Elokuvaohjaaja Valentin Vaala halusi Suomi-filmin Niskavuoren naiset elokuvaansa kaunottaren. Sellaisen hän löysi Viipurin kemikaliosta. Sirkka Sarista tuli hetkessä filmitähti. Hän ehti näytellä kolmessa elokuvassa pääosaa ennen traagista kuolemaansa. Rämäpäinen näyttelijä tippui hotellin katolta savupiippuun vain 19-vuotiaana.
Kirjaa suomalaisista naisista toivottiin
Journalisti-lehden päätoimittaja ja tietokirjailija Maria Petterssonin tietokirja Historian jännät naiset oli menestys. Vuonna 2020 julkaistu teos keräsi kiitosta ja moni innostui historiasta aivan uudella tavalla jännien naisten tarinoiden siivittämänä.
– Sain palautetta ensimmäisestä kirjasta, että historia oli tuskaa koulussa, eikä se kiinnostanut yhtään. Se oli vaikeaa eikä mitään jäänyt päähän. Mutta nyt kun luin tämän kirjan, alkoi kiinnostamaan. Historiahan voi olla mielenkiintoista ja kiehtovaa ja siellä voi olla jänniä ja erikoisia tarinoita, Pettersson kertoo.
Silti lukijat jäivät kaipaamaan jotain. Nimittäin tarinoita suomalaisista naisista.
Kirja Suomen historian jännistä naisista piti tehdä Petterssonin mukaan kahdesta syystä.
– Nämä ovat supermielenkiintoisia tarinoita. Näitä on ilo lukea ja kirjoittaa. Toinen ylevämpi syy on se, että jos me haluamme ymmärtää oman maan historiaa, meidän on pakko lukea muustakin kuin sodista ja suurmiehistä. Tässä maassa ja tällä niemellä on vaikuttanut naisia läpi kaikkien vuosisatojen ja vuosituhansien – tietenkin, mutta me tiedämme heistä vähän.
Koulujen perusopetuksessa Petterssonin mukaan puhutaan esimerkiksi Jean Sibeliuksesta ja Robert Kajanuksesta, mutta musiikin puolella voisi nostaa esiin myös sivuun jääneitä naisia.
– Huippumielenkiintoiset musiikin naiset, kuten Selma Kajanus ja Ida Moberg, olivat musiikillisesti todella rajoja rikkovia upeita taiteilijoita, mutta heistä tiedämme vähän. Mobergiä on viime aikoina alettu tutkia enemmän ja sitä kautta hänen sävellyksiä on löytynyt lisää, ja ne ovat todella kovaa kamaa. Sen lisäksi, että he olivat musiikin jonkinlaisia neroja, he olivat lesboja, okkultisteja ja muutenkin hyvin mielenkiintoisia ihmisiä, Pettersson hehkuttaa.
Tasa-arvoisempaa ja totuudenmukaisempaa historiankirjoitusta
Kirjakauppojen hyllyt pullistelevat miesten elämänkerroista, mutta Pettersson näkee suunnan jo hieman kääntyneen.
– Ihan viime vuosina on ilmestynyt kiitettävä määrä elämänkertoja suomalaisista naisista. Se on ihanaa ja mahtavaa, toivoisin tämän trendin jatkuvan. Mutta jos vertaa miten paljon kirjoja tehdään toisesta maailmansodasta ja miesten näkökulmasta, onhan se vähäistä. Mutta hiljalleen täältä tullaan.
Historian tutkimukselta Pettersson toivoisikin erilaisia näkökulmia.
– Toivon, että tutkittaisiin naisia, lapsia, köyhiä, vähemmistöjä. Kaikkia, jotka ovat täällä olleet ja joita on toistaiseksi tutkittu vähemmän kuin vaikka rikkaita miehiä. Sen takia, että silloin meille muodostuu kokonaisempi ja totuudenmukaisempi kuva historiasta.
Totuudenmukaisempi kuva sukupuolista tarvittaisiin Petterssonin mukaan myös mediassa.
– Edelleenkin journalismissa noin yksi kolmasosa tiedotusvälineissä esiintyneistä ihmisistä on naisia, vaikka todellisuudessa meitä on täällä noin puolet.
