Kirkkaat värit, pöyheät kampaukset ja ne olkatoppaukset. Näihin tiivistyy 1980-luku monien muistoissa. Myös Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö ja vs. johtaja Minna Sarantola-Weiss muistaa samat asiat. Hän kuitenkin muistuttaa, miten monimutkainen ja ristiriitainen aikakausi 1980-luku oli.
Hän hämmästyi, miten vähän aikaa on tutkittu kulttuurin näkökulmasta.
– 1980-luku on todella monipuolinen ja kiinnostava aikakausi. Yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa tapahtui suuria muutoksia, jotka tosin tapahtuivat paljon hitaammin kuin nykyään.
Sarantola-Weiss on aiemmin kirjoittanut 1970-luvun arjesta, joten tarttuminen 80-lukuun oli luontevaa. Syntyi teos Me halusimme kaiken (Siltala), joka ilmestyi hiljattain.
Yksilöt esiin
Kun 1970-luvulla korostettiin yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan muuttamista yhdessä, korostui 1980-luvulla yksilö.
– 1970-luvulla puheissa korostettiin demokratiaa ja tasa-arvoa. 80-luvulla ryhdytään puhumaan siitä, mitä yksilöt haluavat tehdä. Myös mediassa ryhdyttiin nostamaan vahvasti yksilöjä esiin.
Suurimpana muutoksena Sarantola-Weiss pitää henkisen ilmapiirin vapautumista. Hänen mukaansa suomalaiset rentoutuivat 80-luvulla.
– Uskallettiin käyttää rahaa. Siihen saakka oltiin lähinnä säästetty ja yritetty elää vaatimattomasti. Elämään tuli jonkinlaista keveyttä, mitä ei aiemmin ollut ollut.
1980-luvulla monet vaurastuivat, jotkut jopa rikastuivat. Ryhdyttiin puhumaan jupeista (young urban professionals), joiden pröystäilevää elämäntyyliä ihailtiin ja paheksuttiin.
Rahasta myös puhuttiin. Se ei ollut enää vaiettu tabu.
– Vaurastuminen toi paljon uusia mahdollisuuksia. Se antoi myös itseluottamusta.
Kuluttaminen oli osa elämäntyyliä
Millaisena 1980-luvun muistaa, riippuu paljon siitä, minkä ikäinen oli tuolloin. Etenkin nuorille aikuisille ajanjakso antoi parhaat puolensa, sillä töitä oli tarjolla paljon. Työttömyysprosentti oli alhainen, joten opiskelijoita melkein revittiin töihin.
– Muistan itsekin, miten aika pian opiskelujen jälkeen rupesin saamaan oman alan töitä, muistelee Minna Sarantola-Weiss.
1980-lukuun liittyy myös olennaisesti city-kulttuuri. Kaupungeissa haettiin urbaania, kulutuskeskeistä elämäntyyliä. Yöelämä vapautui ja näyttävyyteen satsattiin.
Kuilu kaupunkien ja maaseudun välillä oli suuri, mutta pikku hiljaa neonväriset tuulipuvut valtasivat myös maakunnat.
Värit olivat kirkkaita ja muodot kulmikkaita
Myös kodit saivat 80-lukulaisen ilmeen. Nahkasohvat, etenkin valkoiset, olivat suosittuja. Värimaailma oli kirkasta ja muodot kulmikkaita.
– Estetiikan muutos liittyy aikakauden energisyyteen. Ero oli suuri verrattuna 1970-luvun maanläheisyyteen, pehmeyteen ja pyöreisiin muotoihin.
Muotivirtauksia haettiin ulkomailta. Taivaskanavat ja Music Television toivat hetkessä uusimmat trendit Suomeenkin.
– 80-luvulle alettiin hyväksyä, että voi pukeutua näyttävästi ja tyylikkäästi. Siihen saakka pukeutumista oli leimannut vaatimattomuuden kulttuuri.
Kotien arjessa tapahtui merkittäviä muutoksia, kun mikroaaltouuni löysi tiensä keittiöihin. Se helpotti ja nopeutti ruoan laittamista. Myös erilaiset video- ja kasettinauhurit löivät läpi. Mielimusiikkia pystyi kuuntelemaan koko ajan ja VHS-kasetit vapauttivat lineaarisesta tv:n katselusta.
– Näiden laitteiden suosiota selittää varmasti nopeus ja yksilöllisen valinnan lisääntyminen.
On myös paljon asioita, jotka jäivät visusti 80-luvulle. Esimerkiksi vesisänkyjä ei ole jäänyt kaipaamaan kukaan. Minna Sarantola-Weissin mukaan on myös yleinen harhaluulo, että "kaikilla" oli vesisänky. Tosiasiassa sellainen löytyi vain joka kymmenennestä kotitaloudesta. Tilaa vievä ja vaikeasti huollettava sänky unohtui nopeasti.
Musiikki on säilynyt muistoissa
Minna Sarantola-Weiss on keskustellut paljon 1980-luvusta tuttaviensa kanssa. Yksi asia korostuu puheissa – musiikki.
– Se on monille se tärkein muisto.
Ei siis ihme, että 80-luvun hitit soivat yhä tiuhaan radioissa. Suomessa oli myös omat musiikki-ilmiönsä, kuten Dingo-hysteriaa ja Hanoi Rocksin maailmanvalloitusta.
Vaikka 80-lukua pidetään optimismin ja toiveikkaan tulevaisuuden vuosikymmenenä, liittyy siihen myös pelkoja. Suurvaltojen suhteet olivat silloinkin kireät ja ihmiset pelkäsivät ydinsotaa. Vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ei hälventänyt pelkoja. Samana vuonna murhattiin Ruotsin pääministeri Olof Palme ja se järkytti kovasti myös suomalaisia.
Kepeää 1980-lukua seurasi 1990-luvun lama. Nopea tunnelman muutos on vaikuttanut myös 80-luvun tulkintaan. Laman läpi katsottuna 80-luku vaikuttaa huikentelevaiselta ja yliampuvalta. Nykyajasta katsottuna aikakautta voi jopa kadehtia.
– Silloin uskottiin vahvasti, että asiat muuttuvat paremmiksi ja kaikki langat ovat omissa käsissä.
Voit keskustella jutusta 30.8. kello 23:een asti.
Lue lisää:
