätä ei tosin huomaa laivan käytävillä, paitsi laivasiivoojien saapuessa. Lähes kaikki laivasiivoojat ovat maahanmuuttajia, tiesi Helsingin Sanomiin haastateltu Taija Paavola Sol-palveluista jo kolme vuotta sitten. Aiemmassa kolumnissani olen pohtinut minäkin, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuja juuri siivousalalla.
Mainosvideolla risteilee vain pellavapäinen, keskiluokkainen, heteronormatiivinen perhe: isä, äiti, tytär ja poika. Kuvasto tuskin puhuttelee kaikkia potentiaalisia asiakasperheitä.
Syy risteilyllä käyvien perheiden silmämääräiseen samankaltaisuuteen jää silti askarruttamaan. Taloudellisten ja kulttuurillisten selitysten rinnalla yksi selitys voi löytyä siitä, kuka kokee kuuluvansa risteilylle.
Esimerkiksi lapsiperheille suunnatulla mainosvideolla risteilee vain pellavapäinen, keskiluokkainen, heteronormatiivinen perhe: isä, äiti, tytär ja poika. Tämä kuvasto tuskin puhuttelee kaikkia potentiaalisia asiakasperheitä.
Viimeisenä jään miettimään suomalaisten pikkuvelisyndroomaa: kokemusta siitä, että Ruotsi ja ruotsalaiset ovat edistyksellisempiä. Itsetunto-ongelmat ovat sitkeitä, vaikkei Suomi enää ole mikään takapajula.
Olisiko Harri-hylje huomannut eroavaisuuksia suomalaisten ja ruotsalaisten laivamatkustajien välillä?
Ainakin Harri Hylkeen diskossa lapseni huomasi jotain kiinnostavaa. Hän ihmetteli, miksi suomeksi lauletaan ”pää, olkapää, PEPPU”. Mutta englanniksi tai ruotsiksi ei lauleta mitään peppujuttuja! Emmekö me suomalaiset ole vieläkään oppineet, että jokaisella on yksityisiä kehonosia?
Helsingin Sanomien heinäkuinen hyvänmielenjuttu oli omassa viiteryhmässäni ahkerasti luettu ja herätti hilpeyttä, kiitos siitä. Lomien ja levon jälkeen meillä on taas toivottavasti voimia puhua myös vakavammista asioista: terveyseroista ja eriarvoisuudesta, joita koronapandemiakin on kärjistänyt.
Me emme ole samassa laivassa.
Shadia Rask
Kirjoittaja on THL:n tutkimuspäällikkö, jonka ajatuksissa risteilee kolumni-ideoita väestön hyvinvoinnista ja eriarvoisuudesta.
Voit keskustella kolumnista 31.8 klo 23.00 asti.