Teollisuuspamppu Vera Hjelt ehdotti kirjassaan vuonna 1888, että naisten tulisi ryhtyä johtamaan teollisuutta. "Jos hallitseminen on kiinni sukupuolesta, miten sitten on mahdollista, että kuningattaret hallitsevat kokonaisia valtakuntia?" Lisäksi Hjelt harrasti salatieteitä salaa, oli työsuojelija, veistonopettaja ja kansanedustaja.
Suomen historia olikin täynnä jänniä tarinoita
Aluksi Pettersson ei ollut varma, löytyisikö Suomen historiasta kirjan verran kiinnostavia naiskohtaloita. Lopulta suomalaisia ja Suomen alueella toimineita naisia tuli vastaan enemmän kuin kirjaan lopulta mahtui.
– Olisin kirjoittanut lisääkin, mutta kustantaja sanoi, että 600 sivua on fyysisesti kirjalle maksimi. Sen isompaa kirjaa ei tämän näköisenä voi tehdä, että nyt lopeta se kirjoittaminen. Mutta kun täällä on vielä jänniä naisia jäljellä, vastasin.
Pettersson pyrki valikoimaan kirjaan henkilöitä, joista ei ole ennestään juuri kirjoitettu.
Kriteerinä oli myös se, että kaikki naiset ovat edesmenneitä.
– Yritin valita naisia eri aikakausilta, eri puolilta Suomea, eri aloilta. Myös erilaisia vähemmistöjä halusin mukaan. Jokainen on ensisijassa mukana siksi, että on ihmisenä jännä.
Kansainvälisten naisten tarinoihin verrattuna Pettersson koki, että oli jännempää kirjoittaa “oman maansa ja omien naistensa historiaa”.
– Tuntui entistä uskomattomammalta, kuinka en ole kuullut näistä tyypeistä. Kuinka on mahdollista, että jotain näin kiinnostavaa ja näin mehukasta ja herkullista on saatettu jättää pois populaarista historiankirjoituksesta? Entä miksi en ole kuullut näistä ihmisistä koulussa, Pettersson ihmettelee.
Kansainvälisten naisten tarinoita piti Petterssonin mukaan metsästää ympäri maailmaa. Pandemia vaikeutti tiedonkeruuta.
Lähteet tätä teosta varten löytyivät vaivattomammin.
– Suurin osa kirjan lähteistä löytyi suomalaisista yliopistoista suomalaisista lähteistä. Joskus pystyi jopa kilauttamaan tutkijalle, että voitko kertoa lisää.
Tanssin lapsineroksi tituleerattu Leena Rintalan syntyperästä on ainakin neljä tarinaa. Sukujuuriltaan kiinalainen lapsitanssija kierteli maailmalla esiintyen suomalaisen isän kovassa kurissa. Hänen kerrotaan omaksuneen tanssin kuin tanssin vain muutamassa päivässä.
Jännät naiset kiehtovat
Edellisen kirjan lukijat kommentoivat Petterssonille, että naisten tarinoita luki kuin romaania. Kirjailijan mukaan fakta voi olla joskus fiktiota ihmeellisempää.
– Monet näistä tarinoista ovat paljon uskomattomampia ja ihmeellisempiä kuin mikään fiktio. Jos nämä olisivat romaanin henkilöitä, ne olisivat aivan liian uskomattomia. Pitääkö sen tyypin olla trapetsitaiteilija ja tarkka-ampuja ja sotilas, tehdä ura kultamailla ja olla vielä näyttelijä ja salaviinanmyyjä? Ei yhteen henkilöhahmoon mahdu näin paljon, mutta sellainen vain tuo Elvira Bono oli, Pettersson kertoo.
Mutta kokeeko tietokirjailija itse olevansa jännä nainen?
– Siihen pitää pyrkiä. Lapsena haaveammattini oli kansainvälinen seikkailijatar. Sitä kohti tässä taaperretaan, Pettersson naurahtaa.
Mitä mieltä olit artikkelin aiheesta? Voit keskustella siitä kommenttiosiossa keskiviikkoon klo 23 saakka.
Lue myös: