Ensin astutaan tilaan, joka on täynnä jättimäisiä lähikuvia sormenjälkien pyörteistä, aalloista ja haaraumista. Sitten painetaan etusormi (myös muita sormia saa käyttää) sensorille, joka suurentaa mikroskoopin avulla kävijän sormenjäljen seinälle parisataakertaiseksi. Samalla seinälle ilmestyy myös kävijän sydänkäyrä.
Tällä tavalla toimii Rafael Lozano-Hemmerin vuorovaikutteinen Pulse Index -teos, ja tällaista on nykytaide, jossa tekoäly ja teknologia ovat avainasemassa. Espoon modernin taiteen museon eli EMMAn tuore Nykyaikaa etsimässä -näyttely esittelee kuusitoista taiteilijaa, jotka katsovat vahvasti tulevaisuuteen ja hyödyntävät erilaisia uusia teknologioita.
– Näyttelyn taiteilijat käsittelevät omaa aikaamme teknologian läpi nähtynä, mutta heidän käyttämänsä teemat ovat ikiaikaisia: ne liittyvät kuolemaan, elämään, rakkauteen ja luontosuhteeseen, näyttelyn kuraattori Arja Miller kiteyttää.
Teknologiapainotteisessa näyttelyssä luonto ja ihmisen luontosuhde tulevatkin hyvin esille. Ympäristöön liittyvistä aiheistaan tunnettu tanskalaistaiteilija Jakob Kudsk Steensen on ryhtynyt Henkiin herätetty -teoksessaan eräänlaiseksi digitaaliseksi puutarhuriksi, jonka apureina ovat toimineet algoritmit. Virtuaalitodellisuutta hyödyntävä teos herättää nimensä mukaisesti henkiin vuonna 1987 Havaijilla sukupuuttoon kuolleen lintulajin, kauainkiharapyrstön. Lisäksi Steensen loihtii esiin linnun alkuperäisen elinympäristön, äänimaailmaa myöten. Teoksen viesti on selvä: ihminen on aiheuttanut ja aiheuttaa Maapallolla peruuttamtonta ja pysyvää tuhoa.
– Mielestäni on tärkeää, etteivät uudet teknologiat, kuten tekoäly ja virtuaalitodellisuus ole vain ja ainoastaan pääosassa, vaan että teknologia on väline, jonka avulla käsitellään tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Ja että teknologialla pystytään ilmaisemaan jotakin sellaista, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista, Arja Miller toteaa.
Scifin ja videopelien kautta Googlen tekoälykoulutukseen
Nykyaikaa etsimässä -näyttelyssä on esillä myös tekoälytaiteen pioneerin, turkkilais-yhdysvaltalaisen Refik Anadolin Koneharhoja: Unelmia luonnosta eli Machine Hallucinations - Nature Dreams - teos. Kyseessä on tekoälyn luoma dataveistos, jonka lähdemateriaali koostuu yli 90 miljoonasta luontoon liittyvästä kuvasta. Teoksen alati muuttuvat kuvastot imaisevat katsojan maailmaan, jonka vellova kuvavyörytys liikehtii oudolla tavalla toden ja surrealismin välimaastossa.
Keinotekoisen teknologian ja orgaanisen luonnon koetaan olevan usein törmäyskursilla toisiinsa nähden, mutta videoyhteydellä Los Angelesista tavoitettu Refik Anadol kertoo nimenomaan luonnon inspiroivan hänen tekoälypohjaisia teoksiaan.
– Perheemme kesäasunto sijaitsee itäisessä Turkissa, jossa on paljon metsiä. Lapsena samoilin perheeni kanssa usein tällaisissa maisemissa, ja ne ovat jääneet mieleeni kauniina, unenomaisina muistoina.
Teknologiasta, digitaalisuudesta ja scifistä Refik Anadol innostui jo 8-vuotiaana, jolloin hän näki Ridley Scottin Blade Runner -tieteiselokuvaklassikon. Samoihin aikoihin hän ryhtyi pelaamaan ja kiinnostui videopelien tarjoamasta visuaalisesta, pikselien täyttämästä keinotodellisuudesta.
