Helteisenä sunnuntai-iltapäivänä puoli viiden aikoihin Helsingin Alppiharjussa sijaitsevan Kulttuuritalon ympäristö on täynnä värikästä ja pääsääntöisesti nuorta porukkaa. He jonottavat K-popin supertähden Sunmin konserttiin.
Jonon etunenän neljä naista ovat tulleet paikalle jo yöaikaan ja nukkuneet Kulttuuritalon edustalla.
Tunnelma on odottava ja yltyy välillä riehakkaaksi: kajareista kuuluu korealainen popmusiikki eli K-pop, ja jotkut ottavat pieniä tanssiaskeleita. Monelle tämä on ensimmäinen kosketus ison korealaisen popstaran keikkaan, joka muuten myytiin loppuun parissa minuutissa.
Ja varsin iso popstara kolmikymppinen Sunmi eli Lee Sun-mi onkin. Hänen uransa alkoi jo vuonna 2007 legendaarisessa Wonder Girls -tyttöbändissä, joka kuuluu K-popin kansainvälisiin menestystarinoihin. Myös Sunmin sooloura on tuottanut lukuisia hittejä: tuoreella Heart Burn -videolla on Youtubessa lähes 50 miljoonaa katselukertaa.
Haastattelu perutaan
Tämän keikan tiimoilta Sunmi myönsi alunperin kahdenkeskisiä haastatteluja suomalaisille toimittajille, joskin varsin tiukoilla reunaehdoilla. Ohjeistuksen mukaan kysymykset piti lähettää etukäteen viikkoa ennen artistin edustajille, haastattelutilanteessa saisi nauhoittaa pelkkää ääntä eikä kuvia saa ottaa. Medialle lätkäistiin myös ehdoton kuvauskielto koko konsertin ajaksi.
Toisaalta K-pop-koneisto tunnetaan siitä, että kaikki suunnitellaan ja toteutetaan millintarkasti ja viimeisen päälle. Tämä mielikuva valitettavasti romuttuu, kun minulle selviää sunnuntaina hieman kello viiden jälkeen, ettei Sunmi annakaan haastattelua. Tämä oli kuulemma tiedossa jo edellisenä päivänä, mutta kukaan ei ole muistanut asiasta ilmoittaa.
Jo sovittujen haastattelujen perumista tapahtuu silloin tällöin: tavallisesti syyksi kerrotaan, että artisti haluaa säästää ääntään tai on väsynyt. Muun muassa briteistä ja ranskalaisista koostuvat kansainvälinen järjestäjätaho pahoittelee tilannetta ja Sunmin sijaan paikalle rahdataan korealainen kiertuemanageri, joka kertoo muutaman anekdootin siitä, kuinka kurinalaista elämää k-pop-tähdet viettävät.
Musiikki tulee nauhalta, laulu on aitoa
Lontoo, Pariisi, Varsova, Amsterdam – Sunmin show alkaa industriaalibiitin ja sireenien kuorruttamalla mahtipontisella videotykityksellä, jossa listataan kiertueen eurooppalaisia ja amerikkalaisia kaupunkeja: Helsingin jälkeen loikataan valtameren ylitse Chicagoon.
1400-päisen yleisön metelöinti on jo tässä vaiheessa huumaavaa, ja lisää huutoa syntyy, kun Sunmi ja tanssijat ponkaisevat lavalle ja aloittavat Siren-biisin.
Paljastavaan kultakimalteiseen asuun pukeutuneella hoikalla artistilla on säännölliset kasvonpiirteet ja virheetön iho, jolle on ripoteltu hopeanväristä glitteriä, ja hän näyttää yhtä hyvältä kuin kuvissa. Lavalle asetetut tuulettimet hohkaavat viileää ilmaa.
Kyseessä on playback-show, jossa kylläkin lauletaan mutta jossa musiikki tulee myöhemmin koettavaa poikkeusta lukuunottamatta taustanauhoilta.
Pääosassa ovat tanssikoreografiat ja jokaisen biisin kohdalla vaihtuva taustavideo. Kaksi miestanssijaa nostaa Sunmin pari kertaa ilmaan, mutta mitään poikkeuksellisen hätkähdyttävää akrobatiaa tanssisuoritukset eivät tarjoa.
Vauhdikkaasti alkanut show pysähtyy yllättäen toisen kappaleen jälkeen: selviää, että Sunmin apuna oleva lukulaite eli teleprompteri (jota myös uutisankkurit käyttävät) on jumittunut ja että artistilla on nyt hieman orpo olo.
Korealaisartistien teleprompterin käyttöä perustellaan paitsi sillä, että kiertueiden aikana maat ja paikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, myös kielellisillä seikoilla: Sunmikin oli opetellut suomea, jopa kokonaisia lauseita.
– Minä olen tosi onnellinen, minä rakastan teitä!
Välillä tunnelma on jopa hurmoksellinen: etenkin lavan edessä osa faneista itkee, osa kirkuu.
Jossakin vaiheessa Sunmi esittelee lavalla kylttiä, jota koristaa teksti Sunmi, be my girlfriend. Pääosin naispuolisessa yleisössä kyltti herättää valtaisaa ihastusta ja hurraamista.
Itäaasialaiseen kulttuuriin kuuluu oleellisen osana lahjojen antaminen, joten lavalle eksyy erilaisia pehmoeläimiä, pinkki laukku (jonka Sunmi pukee ylleen) ja kukkia. Fanituksesta kertovat myös valotikut. K-pop-artisteilla on kaikilla oma värinsä, ja Sunmi Official Light Stick hohkaa vaaleaa valoa.
Artisti tarttuu bassoon
Sunmin lähes kaksi tuntia kestänyt konsertti oli tyypillinen ja maneerinen K-pop-show, josta kuitenkin löytyi muutama yllättävä elementti. Keikkaa pilkkoivat tyylikkäät, kokeelliset, taiteelliset ja rakeiset lyhytelokuvat, jotka istuivat biisikavalkadin lomaan yllättävän hyvin.
Sunmi intoutui myös soittamaan parissa biisissä ihan oikeasti bassoa. Lopputulos on hänen mukaansa vaatinut kovaa treeniä:
– Mitä piditte mun bassosta? Bas-sos-ta, is this right?
Sunmi on myös puhunut poikkeuksellisen avoimesti mielenterveysongelmistaan, jotka ovat olleet K-pop-artistien parissa kasvava ongelma – tai joita on ryhdytty huomioimaan vasta äskettäin. Kiertueillaan hän esittää Borderline-kappaletta, joka kertoo epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.
Tuntuu siltä, että kontrastina virheettömiin koreografioihin ja laulusuorituksiin artistin joissakin välispiikeisssä oli aitoa improvisoinnin, jopa haurauden tuntua.
Konsertin lopussa Sunmi ja Suomi ovat kuvaannollisestikin vain yhden kirjaimen päässä toisistaan: artisti nimittäin heittää hartioilleen siniristilipun.
Keikan jälkeen edullisinta lippuvaihtoehtoa reilusti yli kolme kertaa kalliimman VIP-lipun ostajat pääsevät kohtaamaan faninsa kasvotusten ja pakettiin kuuluu myös yhteiskuva. Tästä kokemuksesta he ovat maksaneet 199 euroa.
Lisäys klo 30.08. klo 00:10: Suhteutettu edullisimman lippuvaihtoehdon hinta VIP-lipun hintaan.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 30.8. kello 23:een saakka.