Vuosi 2016 oli Refik Anadolille merkittävä: hän pääsi mukaan Googlen taiteilijoille lanseeraamaan Artist and Machine Intelligence -ohjelmaan, joka toteuttiin tuolloin ensimmäisen kerran.
Tällä hetkellä Anadolilla on Los Angelesissa oma studio ja laboratorio, joissa tutkitaan ja kehitetään tekoälyn uusia mahdollisuuksia ja käyttötapoja taiteessa. Anadol on lanseerannut muun muassa data painting -termin.
– Olen aina ollut hyvin kiinnostunut simulaatiosta, ja siitä on muodostunut taiteelliselle työlleni suuri inspiraationlähde. Minua inspiroi etenkin se, että kone ja algoritmit voivat tehdä näkymättömästä näkyvän. Ympärillämme vellova data ja informaatio voivat saada ihan minkä muodon tahansa. Datasta voi tulla pigmenttiä, ja algoritmi taas voi toimia pensselinä, joka käyttää tuota pigmenttiä.
Tekoäly on uusi inspiroiva universumi
Useiden vuosien kokeilujen jälkeen tekoälyn roolista taiteentekemisessä on muodostunut Refik Anadolille hyvin selkeä kuva.
– En osaa maalata tai piirtää kovin hyvin, mutta minulla on valtavasti ideoita ja intohimoa luoda jotakin uutta. Kun työskentelen tekoälyn kanssa kuvittelen, että se on jonkinlainen jatke sekä keholleni että mielelleni. Kyse on yhteistyöstä koneen kanssa, joka uneksii ja näkee unia.
Erään Anadolin projektin yhteydessä tekoälyn käytettäväksi ladattiin huimat 300 miljoonaa luontokuvaa: puita, järviä, sieniä, kasveja. Anadolin mukaan tekoälyn edut luomisprosessin kohdalla tulevat esille, kun kyse on näinkin valtavasta informaatiomäärästä.
– Toisin kuin kone, en tietenkään itse pystyisi mitenkään muistamaan tällaisen kuvamäärän sisältämiä yksityiskohtia. Kone sen sijaan voi tuoda minulle takaisin tämän kaiken informaation, uutena tunteena ja ideana. Koen, että tekoälystä on muodostunut minulle uusi inspiroiva universumi, ja samalla myös uusi renessanssi ihmismielelle.
Viime aikoina on spekuloitu paljon koneiden tietoisuudesta. Googlen ohjelmistoinsinööri Blake Lemoine esimerkiksi väitti taannoin, että yhtiön kehittämä LaMDA-chatbot olisi saavuttanut tietoisuuden. Refik Anadolin mukaan ainakaan siitä ei ole epäilystä, etteivätkö koneet kasvaisi yhä voimakkaammiksi ja etteikö niillä olisi yhä enemmän vaikutusta ihmiskuntaan.
– Luulisin, että tulevaisuudessa koneet voivat jossakin määrin muokata ja mallintaa ihmismieltä. Algoritmit vaikuttavat jo nyt vapaaseen tahtoomme: ne päättävät mitä ostamme, mitä luemme ja mitä kuuntelemme.
Mutta entä mikä sitten on taiteilijan rooli tulevaisuudessa? Tekeekö kone ja tekoäly kaiken taiteilijan puolesta?
– Taiteilijan rooli ei nykyteknologian myötä muutu miksikään: me esitämme kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja havainnoimme ihmis- ja yhteiskuntaa. Olen itse asiassa sitä mieltä, että teknologian ja tekoälyn ohella taiteilijan roolista tulee entistä parempi. Taiteilijat saavat välineitä, joiden avulla he voivat esittää isompia kysymyksiä ja ymmärrämme itseämme entistä syvällisemmin. Se että tiedämme keitä oikein olemme, on kaiken lähtökohta.
